Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla on Anaheimissa meneillään tapahtuma nimeltä Star Wars Celebration, eli iso ja virallinen Mikki Hiiren Tähtien Sota Coni, joten ajankohtaisena aiheena pelasin Super Nintendon vuonna 1992 julkaistua Lucasartsin klassikkopeliä Super Star Wars. Super Nintendolla kaiken piti olla “Super” jotakin, mikä näin jälkikäteen näyttää vähän nololta. No, se oli ysäriä se. Pelasin digilatausta, koska minulla ei ole Super Nintendoa ja alkuperäinen peli olisi muutenkin turhan kallis.  Kun kyseessä on kerran lisenssipeli, niin luvassa on tietenkin tasoloikkaa, jonka tapahtumat menevät kutakuinkin elokuvan mukaan, tosin tässä pelissä on luvassa huvittavia yllätyksiä ja käänteitä: Muistatteko kun Luke taisteli hiekkamatoa vastaan? Tai, miten hän kiipesi Jawojen Sandcrawleriin ja taisteli tiensä läpi satojen Jawojen ja liukuhihnojen pelastaakseen droidit? Luvassa on myös Super Nintendon “Mode 7:n” eli spriten skaalauksen esittelyä lento- ja ajo-osuuksissa Landspeederilla sekä X-Wingillä

 Moi, Tällä viikolla palataan takaisin Famicomin pariin. Myös pelinä on tyypillisesti Famicomin heiniä oleva pelityyppi, nimittäin 80-luvun lopun manga/anime -lisenssipeli. Katsotaan, millainen on Bandain Saint Seiya: Ougon Densetsu Hen vuodelta 1988.  Saint Seiya, tai länsimaissa toisinaan Knights of The Zodiac on kasarin lopun manga ja animesarja, jossa shonen-sarjoille tyypillisesti taistellaan, tällä kertaa tähtikuvioiden ja Kreikan mytologian teemalla. En ole tosiaankaan sarjan asiantuntija, mutta ilmeisesti homma menee niin, että orpo poika, Seiya kiipeää Olymposvuorelle saadakseen myyttisen haarniskan, jota käytti jumalatar Ateenan kuuluisa kaarti. Näitä kostyymeja kutsutaan nimellä Saint Cloth ja kaikki ovat jollain lailla tähtikuvio- tai eläinteemaisia ja niillä on tietty omat supervoimansa. En ole nähnyt sarjaa, mutta tiedän, että se on edelleen erittäin suosittu etenkin Espanjaa puhuvissa maissa Etelä- ja Väli-Amerikassa. Tämän lisäksi hahmot ovat tuttuja vain Bandain figuur

  Moi, Tällä viikolla pelailussa oli vanhin blogissa esiintynyt PC-peli, nimittäin Microprosen vuonna 1989 julkaisema Sword of the Samurai.  Sword of the Samurai on mielenkiintoinen yhdistelmä eri pelityyppejä, mutta lähin kuuluisa verrokki löytynee Sid Meierin Pirates! -pelistä. Tavoitteena on valita yksi Sengoku-ajan klaaneista ja kuinkas ollakaan, johtaa se Shoguniksi Nobungan paikalle. Itse peli koostuu kahdesta osiosta, Strategiasta ja politiikasta, sekä taisteluista, mutta niissä on molemmissa runsaasti vaihtelua.  Strategiaosuudessa pelaaja aloittaa vaatimattoman tontin päällikkönä, joka ottaa ohjat iänsä kuoltua. Pelaajan on hoidettava taloutta, neuvoteltava paikallisten talonpoikien kanssa veroasioista, luotava suhteita muihin klaaneihin ynnä muuta strategiapeleistä tuttua. Strategiaosuudessa on mukana taistelut, joissa pelaaja johtaa osastoja ylhäältä kuvatulla kartalla. Sen lisäksi mukana on itse pelihahmon omat seikkailut sekä kykyjen kehittäminen. Tämä hoituu parhaiten kie

 Moi, Tällä viikolla pelaillaan taas vähän erikoisempaa peliä. Vuorossa on Steamin versio pelistä nimeltä Sayonara Umihara Kawase vuodelta 2013.  Umihara Kawase on pelisarja, joka alkoi alunperin Super Famicomilla vuonna 1994. Ideana on, että nuori Sushikokki Kawase Umihara joutuu outoon surrealistiseen maailmaan, jossa vihollisina toimivat erilaiset meren elävät. Peli on tietenkin tasoloikka, mutta erikoisuutena on se, että pelihahmon hyppy on varsin vaatimaton ja suurimman osan ajasta käytetään uistinta ja siimaa, joka venyy benjiköyden tapaan. Tällä koukulla sitten flengaillaan ympäriinsä ja käytetään sen elastisuutta saavuttamaan tasoja, jotka ovat toisinaan hyvinkin hankalissa paikoissa. Joka kentässä on tarkoitus löytää ovi, joka johtaa seuraavalle tasolle.  Umiharan pelimekaniikka on melko omaperäinen ja hankala pukea sanoiksi, mutta ehkä parhaana kuvauksena toimii “Wormsin benjiköysi yhdistettynä Bionic Commandoon ja Kirbyn tyylisillä tasoilla”. Kaikki tasot ovat yhdistetty toi

 Moi,  Toukokuun lootan avaus on jälleen tuttu lisko, joka on esiintynyt näissä blogauksissa jo jonkin aikaa. Katsotaan, miltä näyttää S.H. Monsterartsin Godzilla tuoreesta elokuvasta Godzilla vs Kong.  Kerrottakoon tässä heti kättelyssä, että en ollut Legendaryn Godzillan designin suurin ystävä, jokin siinä vaan tuntui haraavan vastakarvaan, vaikka teknisesti se onkin hyvä ja säilyttää tärkeimmät elementit. Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä, että "No, miksi sitten ostit",  mihin minä vastaan "No, kun halvalla sai". Satuin löytämään tämän suht edullisesti ja sain vielä 25€ pois hinnasta, joten kokonaisuutena maksoin lähes tasan puolet verrattuna edelliseen, 1989 Godzillaan. Se oli liian hyvä tilaisuus ohitettavaksi ja tavoite on kuitenkin loppujen lopuksi hankkia yksi jokaista tyyliä. Sisään mennään siis hyvin maltillisilla odotuksilla, mutta katsotaan nyt kuitenkin, miten Bandain Tamashii Nations onnistui tämän kanssa. Elokuvan alkuperästä huolimatta tämänkin on s

 Hei, Tällä viikolla palaamme taas Famicomin pariin. Katsotaan, millainen peli on Sunsoftin Ikki, vuodelta 1985.  Ikki on feodaaliajan Japanin termi talonpoikien kapinalle, mikä tässä pelissä on nimenomaan teemana. Maanviljelijä Gonbe saa tarpeekseen ahneen lääninherran touhuista ja lähtee bambukeihäs kourassa vaatimaan vallanvaihtoa. Kakkospelaajan hahmon nimi on Tago. Lääninherra ei tietysti katso moista hyvällä ja lähettää ninjansa hankkiutumaan eroon kapinoivista talonpojista. Gonbe esiintyy myös aiemmin blogissa esintyneessä Atlantis No Nazossa, hän on nimittäin pelin tavoitteena oleva kadonnut “mestari”.  Peli on suoraviivainen ylhäältä kuvattu toiminta/ammuskelu, jossa ruutu scrollaa joka suuntaan ja tavoite on kerätä 8 kultarahaa tai kaapata satunnaisesti ilmestyvä lääninherra. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. Kenttiä on muutama erilainen ja ne jatkuvat loputtomiin, joskin laskuri kuulemma looppaa 99 jälkeen nollaan. Nappeja on vain yksi ja sillä heitetään sirppejä,