Skip to main content

Yksisarvisen metsästys

Hei,
Famicom-putken jälkeen sitä kaipaa taas vaihtelua, joten tällä kertaa vuorossa vähän tuoreempaa peliä. Bandai Namcon vuoden 2012 Mobile Suit Gundam Unicorn PS3:lle. Kyllä vain, importtia edelleen koska täällä katsastetaan pääsääntöisesti vanhoja tai länkkäreille tuntemattomia erikoisia pelejä. 


Se, mikä tekee tästä joillekin varsin kiinnostavan on se, että lootan alareunasta löytyy nykyajan hoocee-poikien jeesusstudion From Softwaren logo. Jep, sama kehittäjä kun Dark Soulseilla, ovat ne tehneet aikoinaan muitakin pelejä. Gundam Unicorn on nimensä mukaisesti saman nimiseen vuoden 2010 animaatiosarjaan perustuva lisenssipeli, joka ainakin meikäläisen muistikuvien mukaan käy läpi sarjan about viiden ensimmäisen jakson tapahtumat. Unicorn on muuten nykyään se Gundamin ns. “virallinen” lippulaivahahmo, alkuperäisen ‘79 RX-78:n eli “pappagundamin” ohella. Tokion Odaibassa tönöttävä 1:1-mittakaavan patsas on nykyään nimenomaan Unicorn, mutta Yokohamaan on rakenteilla toinen, joka on perinteistä pappamallia. 

Ohesta voi vilkaista fiilistelyvideon Odaiban Unicorn-patsaasta. Suosittelen.

Itse peli on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa pelataan vuoroin Maan Federaation sekä Unicornin puikkoihin joutuvan Banagher Linksin näkökulmasta ja toisaalta vastapeluri Zeonin ex-avaruussakemannien vinkkelistä. Ensin katsellaan vähän animaation pätkää ääninäyttelyn kera, sitten mennään suorittamaan tehtäviä joko halutussa järjestyksessä, tai sitä mukaa, kun niitä aukeaa tilanteesta riippuen. Tehtävistä saa pointseja, joilla voi avata härveleitä ja pilotteja custom-skenaarioita varten. 




Pelattavuus on kontrollien puolesta jopa yllättävän monimutkaista: Joka namiskalle löytyy käyttötarkoitusta, joillekin jopa useampi. Tämä johtuu siitä, että koko peli tapahtuu nollapainovoimassa, jossa suihkitaan vapaasti joka akselilla, siispä kontrollien pitää taipua samoin tavoin joka suunnassa liikkumiseen ja vieläpä säilyttää Gundamin mechoille ominainen nopea ja ketterä liikkuvuus. Tämän lisäksi aseistusta on kattavasti. Joka härvelissä on kuudesta kymmeneen erityyppistä pyssyä tai lähitaisteluasetta, ja tämän lisäksi boosteri, jolla lennetään lujempaa. Kaiken lisäksi pari mechaa on vielä muuttuvia, jolloin humanoidin kontrolleista vaihdetaan lentokoneen ohjaustyyliin. Kuulostaako monimutkaiselta?  Sitä se varmasti onkin, ainakin vasta-alkajalle. Minulla oli etuna se, että tiedän ainakin suurinpiirtein kaikkien vehjesten ominaisuudet ja mihin aseita käytetään ja mitä ne tekevät. Mekille pantavaa on, että Unicornille ominainen “destroy mode” jossa sen haarniskapaneelit aukeavat ja paljastavat punaisena hehkuvan rungon on tarinassa tiukasti rajattu skriptattuihin kohtiin. 




Peli ei myöskään ole aivan puhdasta arcade actionia: Aseissa on rajoitettu määrä ammuksia, joita kannattaa ihan tosissaan käyttää säästeliäästi. Samoin boosterissa on polttoaine, jota on syytä pitää silmällä. Tukialuksilla ja ennalta määrätyillä tankkauspisteillä voi ladata lisää. Tämä saattaa tosin meinata pitkähköä keikkaa sinne, jossa ei pitäisi juuri sillä hetkellä olla jos ammukset loppuvat kesken vaikkapa saattuekeikan. Pidän tästä perusmeuhkausta taktisemmasta lähestymistavasta erityisesti siksi, että puhdasta toimintaa painottavia Gundam-pelejä on jo useampi ja vaikkapa Versus-sarja hoitaa jo sen tontin mainiosti.




Gundam Unicorn on ulkoasultaan ainakin meikäläisen silmään ihan mukiinmenevä. Ympäristöt ovat aika simppeleitä, avaruuuudessa kun ollaan. Tämä jättää tilaa mallintaa ja animoida mechat mukavan yksityiskohtaisesti, joka varmasti olikin tavoite. Musiikki kuulostaa olevan suoraan animaatiosarjasta napattua tunnelmannostattajaa. Kyllä tästä kuitenkin huomaa, että saatavilla on ollut rajattu budjetti sekä kehitysaika, mikään hurjien tuotantoarvojen megapeli tämä ei ole. 



Mitä jäi lopulta käteen? Kevyellä taktisella elementillä höystetty, tarinan puolesta lyhyt mechapeli, joka tekee ihan hyvin sen, mitä yrittääkin. Kyllä tästä huomaa, että From softwarella on kokemusta mechapeleistä: Vihkiytyneet mechamiehet miustelevat lämmöllä From softwaren Armored Core-sarjaa, jota julkaistiin kymmenkunta osaa ennenkuin Fromista tuli puhdas Souls-pulju. Custom skenaarioista löytyy hupia yllättävän pitkäksi aikaa, vaikka tarina onkin lyhyeläntä ja pelkkä ensimmäinen näytös. Kyllä tässä kokonaisuutena plussalle jäätiin. Gundamiin vihkiytömättömälle ai varmasti iske yhtä hyvin ja kaikki pelattavuuteen mukaan ympätty tilpehööri varmasti hämmentää sekä turhauttaa. Tämä on selvästi laserohjatun tarkka isku tietyyn kohdeyleisöön.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv