Skip to main content

Karate-skidit

 Hei,

Ei liene suuri yllätys, että vuoden ensimmäinen peli on Famicomille. Vuosi vaihtuu, meininki pysyy samana, mutta se kai retropelien idea onkin. Tällä kertaa palaamme tuttuun meikäläisen suosikkisarjaan, nimittäin vuorossa on Technos Japanin vuonna 1992 julkaisema Nekketsu Kakutou Densetsu, eli Kunion Taisteluturnauksen Legenda.




Jep, vanha kunnon Kunio kumppaneineen taas tukkanuottasilla, missä tötteröt pöllyävät. Tällä kertaa pelityyppi on puhdas areenatappelu, ilman sen kummenpia seikkailuelementtejä. Peli muistuttaa paljon wrestlinkiä, eikä niinkään Street fighterin tyylistä tappelua. Ei liene ihme, sillä tässä on selvästi vaikutteita sen ajan Japanin showpainista. Homma menee kutakuinkin niin, että Kunio saa kenkälootansa kirjeen, jossa on kutsu salaiseen koulujenväliseen tappeluturnaukseen, eikä siitä luonnollisesti voi kieltäytyä. 




Matsit ovat 2 vs 2 tyyppisiä mukilointeja ja alussa voi valita neljästä neljän jannun poppoosta, jotka on jaettu kunkin tappelutyylin mukaan. Tästä määräytyy pääosin hahmon erikoisliike ja pari muuta detailia, tietty hahmoilla on myös statsit. Vähemmän yllättäen Kunio ja Riki näyttivät kovimmilta numeroiden perusteella. Itselle tehdään oma ukkeli, jolle voi määrittää tyylin ja pari liikettä makunsa mukaan. Heebo kerää kokemusta matseista, samaan tapaan kuin useimmissa muissakin Kunio-sarjan peleissä. Tästä löytyy luonnollisesta kaksin- sekä nelinpelit.



Meno on vauhdikasta ja simppeliä, osittain koska ohjaimesta löytyy vain kaksi nappia, jotan mitään kovin monimutkaista sormiakrobatiaa ei tarvitse osata, että homma sujuu. Areenoilla on monesti ansoja tai muita elementtejä, jotka tuovat mukaan hieman taktikointia. Mukana on myös kahdestaan tehtäviä tiimihyökkäyksiä, kunhan taistelijoiden synergia on tarpeeksi korkea. Tätä varten matsien välillä on aina tauko, jolloin pääsee tutkailemaan statseja tarkemmin. Hauskasti taukoruutu riippuu siitä, miten ottelu meni: Parhaimmillaan tyypit kaulailevat ja tuulettavat itsevarman näköisenä, pahimmillaan toinen kurittaa mokaillutta aisaparia. 






Tuttuun tapaan peli on Famicom-mittapuulla näyttävä ja musat ovat menevät. Hauskinta näissä on edelleen huumori ja hauskan näköiset hahmot. Tässä pelissä kaikki animaatiot ja ilmeet pääsevät vielä erityisesti oikeuksiinsa, koska liikkeitä on paljon karatelyönneistä wrestlinkinheittoihin. 




Vaikeustaso ei tuntunut erityisen karulta, kunhan osaa pelata ukkojen vahvuuksien kukaan ja käyttää kenttien elementtejä hyväkseen. Ennen viimeistä matsia. Loppuvastustajina on nimittäin Tiger-Mask kaksikko, jotka ovat järkyttävän nopeita, vahvoja ja kestäviä, eivätkä anna sekuntiakaan hengähdystaukoa, vaan käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Luulen, että tämä matsi on tehty pelattavaksi kahden pätevän kamun kesken, jotka molemmat osaavat kombohyökkäykset, nimittäin sen verran kova pompsahdus tässä oli, että itsekseen matsi tuntuu lähes mahdottomalta.




Nekketsu Kakutou Densetsu on taattua Kunio-Kun meininkiä, joka on varmasti parhaimmillaan samalta sohvalta kaverin kanssa. Pätevä retroilu-partypeli, jossa on jopa hieman syvyyttä ja hahmonkehitystä. Suosittelen kaikille sarjan ystäville.





Siinä kaikki tällä kertaa, uusi vuosi lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Kiitos kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Anonymous said…
Tuossa yhessä kuvassa CPU:n Kuniosta ja Rikistä on jäänyt asfalttiin jälelle vain märät läntit! :o
Snou
Malone said…
Heh, ei meininki nyt aivan noin karua ole. XD
Ne montut on miinoista, jotka oli kaivettu asfalttiin ansoiksi.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv