Moi,
Tällä kertaa vuorossa on vaihtelun vuoksi ihan uutta peliä. Marraskuun lopulla ilmestyi ainakin meikäläisen näkökulmasta erittäin kiinnostava peli, josta ei moni ole varmasti kuullutkaan: Edelweiss-nimisen pikkustudion toiminta-rpg/Harvest Moon-yhdistelmä Sakuna: Of Rice and Ruin.
Edelweiss on kahden tyypin studio, joka oli julkaissut ennen Sakunaa vain yhden pelin, nimeltään Astebreed, joka on varsin pätevä avaruus mecha-shmup. Varsin eri linjoilla ollaan siis tällä kertaa. Sakunaa on kehitetty vuodesta 2015, josta suurin osa kuulemma kului viljelysimulaation hiomiseen. Olivat kuulemma ihan oikeasti kokeilleet riisinviljelyä, jotta kaikki muuttujat saadaan kohdilleen. :D
Sakuna on siis toimintarope/viljelysimu, jossa hemmoteltu prinsessa Sakuna joutuu erinäisten vaiheiden (jumalten palatsin riisivaraston tulipalon) kautta karkotetuksi sekalaisen ihmisrevohkan kanssa demonien valtaamalle saarelle. Takaisin Kamien kaupunkiin pääsyn ehdoksi asetetaan, että tihutyöt on korvattava ja saari vallattava takaisin demoneilta. Ei siis auta muu kuin laittaa hihat heilumaan. Vaan, se ei olekaan niin yksinkertainen juttu, koska Sakuna on patalaiska prinsessa, joka on kunnostautunut lähinnä sakeruukkujen tyhjennyksessä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, joten hommiin on ruvettava jatkuvasta jupinasta huolimatta. Onneksi Sakuna on kuitenkin sadonkorjuun jumalattaren ja jonkin soturi-urhon tytär, joten sekä viljely että taistelu sujuvat ikäänkuin luonnostaan. Tarina on hyvin kansantarun omainen ja humoristinen, mukaan on livautettu välillä hauskaa dialogia ja kuten genreen kuuluu, opettavaisia hetkiä.
Peli on jaettu ikäänkuin kahteen osaan, viljelyyn kylässä ja sivulle scrollaavaan toiminta-ropeiluun, tyyliin Muramasa tai Zelda 2. Koko ajan taustalla kuluu aika, joten päivän aikana on rajallinen määrä asioita, jotka ehtii toimittaa. Illalla on syytä palata takaisin kylään, koska yöllä demonit muuttuvat paljon vahvemmiksi ja nälkäisenä Sakuna ei palaudu saadusta vauriosta. Jep, nimenomaan nälkäisenä. Pelissä sapuskat ovat tärkeässä osassa: joka illallisella saa sekä vatsan täyteen että bonuksia seuraavaksi päiväksi riippuen siitä, mitä suuhunsa laittaa, joten huonoilla eväillä on hankalampi tutkia karttaa ja voittaa pahiksia. Taisteluosuuksista saa myös ainesosia, kute lihaa, malmeja, puuta, ynnä vaikka mitä myös viljelyä ja varusteiden päivitystä varten. Pelimekaniikat ovat simppelit, mutta toimivat ja meno on vauhdikasta, tyyliin kevyt ja raskas hyökkäys, comboja, erikoishyökkäys, sekä grappling hookin asemaa toimittava huivi, jolla voi flengata, jujuttaa vihollisia ja antaa magiavahinkoa. Karttaa tutkitaan pikkuhiljaa ja bosseja päihitetään tarinan edetessä.
Riisiniviljely on nivottu kekseliäästi mukaan rpg-mekaniikkaan: koska Sakuna on sadonkorjuun jumalattaren tytär, jokainen vuosi kun pellon riisi on niitetty ja saatu varastoon, saa Sakuna uuden kokemustason, jonka bonukset ominaisuuksiin riippuvat sadon onnistumisesta, suuruudesta, riisin tyypistä jne. Vallan mainio tapa liittää kaksi varsin eri tyyppistä mekaniikkaa toisiinsa.
Tästä päästäänkin itse viljelyyn: Homma on varsin ykstyiskohtaista sekä varsinkin aluksi erittäin työlästä, enenkuin Sakuna alkaa saada bonuksia, jolloin hommat alkavat sujua sutjakkaammin. Hommat voi myös automatisoida, eli delegoida mukana olevalle revohkalle, mutta siinä menee koko pelin pointti. Kaikki pitää siis hoitaa itse alusta loppuun. Jotta sato olisi suotuisa, on pelto ensin kynnettävä ja kammettava kivet veks, sitten jokainen taimi kylvetään käsin, jonka jälkeen pellon vesimäärää on pidettävä silmällä lämpotilasta ja vuodenajasta riippuen. Sen lisäksi on kitkettävä rikkaruohot ja poistettava haittaeläimet, jonka jälkeen viimein syksyllä riisi on niitettävä, pinottava pukille kuivumaan, siirrettävä varastoon ennen talvea, eroteltava jyvät korsista ja lopulta vielä nuijittava, jolloin riisinjyvistä tulee vaaleita. Sitten laitetaan uudet taimet laatikkoon itämään ja odottamaan kevättä. Lisäksi pellon lannoite vaikuttaa laatuun ja ominaisuuksiin. Muuttujia on paljon ja aluksi mennään tuurilla, sitten myöhemmin kun Sakunan äidin muistiinpanoja, eli viljelyä opettavia kääröjä alkaa löytyä, niin nämä muuttujat alkavat selvitä ja syy/seurasussuhteet valjeta pelaajallekin. Samalla pelaajalle annetaan uusia apuvälineitä ja viljelyä syvennetään pikkuhiljaa vielä eri tyyppisten lajikkeiden jalostuksen suuntaan. Kaikki tämä näpräys ja päällisin puolin yksitoikkoinen homma on kuitenkin jollain tavalla valtavan rentouttavaa ja terapeuttista, samalla lailla kuin vaikka Harvest Moonin tai muiden pelien parhaat minipelit.
Sakuna: Of Rice and Ruin on tämän vuoden yllättävimpiä pelijulkaisuja ja tuntuu justiinsa kuin minulle tehdyltä. Se on humoristinen, sympaattinen, aihepiiriltään omaperäinen ja melko rento ja helppo. Niinsanottu "gameplay loop" on erittäin koukuttava. Mitään isoja takapakkeja ei tule ja jollei meinaa pärjätä, niin viljelyllä on helppo nostaa ominaisuuksia. Rento, hyvän mielen peli ei olisi voinut tulla parempaan ajankohtaan ankean vuoden loppuun. Tämä menee aivan kärkipäähän PS4:n suosikkipelejäni ja saattaa mennä jopa muillekin kärkisijoille, aika näyttää.
Siinä oli kaikki tältä erää. Ensi viikonloppuna vuorossa taitaa olla perinteinen “vuoden milloin mitkäkin” -yhteenvetopostaus, jossa kirjoittelen high- ja lowlightseja kuluneelta vuodelta.
Kiitoksia kaikille lukijoille, vielä kerran palataan asiaan vuonna 2020.
-malone
Comments
Snou
Ja ei hätää sen Ps4:n kanssa, tän saa Switchille!