Skip to main content

Mechamaanantai #2 Gundam pelätyn kung fun taitaa

Moi,
Mechamaanantain toinen osa on täällä, kuten sunnuntain blogissa uhkasin. Tällä kertaa on unboksausvuorossa postin tuoreeltaan tuoma Tamashii Nationsin, edellisen Akatsukin tapaan niin ikään Premium-Bandai verkkokaupan yksinoikeus Metal Robot Spirits Cao Cao Gundam. Minä sanon ihan vaan tuttavallisesti Kung Fu-Gundam.


Erikoisen nimen takaa löytyy hahmo, joka perustuu Kiinalaiseen Romance of three Kingdoms -kirjaan/näytelmään, jonka näytelmäkirjailija Luo Guanchong kynäili 1300-luvulla. Tapahtumat sijoittuvat yli tuhat vuotta aiemmin, noin 169-280 jkr. Kyseessä on semihistoriallinen draama kolmen kuningaskunnan valtataistelusta Han-Dynastian romahdettua. Tämä eepos on ehkä kolmen tunnetuimman Kiinalaisen tarinan joukossa, edelle taitaa mennä vain erään Apinakuninkaan matka länteen. Cao Cao oli Itäisen ja pohjoisen Han-dynastian jälkimaininkien sotaherra, runoilija ja aika pätevä taktikko sekä valtiomies, vaikka romaanissa ja näytelmässä herra saikin antagonistin roolin, koska mediaseksikkäät bromance-miehet Liu Bei ja Quan Yu olivat vähän niinkuin Japanin puolella Minamoto Yoshitsunen ja soturimunkki Benkein tyylinen Majakka ja Perävaunu-parivaljakko. Varsinaisia historiallisia todisteita herran erityisestä konnuudesta ei ole, romaanikin on kirjoitettu tosiaan yli tuhat vuotta myöhemmin ja nimenomaan näytelmäkirjailijan toimesta, joten sen tarkkuus on vähintään kyseenalainen. Vastaava meidän maailman esimerkki olisi ehkä, jos Rome TV-sarjaa pidettäisiin rooman valtakunnan tapahtumien tarkkana kuvauksena. Kukaan päähenkilöistä ei muuten koskaan onnistunut yhdistämään Kiinaa, sen teki Sima Yan (Keisari Wu, Jin-Dynastia) vuoden 280 paikkeilla.


Mutta, “Mitä hemmettiä 2000 vuotta vanhat kiinalaiset kuninkaat ja sotaherrat liittyvät Gundamiin?”, saattaa joku kysyä tässä vaiheessa. No, minäpä kerron: Kymmenkunta vuotta sitten julkaistiin animaatiosarja SD Gundam Sangokuden Brave Battle Warriors, joka perustuu, joskin aika reippaasti vapauksia ottaen Romance of Three Kingdomsin hahmoihin ja tapahtumiin. Siinä siis pallopäiset chibi-Gundamit esittävät historiallisia hahmoja vahvalla Super Sentai-otteella. Karvalakkimechat kuten Zakut ja GM:t esittävät hauskasti siviilejä ja rivisotilaita, tunnettujen sarjojen päähahmojen mechat on puolestaan muunneetu sankareiksi. Sittemmin tätä sarjaa on jatkettu useampaan otteeseen ja yksi pyörii tälläkin hetkellä. Näkee muuten ihan ilmaiseksi vaikkapa Gundam Infon youtubekanavalta, jos sattuu kiinnostamaan. 


Mennäänpä sitten itse figuuriin. Tämä on siis “real type” -versio, eli mittasuhteita ei ole chibistetty animaatiosarjan tavoin, vaan ollaan ihan mittasuhteiltaan tavallisen gundamin puolella. Komeasta, tirkistelyikkunalla varustetusta (tykkään erityisesti “kalligrafia-sivellinefektistä) lootasta löytyy Herra itse, julmetun iso sapeli, vaihtokäsiä, viitan puolikkat, nipukka miekan vyötäisille kiinnitystä varten, sekä tietenkin ständi. Tilpehöörejä ei ole paljon, mutta en nyt tiedä mitä tähän kaipaisi lisääkään. Ehkä keihäs tai joku muu mela olisi ihan okei. 


Kuten tässä vaiheessa on jo jokusen kertaan todettu, metalliosat tuovat mukavasti painoa ja laadun tuntua, sekä jämäkkyyttä niveliin. Maalauksesta en löytänyt pienintäkään virhettä, aivan täydellistä työtä. Teema on selkeästi itämaisvaikutteinen, jos minulta kysytään, niin löysin esimerkiksi viitan sisäpuolen metallilevyistä selvästi Pohjois-kiinalaisen tai Mongolialaisen haarniskan muotoa ja fiilinkiä. Värit ovat kunkulle sopivaa tummaa punaista, kultaa ja valkoista. Metallivärit eivät ole tässä tapauksessa peilipintaista, vaan enemmän mattaa. Kulta näyttää enemmän sellaiselta kiillottamattomalta. Haarniskan tyyli ja muoto rajoittavat jonkin verran liikkuvuutta, muttei ihan niin paljon kuin luulisi, kyllä tämä lähes kaikkiin tarpeellisiin asentoihin taittuu. Kyseessä on muutenkin haarniskoitu kunkku, eikä tunikassa kikkaileva Shaolin-munkki.
Olemus on vaikuttava ja jollain tavalla uhkaava, mikä sopii hahmoon hyvin. Edit: vasta jälkikäteen tajusin värien ja teeman symboliikasta, että Fenghuang, Aasian Feenixlinnun vastine on aika selvästi mukana. 


Omaperäinen ulkoasu ja aihe kiinnittivät meikäläisen huomion joka puolestaan johti ostopäätökseen, onneksi ei tarvinnut taaskaan pettyä. Arvokas tämäkin on, joten laatua sopi odottaa, kuten sarjan muidenkin figujen kanssa. Tuntuu, että olen viimeaikoina muutenkin tykästynyt näihin eri aiheiden erikoisiin yhdistelmiin, niinkuin Marvel-samuraidenkin tapauksessa.

Siinä kaikki mechamaanantain osalta. Uusi osa ilmaantuu taas jossain vaiheessa, perusblogaus toki sunnuntaina. Kiitoksia kaikille lukijoille!

-malone

 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun