Skip to main content

Pienet sankarit suuressa taistelussa

 Hei,

Tällä viikolla palataan takaisin Famicomin pariin. Vuorossa on Banpreston julkaisema Great Battle Cyber vuodelta 1992. Sarja tunnetaan myös nimellä Compati hero ja pelejä on runsain mitoin. Aiemmin katsastettu SD Hero Soukessen on samaa pelisarjaa.

Ideana on animaatio/tokusatsusankareiden crossover, jossa chibi-tyyliset Gundam (RX-93 Nu Gundam jos asia kiinnostaa tarkemmin), Ultraman (tässä tapauksessa Taro) ja Kamen Rider lyöttäytyvät yhteen pahiksia vastaan. Ei liene yllätys, että luvassa on toiminnalla höystettyä tasoloikkaa. 

Meno on päällisin puolin perinteistä: A hyppää ja B hyökkää. Gundamilla on aseena beam saber, Ultramanilla karate-lyönti ja Kamen Rider potkii. Kaikille löytyy hyökkäys-power up, joka antaa jonkin sortin ammuntakyvyn, hahmosta riippuen. Liikevalikoima on pallopäisestä ulkoasusta huolimatta aika kattava: Hahmoilla on myös erikseen juoksu/syöksy, kyykistyminen, sekä ryömintä ja tarttuminen tasojen reunaan. Kaikkea kuitenkin piinaa pieni viimeistelemättömyys ja homma voisi olla sulavamminkin toteutettu. Onneksi peli on tyyppiä energiapalkki, eikä Contran tapaan kerrasta nirri pois. 

Peli ei silti ole helppo. Vastustajia tulee eteen melko harvakseltaan, eikä suinkaan jatkuvana virtana. Tämä on toteutettu siten, että kaikki viholliset ovat tuttuja vastustajia hahmojen animaatiosarjoista ja jokainen taisto ikäänkuin pieni välipomonsa. Tasojen lopussa vaanii sitten hieman kovempi vastus. Tunnistin ison joukon etenkin Gundamin ja Ultramanin pahiksia. Muuten tasojen haaste koostuu ansojen välttelystä. Henki lähtee helposti ja monin paikoin on ennalta arvaamattomia piikkejä tai muita hengenlähtöjä, joten mukana on vahva yrityksen ja erehdyksen tunne. Vaikeustaso on jo alusta lähtien korkea, mutta onneksi joka tason jälkeen saa salasanan, joten yrityksiä on loputtomiin ilman rangaistusta. Siitä huolimatta en päässyt yhdessä illassa lähimaillekaan loppua.

Ulkoasu on hahmojen osalta varsin hyvä ja chibi-ukkelit hauskoja ja hyvin animoituja. Vuoden 1992 peliltä olisin kuitenkin odottanut näyttävämpiä taustoja, eikä tässä olla todellakaan edes lähellä mitä esimerkiksi Mega Manit esittivät jo jokunen vuosi ennen. Muutenkin peliä vaivaa yleinen pikku ongelmien ja viimeistelmättömyyden tunne, esim. spritet vilkkuvat tai katoavat puoliksi usein.

Great Battle Cyber on selvästi hahmojen faneille suunnattu peli, joka kärsii lisenssipelille tyypillisesti ongelmista, jotka todennäköisesti johtuvat ajan puutteesta, vaikka ei tämä todellakaan mitenkään huonoimmasta päästä lisenssipelejä ole. (Tämän ajan huonoimmat olivat niin karmeita tekeleitä, ettei tosikaan) Jännä kuriositeetti, mutta ei pääse Famicomin kivikovan tasoloikkagenren rankingissa keskitasoa korkeammalle.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv