Skip to main content

Pommit paukkuvat jälleen

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on muodikkaasti trilogian kolmas osa, nimittäin Kolmas Bomberman-peli blogin historiassa. Itse peli on kylläkin osa 2, eli Bomberman 2 Famicomille. Pelin on kehittänyt ja julkaissut Hudson Soft vuonna 1991. Tämä on muuten se versio Bombermanista, joka on julkaistu Euroopassa nimellä Dynablaster mm. Amigalle. 

Tällä kertaa yksinpelissä on tarina, jossa Musta Bomberman lavastaa Valkoisen Bombermanin syylliseksi pankkiryöstöön (kirjaimellisesti ojentaa Karhukopla-tyylisen rahasäkin Valkoiselle ja poliisiauto ajaa välittömästi paikalle). Tästä seuraa putkareissu, josta Bombermanin pitää tietenkin paeta ja puhdistaa maineensa. 

Pelattavuus on tuttua Bombermania. Hahmoa ojataan ristiohjaimella, A jättää pommin, joka räjähtää muutaman sekunnin kuluttua. B on kaukosäätimellä räjäytystä varten, kunhan sen löytää. Mukana ovat kaikki tutut power upit, niin kuin lisäpommit, räjähdysten koko, jo mainittu kaukosäädin. Se, mikä tässä on erona Famicomin ensimmäiseen Bombermaniin, niin hahmo liikkuu sujuvammin ja liukkaammin, mikä nostaa pelin vauhtia. Tämä on varsin tervetullut uudistus, sillä ensimmäinen peli oli paikoitellen puuduttavan hidas. Vaikeustaso on aika lailla ennallaan. Muutama uusi vihollistyyppi on kinkkisempi kuin ennen, mutta suurin osa kuolemista tulee edelleen hätäillessä pommien kanssa ja nalkittamalla itsensä nurkkaan huolimattomuuttaan.



Ulkoasu on ottanut pari askelta eteenpäin ja nyt peli alkaa jo muistuttaa sitä, millaiseksi moni mieltää Bombermanin tänä päivänä. Myös musiikkia on sovitettu uudelleen menevämmäksi versioksi tutusta Bombermanin tunnarista. Spritet ovat Hudsonille tyypilliseen tapaan sympaattisia ja ilmeikkäitä. Toinen tekninen uudistus on, että tällä kertaa kenttä ei rajoitu yhteen ruutuun, vaan voi scrollata. 



Bomberman 2 on täysin tänäkin päivänä pelattava versio klassikosta ja reilu harppaus eteenpäin ensimmäisestä osasta. Oikeastaan vain puuttuvat pomotaistelut ja muutama muu yksityiskohta pitävät huolen, että PC Enginen versio säilyttää paikkansa parhaana versiona alkuperäisestä Pommimiehestä, mutta tämä on silti oikein mainio peli. NES/Famicom -versioista 2 on ehdottomasti ykkönen.    



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv