Hei,
Tällä kertaa vuorossa on ihan kotoinen NES-peli, jonka suurin osa lukijoista varmasti muistaa. On oikeastaan ihme, että tähän meni näinkin kauan, koska kyseessä on sekä NESin parhaimmistoon että ylipäänsä kaikkien aikojen parhaimpiin urheilupeleihin lukeutuva Nintendon vuonna 1987 julkaisema Mike Tyson’s Punch Out. Kuvassa oleva kasetti on muuten allekirjoittaneen alkuperäinen, aikoinaan Mustasta Pörssistä ostettu kappale. Famicomille on olemassa järkyttävän kallis kultaisen värinen kasetti, joka oli vain Japanilaisen golfkisan voittajille. Siellä se törötti Akihabaran Superpotaton vitriinissä ainakin pari vuotta sitten. Epäilen että sillä hintalapulla töröttää vieläkin.
Punch Out, nimenomaan tämä Mike Tysonin versio on minulle yksi kaikkien aikojen nostalgisimpia pelejä ja sitä on tullut pelattua vuosien varrella niin paljon, että jos jossain pelissä kehtaan sanoa olevani oikeasti hyvä, niin se on tämä. Minulla oli tapana illanistujaisissa joissa oli pelejä ja sopiva Nintendon konsoli elvistellä voittamalla Tyson ns. “Kylmiltään” ja “Ekalla”, se oli hauska ohjelmanumero, koska se näyttää tottumattoman silmään käytännössä mahdottomalta. Emulaattoreilla ja uusilla LCD-töllöillä se lähes onkin. Muistan suoraan Tysoniin vievän koodin vieläkin, aina ja ikuisesti: 007 373 5963. Myöhemmissä kopioissa Mike Tyson vaihdettiin lisensointisyistä geneeriseen “Mr Dreamiin”, mutta se version on minulle bootleg ja ruma sana, ei ole Miken voittanutta.
Punch Out on käytännössä nyrkkeilypelin asuun puettu sarja bossitappeluita, joissa jokaisessa pitää tunnistaa vihollisen hyökkäystavat ja miten niihin pitää vastata. Jännä yhdistelmä kaavan tunnistusta, refleksejä ja tarkkaa ajoitusta/rytmitajua. Päähahmo Little Mac ja koutsi Doc kohtaavat neljässätoista matsissa kymmenen eri vastustajaa ja lopuksi yhtenä kaikkien aikojen vaikemmista videopelibosseista pidetyn Mike Tysonin. Ja voi pojat, millaisia tyyppejä ne vastustajat ovat: jokainen on käytännössä sarjakuvamainen karikatyyri oman maansa kliseistä ja kaikki ovat unohtumattomia tapauksia omalla tavallaan. Tuskin missään pelissä on näin mieleenpainuvia hahmoja, mikä on sinänsä jännä, koska pelissä on dialogia vain parin lauseen verran erätauoilla. Joku saattaisi loukkaantua nykypäivänä joistain näistä tyypeistä, sen verran reippaasti vitsiä väännetään.
Vastustajat ovat seuraavat:
Glass Joe
Käsittämättömän surkea Ranskalaisnyrkkeilijä 99 tappiota 1 voitto recordilla
Von Kaiser
Saksalainen nahkasaappaissa otteleva viiksiniekka
Piston Honda
Japanilainen kamikaze-henkeä huokuva tyyppi
Don Flamenco
Espanjalainen hienohelma, jonka hurmauskiehkura paljastuu tupeeksi
King Hippo
Hippo-saarten kuningas? Ainoa tyystin mielikuvitusmaasta ole tyyppi ja Nintendo-sarjisten sekä animaatiosarjan vakiopahis.
Great Tiger
Intialaisfakiiri, turbaani päässä tietty
Bald Bull
Turkkilainen järkyttävän kokoinen körmy
Soda Popinski
Venäläinen, jolle maistuu “limu”. Alunperin “Vodka Drunkenski”
Mr Sandman
Epäilen, että mallia on otettu Joe Frazierista
Super Macho Man
Hollywoodista kotoisin oleva tyyppi, joka oli muuten pitkään meikäläiselle jopa hankalampi vastustaja kun Tyson
Kontrollit ovat NES-tyyliin simppelit: A on oikea käsi, B on vasen ja ristiohjaimella väistellään sekä kohdistetaan lyönnit joko mahaan tai nuppiin. Startilla tehdään superlyönti, jos jemmassa on Tähti. Macilla on myös sydämiä, jotka kuvaavat jaksamista. Jokainen vastustajan torjuntaan osuva lyönti kuluttaa sydämiä, samoin, jos vastustaja osuu. Nollilla Mac ei jaksa enää lyödä, vaan on yritettävä selvitytyä ja väistellä sen aikaa että sydämet palautuvat. Jos Mac lyödään tatamiin, ylös noustaan nappeja näpyttämällä. Käytännössä matsit koostuvat väistelystä ja vastaiskuista, joille pitää löytää oikea aika ja paikka. Pikkuinen Mac joutuu tapuloimaan vastustajia usein kymmeniä kertoja, missä vihulaisille riittää usein muutama osuma, joissain tapauksissa jopa yksi. Tästä muodostuu pelin haaste. Esimerkiksi viimeinen vastustaja Mike Tyson aloittaa heti ensimmäiset puolitoista minuuttia salamannopeilla lyönneillä, joista jokainen tyrmää, siitä selvittyä vasta alkaa itse matsi. Peli kuitenkin valmistaa vaikeisiin matseihin sarjalla helpompia, joissa on aikaa opetella pelin säännöt ja mekaniikat. Tämä ei ole maineestaan huolimatta epäreilu peli, vaan kaikki on ennalta määrättyä perustuen ajoitukseen, kyse on vain opettelusta. Jokaisen vastustajan voi voittaa vaikka silmät sidottuna ja joku on jo niin tehnytkin.
Graafisesti Punch Out on NESin hienoimpia pelejä. Isot hahmot ovat näyttäviä ja yksityiskohtaisia. Kun ei ole scrollaavia taustoja on kaikki paukut voitu laittaa hahmospriteihin.
Myös musiikki on parhaasta päästä. Vastustajien hauskuus tulee nimenomaan hassuista ilmeistä ja eleistä. Jokaiselle luodaan oma persoonallisuus hyvin simppeleillä eväillä.
Muistan kuinka pitkään joidenkin näiden vastustajien voittaminen kersana kesti. Etenkin enemmän puzzlen omaiset vain yhdellä tapaa voitettavat vihulaiset veivät joskus päiviä, ellei viikkoja. Jos ei sitten apu sattunut löytymään Nintendo-Lehden vinkkipalstalta. King Hippo ja Great Tiger olivat alkupään isot esteet, loppupäässä ehdottomasti Super Macho Man. Mikeä vastaan oli helppo harjoitella koodilla, joten se matsi alkoi mennä lopulta rutiinilla, kuten alun muistelussa jo elvailinkin. Onnistui muuten vieläkin, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo jokunen vuosi. Laitoin todisteeksi kuvamateriaalia epäilijöille. :D
Hyvin harva näin vanha peli on vanhentunut yhtä arvokkaasti. Tässä ei ole mitään vikaa vieläkään, lähes Tetrismäisen täydellinen ja ikivihreä klassikko.
Mike Tyson on otellut itse itseään vastaan
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou
Olikin jo korkea aika paljastaa mistä se kunkku oli peräisin. Toinen monarkki, Munakoisovelho on myös peräisin samojen aikojen pelistä, mistä sainkin seuraavan blogin aiheen, joten tämä mysteeri paljastuu tasan viikon päästä. :D