Moi,
Tällä viikolla on luvassa pikainen retropelikatsaus, sillä tämä on jatko-osa vähän aikaa sitten pelatulle pelille. Katsotaan, miltä vaikutti Hudsonin vuonna 1999 Ps1:lle julkaisema Bloody Roar 2. Suosittelen vilkaisemaan heinäkuun lopun blogin, jollei pelisarja ole entuudestaan tuttu.
Pelasin kesällä Bloody Roar ykköstä, joka oli Hudson softin näkemys PS1:n aikoihin alkutekijöissään olevasta 3D-tappelupelien genrestä. Yrittäjiä oli useita, tunnetuimpina Namcon Tekken ja Segan Virtua Fighter. Kuten hieman aiemmin SF2:n aloittamassa 2D-tappelupelien buumissa, niin yrittäjiä oli lukuisia, vaihtelevalla menestyksellä ja Bloody Roar oli näistä omaperäisemmästä päästä hahmojen muuntautumismekaniikan ansiosta. Pelisarjan kaikki hahmot ovat lykantrooppeja, jotka muuttuvat joksikin eläimeksi, kuten sudeksi, tiikeriksi jne.
Tällä kertaa mukana on myös jokunen uusi hahmo, kokonaisrosterin kasvaessa kahdeksasta yhteentoista. Porukan uusista hahmoista suosikikseni nousi Jenny The Bat, syystä että hahmo on käytännössä sellaisenaan uudelleen nimetty Devilman Lady.
Pelattavuus on tuntumaltaan hyvin samanlainen ja mukana on uudistuksena käytännössä ainoastaan “Beast Drive” -superhyökkäykset. Nämä ovat sinällään ihan tyylikäs ja hyvä lisäys, mutta muuten tuntuu siltä, että pelaisi ykköstä lisähähmoilla. Se ei sinällään ole huono asia, koska Bloody Roar 1 oli oikein mainio varhaiseksi 3D-tappeluksi. Toiminta on nopeaa ja sulavaa kummassakin, mikä on tärkein asia. Pelissä on myös uusi story mode jokaiselle hahmolle, missä on mukana dialogilla höystettyjä visual novel-tyylisiä ruutuja taisteluiden välillä. Mitään dialogin valintaa ei kuitenkaan ole luvassa.
.jpg)
Ulkoasua on hiottu hivenen tarkempaan suuntaan ja hahmomallit eivät ole aivan niin kulmikkaita ja tekstuurit aivan niin suttuisia kuin ensimmäisessä osassa. Ero ei ole valtava, mutta sen huomaa etenkin kun vertaa kahta peliä rinnakkain. Grafiikan taso on verrattavissa Tekken 1:n ja 2:n välillä tapahtuneeseen muutokseen.
.jpg)
Bloody Roar 2 on toimiva ja sujuva 3D-taistelu, jossa hahmojen muuttumiskyky on avainasemassa ja se asia, mikä erottaa tämän pelin edukseen valtavasta määrästä keskinkertaisia Tekken-klooneja. Tämä on edelleen aoikein pelattava peli ja toinen osa isommalla hahmovalikoimallaan, hiotummalla ulkoasullaan ja erikoisliikkeillään on se, joka näistä kahdesta kannattaa kokeilla, jos pitää valita vain yksi.
Comments