Avaruusinvaasio jatkuu

Moi,

Tällä kertaa luodaan pikainen katsaus klassikon jatko-osaan, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Peliaika tällä viikolla on ollut vähissä, mutta retropelien etu on nimenomaan siinä, että niistä löytyy sopivia vaihtoehtoja pikaisen, vaikkapa vain vartin pelisession livautukseen johonkin väliin. Siispä, vilkaistaan miltä Taiton Space Invaders Part 2 Famicomille vaikutti.

Alkuperäinen Space Invaders on varmasti tunnetuimpia videopelejä koskaan ja aikoinaan se ryöväsi kolikoita jopa siinä määrin, että tarinan mukaan 10 jenin kolikot olivat vaarassa loppua, koska kaikki mätettiin Invaders-koneiden syöverehin. Kuinkahan jatko-osassa on muutettu supersimppeliä konseptia?

Vastaus kuuluu, että eipä juuri mitenkään. Mitään merkittäviä muutoksia en havainnut, pientä vaikeustason nostoa lukuunottamatta. Tämä on toteutettu Tomohiro nishikadon kalatorikäynnin inspiroimia vihollisspritejä hieman pienentämällä, joten niihin on vaikeampi osua. Olin myös havaitsevinani vihollisten liikesyklin nopeutumisen aavistuksen aiemmin kuin ykkösessä. Ulkoasun puolesta suurin muutos on, että nyt on mukana värejä enemmän kuin pelkät valkoiset ja vihreät. Joissain vanhoissa Space Invaders kolikkopeleissä tämä oli toteutettu sellofaanikalvolla monitorin ja lasin välissä, jolla saatiin värikkäitä siivuja ruudun eri osiin.

art 2:ssa on kuulemma joitain muitakin pieniä muutoksia, mutta vasta viidennestä kentästä eteenpäin, joten niiden katsastus jäi haaveeksi, sen verran haastava peli kuitenkin on, ettei näillä rajatuilla peliajoilla ehtinyt treenata tarpeeksi.

Space Invaders on minulle jostain syystä erittäin nostalginen peli, en enää edes oikein muista miksi, mutta jos saisin valita minkä tahansa klassisen kolikkopelin kotiin, se olisi cocktail-pöytämallin Space Invaders tai Donkey Kong. Nykyajan mittapuulla tämä on todella yksinkertainen ja jopa spartalaisen karu, mutta silti joku tässä tenhoaa edelleen.

Siinä kaikki tällä kertaa, hieman normaalia pikaisempi vilkaisu. Ensi viikolla luvassa taas kattavampi katsaus kun kiireet toivon mukaan hellittävät. Blogi kuitenkin päivittyy joka viikko, siitä ei tingitä!

Vielä lopuksi: Kiitoksia lukijoille kymmenen tuhannen lukukerran rajapyykin rikkoutumisesta, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa. Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun

Malone Plays

Search This Blog