Moi,
Tällä viikolla on luvassa vaihtelua pitkän Famicom-putken jälkeen. Vaihdamme konsolia PC Engineen ja pelinä on Tonkin Housen vuonna 1991 kehittämä Monster Pro Wrestling.
Wrestlinkiä on siis jälleen tarjolla. Mutta, tämä peli ei ole ollenkaan ajalleen tyypillinen napinhakkaukseen perustuva paininta, vaan vuoropohjainen rpg. Kuulostaako erikoiselta ratkaisulta painipelille? No, se ei suinkaan ole ainoa erikoinen asia, mitä tähän peliin liittyy.
Itse idea on hyvin simppeli: Alussa luodaan hahmo, joka tapahtuu siten, että pelaaja valitsee yhden tarjolla olevista omituisista otuksista ja sen jälkeen jakaa saatavilla olevat kykypisteet eri osa-alueiden kesken. Mitään sen kummempaa infoa ei ole tarjolla, edes ohjekirjassa, joten ominaisuuksien hyödyt on joko pääteltävä tai opittava käytännössä. Pelin tarina sijoittuu kaukaiseen vuoteen 1999, jolloin ilmeisesti ihmiskunta asuu maanalaisissa kaupungeissa jonne jonkun sortin Belsebuub lähettää hirviöitä taistelemaan showpainimatseissa. Professori Yamato ottaa haasteen vastaan ja kehittää geenimanipulaatiolla oman urhonsa, jonka tarkoitus on kyykyttää kaikki muut ja kaiketi tämä jollain syöksee vallasta ihmiskuntaa kiusaavan pahiksen. Ei sen epäjohdonmukaisempi kuin mikään WWE:n juoniuvioistakaan, joten hyväksytään.
Sitten on aika siirtyä itse otteluun. Peli on menupohjainen rpg, jossa ensin valitaan tekniikka, jota halutaan käyttää ja sitten painetaan nappia, jolloin yläkulmassa kovalla vauhdilla rullaava numerosarja arpoo luvun, joka on hyökkäyksen “osumatarkkuus”. Puolustava osapuoli tekee saman ja kumpi saa isomman luvun, voittaa ja saa oman liikkeensä läpi, joka tekee vauriota, debuffeja ja niin poispäin. Kun hit pointisit ovat nollissa, niin hirviö on kellistetty. Mukana on siis reippaasti satunnaisuutta, sillä hyökkäyksen osumatarkkuus arvotaan. Tähän lukuun voi vaikuttaa hieman valinnoillaan ja muka on kivi, paperi, sakset -elementtiä, sillä jotkut liikkeet ovat selvästi tehokkaampia tietyissä tilanteissa. Nämä vaan pitää kaikki oppia kokeilemalla. Matsien jälkeen saa lisää kokemuspisteitä sekä tilaisuuden oppia itselleen yksi vastustajan liikkeistä.
Pelin vaikeustaso on vaihteleva. Koska mukana on niin paljon satunnaisuutta, toisinaan tuntuu, että peli vaan “päättää” voittaa tai hävitä, riippuen siitä millä tuulella sattuu olemaan. Myös hävityistä matseista saa kokemusta, joten teoriassa pelin voi pelata läpi väkisin pelkällä kärsivällisydellä. Kokemus tuntuu joka palkitsevalta tai turhauttavalta ihan sen mukaan, millainen tuuri sattuu milläkin kertaa olemaan.
Ulkoasu on se, missä Monster Pro Wrestling loistaa. Monsterit ovat isoja, oudon näköisiä sekä ennen kaikke koomisia. Sitä ovat myös hyökkäysten valinna jälkeen nähtävät animaatiot, jossa monsterit mähisevät, tekevät loitsuja ja ties vaikka mitä. Kaikkea tätä leimaavat yliampuvat reaktiot ja ilmeet, jotka ovat oikeasti huvittavia. Tietysti valmiiksi purkitettuihin animaatioihin tottuu nopeasti, mutta ensimmäiset pari tuntia tämä on huipputason komiikkaa. Myös musiikki on menevää renkutusta ja tukee hyvin pelin tunnelmaa, vaikkakin olisin kaivannut useampaa kuin yhtä biisiä matsien ajaksi.
Monster Pro Wrestling on parhaimmillaan koomisena kuriositeettina, jonka parissa viihtyy yhden illan ja läpipeluun verran. Sen pidemmälle pelin äärimmäisen simppeli ja tuuriin perustuva pelattavuus ei kanna. Siitä huolimatta tämä on ehdottomasti pelaamisen arvoinen, etenkin jos arvostaa pelihistorian erikoisempia kummajaisia.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments