Skip to main content

Manan Majoilla

 Hei,

Tällä kertaa vuorossa on Famicomin varhaisemmasta päästä oleva peli, jolla on mielenkiintoinen tausta. Nintendon vuonna 1984 julkaisema Devil World. 

Kyseessä on labyrintti-toimintapuzzle Pac-Manin tyyliin, mutta epäilen, ettei juuri kukaan tunnista tätä peliä, vaikka sen on suunnitellut itse Shigeru Miyamoto. Kyllä vain, Shigerun ja Takashi Tezukan eli Zelda-parivaljakon ensimmäinen pelkästään konsolille suunniteltu peli, joka ilmestyi noin vuoden ennen Super Mario Brosia. Devil World julkaistiin myös Euroopassa, mutta vasta 2007 Wiin virtual consolelle. Ameriikan ihmemaassa tätä ei ole julkaistu koskaan, ilmiselvästä syystä. Jännä muisto vuosien takaa liittyen juuri tähän peliin tuli mieleen kirjoittaessa: Muistan nimittäin nähneeni tästä ruutukaappauksen vuonna 1987 tai 1988 sellaisessa elekrtoniikkaliikkeissä jaetussa promoläpyskässä, jossa esiteltiin tulevia NESin pelejä. Eipä tullut ei. Siellä oli kyllä muitakin tapauksia, joita en muista nähneeni sen koommin, kunnes aloin tutustua Famicomin tarjontaan laajemmin muutama vuosi sitten (muistaakseni ainakin Stadium Events ja City connection olivat mukana). Hämmästyttävää, mitä sitä muistaa 30 vuoden takaa.

Niin, Devil World! Tämä on periaatteessa Pac-Man, jossa on liikkuva labyrintti. Pieni chibi-mallin lohikäärme hyökkää pirulaisen valtakuntaan, tavoitteena joka kentässä on löytää neljä raamattua, jotka pitää sitten työntää keskustassa olevan risti-neliön jokaiselle sivulle. Kentissä olevilla risteillä saa kyvyn puhaltaa tulipalloja, joilla voi tuhota vaaleanpunaisia haamuja jonkin aikaa, eli vähän niinkuin isot voimapillerit Pac-Manissa. Pelin jekku piilee kuitenkin siinä, että ruudun yläreunassa oleva Vihtahousu jakaa käskyjä reunoilla oleville vinssimiehille, jotka ruuvaavat kenttää pysty- ja sivusuunnissa milloin minnekin päin. Koko kenttää siis ei ole mahdollista käyttää, vaan on sopeuduttava, mitä on kulloinkin tarjolla ja odotettava, että vaikkapa raamatun pääsee hakemaan alueelta, jonne ei ole sillä hetkellä pääsyä. Samalla on välteätävä vihollisia ja varottava, ettei liiskaudu labyrintin ja maailman reunan väliin. Ihan jännä variaatio vanhasta kaavasta, joka tekee pelistä reippaasti haastavamman kuin perus Pac-Man -klooni olisi.

Devil World on varhaista päästä Famicomin julkaisuissa, joten mikään erityisen näyttävä peli ei ole kyseessä, mutta kyllä tässä on tietynlaista charmia, lähinnä koska hahmot ovat näin vanhaksi peliksi persoonallisia. 

Devil World on kekseliäs, joskaan ei kovin monipuolinen tai enää nykyajan mittapuulla mitenkään omaperäinen, mutta vuonna 1984 asia saattoi olla toisin. Kyllä tällä kaiketi jonkin sortin kulttimaine on, varmaankin Shigeru-Tekuza combon vuoksi. Suosittelen vilkaisemaan kuriositeettina legendaarisen suunnittelijan ekana konsolipelinä sekä pienissä annoksissa ihan muutenkin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 


 


Comments

Anonymous said…
Enpä ois arvannut että Miyamoto on aloitellut uraansa itsensä pirun kanssa! D: D: D: Onkohan nää ristit ja raamatut japanilaisittain yhtä kiehtovia kuin heikäläisten jumaluudet ja demonit tähän suuntaan?
- häkeltynyt Snou
Malone said…
Epäilen että on. Näkee niin paljon vaikkapa animeissa. Samalla lailla kun vierasperäiset sanat, etenkin saksa esitetään aina jotenkin mystisenä.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv