Malone Plays

 Moi, Tällä kertaa pelinä on Playstation 1:n vuonna 1995 ilmestynyt Space Hulk, ajalta jolloin Electronic Arts julkaisi muitakin pelejä kun vuosittaisia urheilusarjoja. Hieman hämäävästi tämä on itseasiassa sarjan toinen osa, vaikka missään ei moista mainita. EA julkaisi vuonna 1993 ensimmäisen Space Hulkin PC:lle ja Amigalle.  Tässä tapauksessa on parasta selventää, että mikä ihmeen Space Hulk? No, Space Hulk on Games Workshopin Warhammer 40000 -maailmaan sijoittuva lautapeli, jossa Space Marinet pyrkivät suorittamaan tehtäviä avaruudessa ajelehtivissa valtavissa hylyissä, jotka vilisevät Alienin xenomorphien kaltaisia mörköjä, Genestealereita. Asetelmaan liittyy paljon muutakin, mutta siinä idea lyhykäisyydessään.  Nyt tarina kuuluu niin, että valtava Space Hulk on törmäyskurssilla ihmisten asuttaman planeetan kanssa ja ainoa keino muuttaa sen kurssia on päästä hylyn konehuoneeseen ja aktivoida sen moottorit. Homma lankeaa Blood Angels -nimiselle marinejaostolle, joka lähettää eliitt

 Moi, Tähän väliin pieni figuuripostaus. Ostin muutama viikko takaperin osittain heräteostoksena Tampereen reissulta McFarlane Toysin Warhammer 40,000 figuurin. Tarkemmin sanottuna Adepta Sororitas, eli tuttavallisemmin Battle Sister from Order of the Bloody Rose. Warhammerista riittää jos jonkin sorttisia lorejuttuja, mutta tässä tapauksessa riittänee, jos sanon, että kyseessä on porukka aseistettuja, voimahaarniskoihin puettuja nunnia jotka toimivat teokraattisen Ihmisten Imperiumin kirkon sekä inkvisition aseistettuna haarana. Ideana oli kiertää vuosituhansia vanhoja säädöksiä, joissa kiellettiin kirkkoa varustamasta “aseistettuja miehiä”.  Todd McFarlane tekee nykyään enemmän figuureja kuin sarjakuvia, omien hahmojensa lisäksi useilla eri lisensseillä, joista Games Workshopin Warhammer on DC:n ohella varmaan merkittävimpiä. Nämä ovat halvemman pään “perusfiguja” ja kuten arvata saattaa, minulle, joka on tottunut vähän hinnakkaampaan osastoon, sen täytyy näkyä jossain. Tässä tapauks

 Moi, Tällä kertaa blogin aiheena on viimeinen Famicomille julkaistu Rockman, eli tuttavallisemmin Mega Man. Tätä Capcomin vuonna 1993 julkaistua osaa ei saatu koskaan PAL-alueelle, mutta jenkkiversio löytyy, varsin kovaan hintaan. Hinta johtunee siitä, että painos jäi pieneksi, eikä vuonna 1993 perus NESille julkaistu kuudes osa varmaankaan sykähdyttänyt samalla tavalla kun uusi ja mahtava SNES oli jo tarjolla. Tällä kertaa pahiksena on salaperäinen MR X (spoilers: Wily se on), joka uudelleenohjelmoi “maailman vahvin robotti” skaban osallistujat omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi maailman valloittajiksi. Kukaan muu kuin Mega Man ei tietenkään voi tätä estää, joten uusi keikka on edessä.  Pomoja on jälleen tutut kahdeksan kappaletta, joiden teemat ovat vähintäänkin vaihtelevat. Kolme erisorttista soturia, kukkamies ja jopa kentauri löytyy rosterista. Tässä vaiheessa sarjaa ollaan pisteessä, jossa haavoittuvuuksia on mahdoton päätellä minkään logiikan kautta. Nelosesta saakka mukana ollu

 Moi, Viime viikon tauon jälkeen on taas aika aika palata pelien pariin. Tällä kertaa vuorossa on Taiton kolikkopelikäännös vuodelta 1985, Chack’n Pop. Tämä peli on luonnollisesti julkaistu Famicomin lisäksi myös kaikille kuviteltavissa oleville aikansa kotikoneille.  Pelin idea on simppeli, keltainen hahmo, Chack selvittää sokkeloisia yhden ruudun kenttiä siten, että ensin pitää vapauttaa vangitut sydämet, jotka avaavat uloskäynnin ja sen jälkeen pitää paeta sokkelosta. Sama juttu jatkuu sitten seuraavassa kentässä. Se, mikä tekee tästä pelistä aavistuksen keskivertoa mielenkiintoisemman historiikin kannalta on se, että tämä peli on Bubble Bobblen edeltäjä. Pelihahmo no eri, mutta vastustajat ovat tutun näköisiä hirviöitä ja myös kenttien grafiikat muistuttavat Bubble Bobblea. Kentissä on myös aikaraja, valkopukuiset haamut vierittävät kiveä uloskäynnin päälle pikkuhiljaa ruudun yläreunassa.  Pelimekaniikkoja löytyy kaksi, pommit ja “liimautuminen” pommit ovat simppeleitä, pudotetavia