Skip to main content

Posts

Pieni, mutta nostalginen

 Hei, Pieni unboksaus tähän väliin. Postista löytyi tällä viikolla paketti, josta paljastui pala kasarin nostalgiaa. Katsotaan, miltä näyttää Takara Tomyn erittäin retrohenkinen Transformers Missing Link Cliffjumper. Ensin pieni tietoisku, mistä on kyse. Takara Tomy esitteli viime vuonna uuden sarjan erittäin retrohenkisiä Transformerseja, jonka nimi on Transformers Missing Link. Ajatuksena on se, että nämä ovat ensi näkemältä täsmälleen samanlaisia kuin alkuperäisen 80-luvun robotit, mutta mukana on kuitenkin moderneja ratkaisuja, mikä näkyy käytännössä etenkin siinä, että nämä liikkuvat paremmin kuin alkuperäiset. Nämä ovat myös kooltaan samaa luokkaa, kuin alkuperäiset esikuvansa. Erona aiemmissa lootan avauksissa esiintyneihin Transformers Masterpieceihin on siis se, että siinä missä Masterpiece-sarjan idea on tehdä viimeisen päälle korkeatasoinen nykyajan näkemys siitä, miltä Transformerit näyttivät TV-sarjoissa ja lasten mielikuvituksessa, niin nämä Missing Linkit ovat uusia,...
Post a Comment
Read more
Recent posts

Marvel vs Capcom kokoelma, osa 1

 Moi, Viime keväänä pidin blogissa Marvel-maaliskuun silloin ilmestyneen X-Men ‘97 animaatiosarjan kunniaksi. Tänä keväänä teen saman, mutta hieman eri tyylillä. Olen oikeastaan jo aloittanut pääosan tämän kevään blogeista valloittavan teeman parissa, nimittäin Capcomin tappelupelit. Hommasin hiljattain viime syksynä ilmestyneen Marvel vs Capcom Fighting Collectionin, joka sisältää 7 Capcomin 90-luvun peliä, joissa kaikissa esiintyy Marvelin supersankareita ja vahva paino on X-Men hahmoilla. Kokoelma tosin ilmestyi Xboxille vasta Helmikuussa, jolla siis pelaan tässä tapauksessa. Mennään koko homma läpi järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan ja katsotaan, miltä ysärin Capcom-mähistelyt tuntuvat nykyään. Yksi seitsemästä pelistä ei ole 1 vs 1 taistelupeli, vaan sivulle scrollaava mätkintä, joten livautan sen mukaan johonkin väliin, että saadaan tappelupelien comboon taukoa.  Kokoelma sisältää seuraavat pelit: The Punisher (1993) X-Men: Children of the Atom (1994) Marvel Super Hero...
Post a Comment
Read more

Punahilkka vs Dracula

 Hei, Tällä viikolla pelinä on toinen PS1:n hieman tuntemattomampi mätkintäpeli. Katsotaan, miltä näyttää Capcomin taistelupelien kulta-ajan tuotos, Vampire Savior (lännessä Darkstalkers 3) vuodelta 1998. Kyseessä on EX-versio, joka hämmentää sarjan kronologista järjestystä entisestään, sillä Vampire Savior EX on lähempänä yhdistelmää osista 1 & 2 ja 3, kuin varsinaista 3:n kolikkopeliversiota. Tämä johtuu siitä, että Vampire Savior tarvitsi 4MB:n lisämuistilaajennuksen Sega Saturnilla toimiakseen kutakuinkin kolikkopelin tavoin, mutta PS1:lla moista härpäkettä ei edes ollut. Ratkaisuna oli läntätä lisää hahmoja hieman siloteltuun vanhempaan peliin, joka muistutti jo valmiiksi seuraavaa osaa, koska tuon ajan Capcomin tappelupelit olivat niin pitkälle iteraatioita edellisestä, että asiaan vihkiytymättömille ne vaikuttivat täysin samoilta peleiltä (katso SF2->SF2 Turbo->SF2 Champion Edition->Super SF2->Super SF2 Turbo jne..). Mukaan mahtui myös kolikkopellin edellisen...
Post a Comment
Read more

Paluu Nahisteluareenalle

 Moi, Tällä viikolla vuorossa on nykyään melko unohduksiin painuneen PS1-taistelupelisarjan toinen osa, Battle Arena Toshinden 2, vuodelta 1996. Peli on tietysti käännös kolikkopelistä, kehittäjänä toimi Tamsoft ja julkaisijana Takara, nykyään paremmin tunnettu Transformers-robottien valmistajana. Jos ei ole tullut nähtyä, niin suosittelen tsekkaamaan Battle Arena Toshinden 1:n ennen tätä blogia, koska iso osa ensimmäisen pelin havainnoista pätee myös jatko-osaan. Toshinden-peleistä ei ole helppo löytää laadukasta kuvamateriaalia, joten pahoittelut vaihtelevan tasoisista kuvista ja niiden vähyydestä. Battle Arena Toshinden oli 3D-taistelupelien alkuvuosien kilpailija kisassa, joka alkoi toden teolla Segan Virtua Fighterin ja Namcon Tekkenin suosion vauhdittamana. Polygonit, vaikka olivatkin tuohon aikana vielä todella karuja, mahdollistivat liikkeentunnistuksen kautta toteutetun sulavan animaation, joka oli etenkin martial arts-leffoista ammentaville taistelupeleille todella hyödy...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more

Smurffit Steroideissa

 Moi, Tällä viikolla pelinä on viime vuonna ilmestynyt, Focus entertainmentin julkaisema kolmannen persoonan toimintarymistely Warhammer 40000: Space Marine 2. Vähemmän yllättäen peli on jatkoa vuoden 2011 Space Marine ykköselle ja jatkaa Ultramarine-kapteeni Tituksen edesottamuksia Warhammer 40000:n synkän goottilaisessa tulevaisuudessa. Tällä kertaa kohdataan avaruusörkkien sijaan Alienin Xenomorpheja ja Starship Troopersin ötököitä muistuttavat muukalaiset, Tyranidit, sekä tietysti Kaaoksen jumalia palvelevat petturit.   Kapteeni Titus on ensimmäisen pelin tarinassa nähdyistä syistä johtuen ollut toisaalla, mutta tuodaan takaisin Ultramarineiden palvelukseen itsensä kuuluisan komentaja Marneus Calgarin käskystä, tosin tällä kertaa alennettuna luutnantiksi. Tarina itsessään on suoraviivainen, ehkä jopa vähän liiaksikin, sillä se muistuttaa todella paljon ensimmäistä peliä. Warhammer 40k:n maailma taipuisi kyllä paljon monisyisempäänkin tarinaan yksityiskohtiensa, hahmoj...
Post a Comment
Read more

Vaeltava Sielu

 Moi, Tällä viikolla pelinä on suosikkistudioihini kuuluvan Acquiren viime vuoden marraskuussa julkaisema, ulkoasultaan vahvasti PS1-vaikutteinen Edo-kauden toimintaseikkailu Amedama. Nimi koostuu kahdesta kanjista, jotka tarkoittavat sadetta ja sielua, mikä kuvaa melko tarkasti pelin teemaa. Pelasin näin aluksi 2 tuntia saatavilla olevaa demoversiota ja hankin sitten sen päätteeksi kokoversion.   Amedama on sivulta kuvattu toimintaseikkailu, jossa nuori sateenvarjojentekijä tapetaa ja hänen pikkusiskonsa kaapataan rosvojen toimesta. Tästä seikkailu kuitenkin vasta alkaa, sillä pojan sielu jää leijumaan hohtavan pallon muodossa ja sen onnistuu siirtyä lähistöllä olevan sammakon kehoon. Tämä on pelin keskeinen idea, tajuttomia tai henkihieverissä makaavia olentoja, eläimiä ja ihmisiä voi posessoida. Tämä ominaisuutta voi ja pitääkin käyttää usein, sillä se, millaisessa kropassa on, vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä voi tehdä ja miten keskustelut npc-hahmojen kanssa eten...
Post a Comment
Read more