Hei,
Famicomin parissa jatketaan. Tällä kertaa vuorossa on Capcomin varhaista tarjontaa, SonSon vuodelta 1985. Kuten moni tämän aikakauden peli, tämäkin perustuu kolikkopeliin.
SonSonissa Son Goku, eli Länteen matkaava apinakuningas, johon siis Dragon Ballin Goku perustuu (Alunperin tämä hahmo on Hindujumala Hanuman, jolta löytyy samat ominaisuudet, pilvellä lentelyä myöten) ammuskelee ja loikkii tasoilla reilut parikymmentä kenttää. Sen kummempaa tarinaa ei löydy, mutta panin merkille, että tässä ei kuljeta länteen, vaan itään eli kartalla katsottuna oikealle päin. Hyvin harva peli ylipäänsä muuten scrollaa oikealta vasemmalle.
Pelattavuus muistuttaa itseasiassa enemmän avaruusräiskintää kun tasoloikkaa, koska ruutu vierii itsekseen ja Goku ampuu muodostelmissa tulevia vihulaisia samalla keräten bonusesineitä. Tässä pelissä voi kuitenkin kääntyä katsomaan taaksepäin, mikä erottaa pelattavuuden useimmista aluksella lentelyistä. Napista ampuu, ristiohjaimella hypitään ja siten vaihdetaan tasoa, jolla seistaan, sen kummempia ei ole, eikä paljon kaivatakaan. Kaksinpeli löytyy, jolloin kakkospelaaja ohjaa Possua (Zhu Baije, tai Oolong). Muutaman tason välein tulee pomotaistelu ikäänkuin muurilla seisovien vihulaisten muodossa ja sitten jatketaan samalla meiningillä eteenpäin.
Tästä kyllä huomaa, että vielä ollaan 80-luvun alkupuoliskolla, sen verran simppeli ja pelkistetty tämä on, ulkoasu mukaanlukien. Tausta on musta, tässä ei ole mitään suontrackia, vaan yksi luuppaava tunnari, joka on kyllä ihan hyvä ja aiheeseen sopiva. Myös ääniefektit ovat sarjaa “pari piippausta ja kilahdusta”, samalla lailla kun muissakin Nintendon Black box-ajan peleissä. Vihollisista löytyy vaihtelua kaukoidän mytologiasta itikoihin.
Vaikeustasoa löytyy varsinkin aluksi melko kipakasti, kuten kolikkopelikäännökseltä voi odottaa. Tämä on “laakista vainaa” -kolukunnan peli, joten virheisiin ei ole paljon varaa. Elämien loputtua se on koko homma alusta, pisteillä tosin saa lisäukkoja. No, eipä tämä ole kovin pitkäkään, joten ratkaisun ymmärtää.
SonSon nauttii käsittääkseni Japanissa sellaista pienimuotoista nostalgia-kulttimainetta. Pystyn näkemään sen kun pelin asettaa sen ajan kontekstiin. Famicomille löytyy parempiakin pyssyttelyjä, mutta tässä on aihepiirin ja hahmojen ansiosta jonkin sortin vetovoimaa.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan pian asiaan!
-malone
Comments