Skip to main content

Ruusunpunaiset lasit: pikku-ukkoperjantai #8

 Hei,

Uusi vuosi aloitetaan unboksaksella. Meikäläisen höpinöitä pidempään seuranneelle tämä on varmasti tuttua osastoa, mutta uudemmille tuttavuuksille pidän alkuun pienen luennon aiheesta. Vuorossa on tuoreeltaan kustin mukana saapunut Transformers Masterpiece MP-51 Arcee. Tätä julkaisua on odotettu kauan, viimein pääsen korvaamaan Kiinalaisen piraattiversion Transformer-hyllyltä aidolla Arceella. 


Transformers Masterpiece on Takara Tomyn, alkuperäisten 80-luvun Transformers-robottien (ennenkuin niiden nimi edes oli Transformers) valmistajan keräilijöille suunnattu lippulaiva- ja -nostalgiasarja, jonka idea on tehdä 1. Sukupolven Transformereista sellaisia kuin minä kersat kuvittelivat ne aikoinaan. Nyt tekniikka on kehittynyt siihen pisteeseen, että niistä saadaan muuntuvia ja silti pystytään säilyttämään piirrossarjan ja sarjisten hahmojen ulkonäkö tarkasti. Nykyään homma menee niin että Takara omistaa Transformersin tekijänoikeudet Japanissa ja osassa Itä-Aasiaa, Hasbro hoitaa loput. Työnjako menee about niin, että Takara keskittyy näihin kalliimpiin ja harvoin julkaistaviin figuureihin Hasbron täyttäessä Prismojen ja WalMarttien hyllyt.  

Minulle Transformers on nykyään ehkä se kaikkein nostalgisin lapsuuden juttu Nintendon ohella. Täällä ei silloin kasarilla nähnyt animaatiosarjaa kuin satelliitin tai kaapelin avulla, joten se jäi vähälle, mutta onneksi tilanteen korjasi Marvel Comics, jonka sarjista julkaistiin täälläkin. Pitihän niitä ukkojakin olla, vaikka myös siihen aikaan Transformerit olivat lelujen kalleimmasta päästä Legojen ohella, mikä takasi sen, että montaa ei näitä vuodessa saanut. Transformreiden arvo suhteessa He-Maniin oli sen ajan pörssin mukaan noin 1:3. Mainitaan nyt vielä, että pidän nimenomaan näistä vanhoista, enkä voi sietää Michael Bayn räpellyksiä, joita jostain syystä kutsutaan samalla nimellä. :D IDW tekee nykyäänkin ihan hyviä sarjakuvia aiheesta, suosittelen niitä näiden uusien leffojen sijaan.

No niin, avataan viimein se laatikko. Tuttu ja tyylikäs musta boksi sisältää vuoden 2005 futuristisen pirssin, (jep, 1986 animaatioelokuva, jossa Arcee esiintyi ensimmäisen kerran sijoittuu vuoteen 2005, eli kaaauas tulevaisuuteen), ohjeet, kolme pyssyä, pistoolikotelon, renkaaseen kiinnitettävän terän (jota käytettiin kerran leffassa), kolme efektiosaa pyssyihin sekä kolme vaihoehtoista ilmettä. 

Väri ja maalaus vaikuttaa virheeettömältä kaikin puolin, en huomannut pienintäkään lipsahdusta ja sävy on juuri oikea pinkki. Pinkki tietysti, koska Arcee oli vielä kasarilla Smurffiinan osassa, eli porukan ainoa tyttö. Sanotaan nyt kuitenkin että Arcee oli huomattavasti paremmin toteutettu kuin suurin osa tuon ajan naishahmoista: Ulkoasustaan huolimatta Arcee oli kova mimmi ja pärjäsi siinä missä Autobotien kovimmat jannutkin, eikä ollut koskaan pelkkä pelastettava prinsessa, vaikka samanlaiset korvapuustit löytyvät päästä kun eräällä Kaukaisen Galaksin prinsessalla. 

Pirssimuoto näyttää 100% tarkalta ja muuntautuminen robottimuotoon menee melko vaivattomasti, vaikka suosittelen kyllä vilkaisemaan pari kinkkisintä kohtaa suosiolla ohjeista. 

Robottimuodossa Arcee näyttää about niin hyvältä kuin se on on mahdollista ja vielä olla toimivasti ajoneuvoksi muuttuva, ilman yhtään irrotettavaa osaa tai muuta fuskausta. Hintana tästä on kookas selkäreppu, mutta se ei ole vältettävissä. Vaihdettavat ilmeet näyttävät aluksi kaikki melko samoilta, mutta kun ne laittaa paikoilleen, niin ero alkaa hahmottua paremmin. Bonusgimmickinä löytyy kätevästi nupin sisään jemmatut linssit, jotka taisin nähdä ekan kerran Hot Rodilla. Olen suuri kakkuloiden ja visiirien ystävä scifissä, joten tykkään tästä erityisen paljon. Arceen kädet liikkuvat normaalia enemmän, sormista on nivelletty peukalo ja etusormi erikseen. Muutenkin hahmon normaalia ihmismäisemmät piirteet on tuotu esille erityisen hyvin.

Niveliä on tarpeeksi suurimpaan osaan kaikista tarvittavista poseerauksista. Pienet jalat aiheuttavat joitain rajoitteita, mutta figu on yhteensopiva about jokaisen Japanilaisen standin kanssa. Ainoana merkittävänä asiana olisin kaivannut jonkin verran kiertoliikettä jalkojen yläosaan. Oletan että tässäkin rajoitteena oli kompromissi ajoneuvoksi muuttumisen kanssa. 


Mitä muuta tästä sanoisi? About niin täydellinen versio lapsuuden suosikkihahmosta kuin voi kohtuudella odottaa. Tätä avatessa sai harvinaisen tunteen, joka muistuttaa samaa, minkä sai yli 30 vuotta sitten samojen hahmojen parissa. Oikein mikään muu figuurisarja ei tee samaa, vaikka olisivat kuinka hienoja ja hyvin tehtyjä. Siksi Transformers Masterpiece on #1. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan. Transform and roll out!


-malone  



Comments

Anonymous said…
Muistan sen halpisversion unboksauksen? Päätin että tää on tyylikkäämpi. Mutta onko hän esillä hyllyssä autona vai mimminä? : D
Satu
Anonymous said…
Voi kamalaa! Spoilasin vahingossa etunimeni! xD
Snou
Malone said…
Jestas! Mimminä on, pidän about yhdeksän kymmenestä robottina, koska siten ne tunnistaa välittömästi. Teen poikkeuksen, jos meinaa tulla eahdasta ja auto on merkittävästi pienempi pinta-alaltaan tai sen taakse pitää saada näkymään joku. Tulevaisuudessa saatan myös laittaa yhden kropaltaan lähes saman mallisista tyypeistä automuotoon, kuten vaikka Prowl, Bluestreak ja Smoke screen, jotka on kaikki saman mallisia erivärisiä Nissaneita tai Sideswipe, Red Alert ja Clampdown, jotka on Lamborghineja.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv