Skip to main content

Sengoku-ajan toimintaa PS4:lla

 Moi,

Tällä viikolla vuorossa on vaihteen vuoksi taas uudempaa peliä. Katsauksessa on eräs suosikkini nichemmissä pelisarjoissa, josta olen blogannut aikoinaan useammankin kerran, mutta tämä on ensimmäinen nykyisellä alustalla. Laitan tähän johdannon alle linkit vanhempiin blogauksiin, joihin suosittelen tutustumaan, ellei sarja ole entuudestaan tuttu ja muutenkin ;D. Katsotaan millainen on Capcomin vuoden 2016 julkaisu Sengoku Basara Sanada Yukimura-den.

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/sengoku-basara-hahmoanalyysi-osa-3-t2444.html

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/sengoku-basara-analyysi-osa-2-t2443.html

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/supersamurait-1-osa-t2433.html?view=unread#unread

https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/teatteriel-mys-t2467.html#p42206

Sengoku Basara on Capcomin melko pitkäikäinen musou-toimintapelisarja, jossa anime-versiot tunnetuista historiallisista Sengoku-ajan samuraista mätkivät satoja, ellei tuhansia vastustajia ja sitten urhot taistelevat keskenään eeppisiä kaksintaisteluita. Sarja muituttaa paljon Koein Dynasty Warriorsia, mutta on huumoripitoisempi ja vauhdikaampi, joten näistä kahdesta selvästi suosikkini, Capcomin vahva perinne on tehdä meneviä ja mekaniikoiltaan toimivia toimintapelejä. Sanada Yukimura-den on nimensä mukaan spinoff, joka keskittyy Sanada Yukimuraan ja seuraa häntä nuoresta pojasta aikuiseksi ja lopulta oikeaa historiaa mukailevaan loppuun, jossa Yukimura kaatui Osakan linnan piirityksessä, viimeisimmissä Sengoku-ajan jälkimaininkien kahinoissa Tokugawan armeijaa vastaan. Sanada Yukimura on eräs historian tunnetuimmista samuraista jota aikalainen Shimazu Tadatsune kutsui “japanin suurimmaksi soturiksi”. Tarinassa on mukana Yukimuran toveri ja kilpailija Date Masamune (todellisuudessa nämä kaksi eivät koskaan tavanneet) ja ensimmäistä kertaa sarjassa näkyvät Yukimuran isä Masayuki ja vanhempi veli Nobuyuki.

Peli ei ole muuttunut kolmos ja nelososista juuri lainkaan, mitä nyt PS4 mahdollistaa vähän hienomman ulkoasun. Hahmojen liikkeet ovat hieman muuttuneet, mutta eivät kovin merkittävästi. Mukana on myös noin 40 tuttua hahmoa sarjan aiemmista osista, mutta valitettavasti nämä ovat pelattavissa vain “haastemodessa”. Pelin rakennetta on muutettu enemmän tarinavetoiseksi, minkä johdosta vanhan tyylisestä “kaikilla hahmoilla on tarinamoodi” on luovuttu. Tarina itsessään on ihan mukiinmenevä, mitä nyt varmasti pieniä yksityiskohtia missasin kielitaidon puutteen takia, tätä peliä ei nimittäin ole lokalisoitu. Sarjalle tunnukseomainen humoristisuus ja huima melodraama on mukana. Ja tietysti sarjan ominaispiirre, eli kaupalliseksi pelisarjaksi varsin selkeästi naisyleisöä ja yaoi-doujinien tekijöitä viehättävät komeat pojat.

Tarinavetoisuus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sarja voisi kaivata hieman syvempää tarinaa kun mitä edellisissä peleissä on totuttu, mutta nyt se tulee sillä kustannuksella, että käytännössä pelattavana on kunnolla vain neljä hahmoa neljänkymmenen sijaan. Tämä meinaa sitä, että peli tuntuu enemmän laajennukselta kuin omalta julkaisultaan ja alkuperäinen, lähes täyden pelin hinta on varmasti tuntunut karulta jopa sarjan suurimmille faneille.  

Tästä päästäänkin lopputunnelmiin.  Tämä on viimeinen Sengoku Basara -julkaisu tähän tietoon ja siitä on jo viitisen vuotta. Kun pelien kehityskustannukset ja -aika vain kasvaa ja julaisijat keskittyvät “varmoihin nakkeihin” on Sengoku Basaran tulevasuus vaakalaudalla. Pelin myynnit eivät selvästikään olleet loistavat, koska tätä ei edes lokalisoitu ja vaikka niin on käynyt ennenkin, niin herää kysymys, aikooko Capcom käyttää rahaa niche-sarjaan, jolla kyllä on erittäin vankka fanikunta, (sen todistaa menestyneet näytelmät ynnä muut, katso vanhat blogit) mutta se on lähestulkoon vain Japanissa. Pelissä on myös paljon hahmoja, joilla on erittäin tunnettuja ääninäyttelijöitä ja tämä on varmasti iso rahareikä. Tässä valossa esimerkiksi Monster Hunter tuntuu paljon järkevämmältä sijoitukselta mitä tulee fantasiamätkintään. Toivottavasti Sengoku Basaralle nähdään vielä joskus jatkoa. Se olisi sääli, jos tämä sarja jäisi tyystin unholaan.

Sanada Yukimura-den on vain sarjan faneille suunnattu osa, joka on liian kallis alkuperäisellä hinnallaan, mutta käytettynä parilla kympillä pelaamisen arvoista musou-meininkiä, joka tuntuu hyvältä ja vauhdikkaalta pelata, mutta huutaa reilusti lisää sisältöä, varsinkin kun vertaa sarjan massiiviseen edelliseen osaan, 4 Sumeragiin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv