Skip to main content

Vanhassa vara parempi: Pikku-ukkoperjantai #9

 Moi,

Yllärinä taas unboksausta perjantain iloksi. Alkuviikosta saapui paketti, jonka sisältöä ihmettelen tässä seuraavana. Lootasta löytyy Transformers Masterpiece MP-27 Ironhide.


Ironhide on vanhimmasta päästä ns. 1. Sukupolven (G1) Transformerseja, Optimus Primen vanhin kamu ja turvamies, joka tarinoissa usein hoitaa samalla Autobotien turvallisuusasiat kokonaisuudessaan. Hahmon biossa mainittiin aina alusta saakka, että kropan materiaali on jonkin sortin erikoisvahvaa seosta, josta siis nimi. Samalla mainittiin, että ikä alkaa painaa, joten vauhti ei päätä huimaa ja huoltoa tarvitaan usein. Animaatiosarjassa Ironhiden ääninäyttelijä oli muuten sama kuin Primella, eli Peter Cullen. Ironhide tapettiin 1986 elokuvassa varsin mieleenpainuvalla tavalla, kun Megatron pamautti hänet hengiltä varsin teloitustyylisesti. Ehkä leffan toiseksi traumaattisin kokemus.


Katsotaanpa sitten, miltä näyttää: Tuttu tummanpuhuva loota on aavistuksen normi-Autobotia isompi, ja syy selviää varsin pian. G1 Ironhide on tunnetusti Nissanin Cherry -pakettiauto, joka on hieman henkilöautoa kookkaampi, mutta sen lisäksi tilpehööriä on pakattu mukaan oikein urakalla. Mukana on vaihtokäsiä, yksi vaihtoehtoinen naama, pari pistoolia, isompi pyssykkä, jetpack, ohjus, tutka, ja lavetti, johon kaikki voi kiinnittää, ellei halua jemmailla laatikkoa. Isoa osaa näistä ei nähty kun yhdessä tai kahdessa piirretyn jaksossa, joten tässä mentiin jo lähes överiksi. Tuuttimaisten käsien runsas määrä selittyy sillä, että isoimman pyssyn tapaan, Ironhide pystyi ruiskuttamaan jos jonkinsorttista nestettä käsistään, aina hapoista sementtiin.

Automuoto näyttää vallan mainiolta. Malli ja koko ovat just, eikä melkein ja huolimatta runsaasta paneelien määrästä ja saumoista huolimatta kokonaisuus on eheä ja todella jämäkän tuntuinen. Tämä menisi monelle kersalle varmaan täydestä pelkkänä autonakin. Mittakaavakin vaikuttaa uskottavalta, ainakin kun vertasin muihin Autobotien ajoneuvomuotoihin. 

Ajoneuvomuodossa tuulilasin taakse on laitettu kumma, naamaa muistuttava neliskanttinen osa, jolla ei ole muuta virkaa kuin olla siellä. Tämä on hauska viittaus alkuperäiseen kasarin Ironhideen, joka on surullisen kuuluisa siitä, ettei se muistuttanut hahmoa tippaakaan. Sillä ei ollut edes päätä, vaan pelkkä tarra, johon oli piirretty ihme naama! Tämä johtui siitä, että Transformersit eivät olleet Transformerseja ollenkaan, vaan Japanilaisen Diaclone-lelusarjan pirssejä, jotka Marvel Comicsin kynäilijät muuttivat eläviksi roboteiksi. Siinä “Ironhidessa” oli takoitus olla kuski, joka käyttää ikäänkuin lastausrobottia, vähän niinkuin Alien-leffassa. Värillinen pleksi hieman piilottaa sitä, mutta siellä se on. :D    

Robotiksi muuttuminen on hoidettu hyvin, ainoastaan yksi kohta aiheutta vähän ohjeiden tavaamista ja päänrapsuttelua, muuten kaikki hoituu yllättävän inuitiivisesti ja selkeästi. Valmis robottimuoto on pakun tavoin varsin jämäkkä ja eheä, vielä vaikuttavana yksityiskohtana Ironhidella ei ole lainkaan selkäreppua, johon automuodon osia olisi taitettu, vaan kaikki on kiinteästi kropassa. Omenanpunainen kiiltävä olemus on varsinkin päivänvalossa silmää miellyttävä ja kromiosat antavat mukavasti. Keskikropan tukeva, tynnyrimäinen muoto sopii hahmoon hyvin, sillä se luo sellaista portsarimaista olemusta. Ironhiden kuuluisi olla riskeimmästä päästä Autoboteja, joten sen on hyvä näkyä. Rinnassa olevan tuulilasin taakse voi livauttaa dinosauruksen fossiilia esittävän pahvin, jossa on printti piirretyn ekan kauden jaksossa näkyvästä kohtauksesta, jossa dinobotit esitellään.

Raajoissa riittää liikettä hyvin ja nuppii on pallonivelen päässä. Pari suunnitteluratkaisua rajoittaa aivan villeimpiä akrobatioitia, mutta hahmon huomioon ottaen niille ei ole tarvettakaan. 

Kaiken kaikkiaan todella vakuuttava esitys: Automuoto on käytännössä täydellinen ja robottikin niin lähellä sitä kun on kohtuullista odottaa. Jämäkkä, näyttävä ja yksi parhaista tähän saakka näkemistäni sarjan figuureista. 

Ekaa Ironhiden robottimuodon soolokuvaa lukuunottamatta kaikissa muissa robottimuodon kuvissa on yhdestä kahteen epähuomiossa jäänyttä muuntautumismokaa, 10 pistettä ja papukaijamerkki sille joka kertoo kommenteissa, mitkä :D

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan. Transform and roll out!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv