Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla matkaamme jälleen muinaiseen Japaniaan. Luvassa on ninjatoimintaa, mutta hieman nuoremmille suunnattuna. Vuorossa on Hudson Softin vuonna 1986 julkaisema Mangaan ja animeen perustuva Ninja Hattori-kun. Ninja Hattori-kun (oletan inspiraation tuleen Hattori Hanzosta) oli 60-luvun manga ja animaatiosarja, joka sittemmin rebootattiin menestyksekkäästi kasarilla ja myöhemmin vielä 2013 ja tämä uusi versio on menossa vielä tälläkin hetkellä. Hattori-kunia voisi siis kuvailla varsin menestyksekkääksi hahmoksi,  jota on tehty päälle 700 jaksoa ja mangaakin myyty miljoonakaupalla. Ideana on, että alakouluikäisellä pojalla on kaverina saman kokoinen ninja, Hattori sekä kavalkadi muita hahmoja. Sitten seikkaillaan lastensarjan merkeissä. Tästä tehtiin myös nykyään muodikas “live action adaptaatio”, joka on muuten ehkä creepyin ilmestys koskaan (kuva alhaalla). Hattorilla ei muuten ole mitään tekemistä toisen Ninja-kunin, eli Jajamarun kanssa. Jos jotakin tiedämme menestyksekk

 Moi, Tällä kertaa on vuorossa peli, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Capcomin vuonna 1990 julkaisema Rockman 3, meillä peli nähtiin vasta vuonna 1992, tietenkin länsimaisella nimellä Mega Man.  Famicom/NES Mega Manit ovat siitä mielenkiintoinen pelisarja, että ei tule toista mieleen, joka olisi saanut kuusi osaa samalle masiinalle ja joista kaikki ovat vähintään hyviä, ellei jopa loistavia. Jos mukaan laskee vielä Wiin Virtual Consolen 9:n ja 10:n, jotka ovat hyvin lähellä esikuviaan, niin samalla tyylillä tehtiin kahdeksan peliä. Pelin perusidea on kuitenkin niin toimiva, että tästä huolimatta samankaltaisuus ei haittaa, vaan on pikemminkin vahvuus.   Kolmas osa on kuitenkin lähes kaikkien mielestä ellei sarjan paras, niin ainakin kärkikahinoissa, useimmiten kakkosen kanssa. Itse olen samoilla linjoilla, kakkonen tosin vie voiton nostalgiasyistä, sekä yhden kolmosessa rassaavan pikkuvian takia (tähän palaan vielä). Minulla ei koskaan ollut kolmosta kersana, joten nyt oli hyvä aika t

 Moi, Nyt on vuorossa vuoden toinen “tee se itse” -figuuriblogaukseni, sillä ensimmäinen sai sen verran lämpimän vastaanoton, että uskaltauduin jatkamaan näitä. Tämä oli hieman laajempi projekti, joten lienee paikallaan kertoa hieman taustoja. Luvassa on aivan supernörttiä kamaa, joten koettakaa kestää! Minä ja kaverini olemme pelanneet roolipelejä about samalla porukalla päälle 20 vuotta ja yksi peleistä on Star Wars, tarkemmin West End Gamesin aikoinaan ysärillä julkaisema versio. Se kuvaa alkuperäisten leffojen tunnelmaa hyvin, emmekä ole koskaan kokeneet tarvetta vaihtaa uudempaan, vaikka niitäkin on joskus testattu. Minä olen sekä PJ että pelaaja, riippuen kuinka sovitaan. Meidän maailman rakenne on sellainen, että allekirjoittaneen pitkään johtama kamppis toimii ikäänkuin “punaisena lankana” mutta jos jollain on halua tehdä seikkailuja tai keventää meikäläisen johtajan taakkaa, niin samasta asetelmasta tehdään “spinoffeja” joissa voi esiintyä samoja hahmoja ja paikkoja, tai sitte

 Hei, Tällä viikolla on luvassa lisää Famicomia. Tutustuin klassikkomangan/animen toiseen osaan, tai pikemminkin lisenssipeliin, joka pohjautuu Hokuto No Ken-sarjan toiseen osaan. Täällä päin lienee luontevampaa sanoa Fist of the north Star 2. Pelin on julkaissut Toei Animation vuonna 1987 ja ajoitus oli juuri animesarjan toisen osan aikoihin. Fist of the North Star tuskin paljon esittelyjä kaipaa, mutta kerrotaan nyt, että kyseessä on taisteluanime jossa mystisen taistelulajin taitaja Kenshiro vaeltaa pitkin Mad Max -tyylisiä post apokalyptisiä maisemia ja laittaa samalla kriminaaleja, ryöväreitä ja itse itsensä ylentäneitä sotaherroja ojennukseen.  Pelasin pelisarjan ensimmäistä osaa viime vuonna ja nyt tuntui, että on aika tarttua osaan kaksi. Meininki on hyvin saman kaltaista, eli sivulle scrollaavaa mätkintää. A on lyönti, B on potku ja ylös hyppää, alas kyykistyy. Mukana ovat myös kerättävät power upit, jotka näkyvät rivistönä thtiä elämäpalkin yläpuolella. Niistä saa lisää nopeu

 Hei, Vuoden 2022 Famicom-pelien katsaukset aloitetaan nyt, nimittäin vuorossa on ASCII:n vuonna 1985 julkaisema Penquin-kun Wars. Tämä on kolikkopelikäännös saman nimisestä arcadepläjäyksestä. Toisin kuin monet muut vähän erikoisemmat Famicom-pelit, tämä on julkaistu kotoiselle NES:ille vuonna 1990 ja jopa käännetty Game Boylle, muiden tuon ajan kotitietokoneiden ja härveleiden muassa.  Jos Penquin-kun Wars ei jostain syystä ole tuttu niin ei hätää, homman idea on simppeli. Hauskan näköiset eläinhahmot pelaavat polttopalloa, that’s it. Säännöt menevät niin, että jos osuu toiseen pelaajaan, saa pisteitä ja ajan loputtua lasketaan toisen kenttäpuoliskolle jääneet pallot, joita saa myös pisteitä, enemmän pisteitä saanut voittaa. Erän voittaa “täydellisellä pelillä” jos saa kaikki pallot toisen kenttäpuoliskolle. Tämä on mahdollista siten, että osuu vastustajaan useasti peräkkäin, koska hahmot pökertyvät joka osumasta vähäksi aikaa, eivätkä voi liikkua tai heittää takaisin. Matsin voittaa

 Hei, Vuosi alkaa blogin osalta figuuriaiheella. Kusti toi eilen Japanista paketin, joka sisälsi mm. figun, joka oli ollut ennakkotilauksessa jo jonkin aikaa: Goodsmile Companyn Pop Up Parade -sarjan Prinsessa Sakuna pelistä Sakuna of Rice and Ruin.  Jos olet seurannut blogia vähän pidempään, niin Sakuna on varmasti tuttu, se oli nimittäin aiheena reilu vuosi sitten ja nousi vielä vuoden suosikkieni joukkoon. Tykästyin pienen Edelweiss-studion peliin jopa siinä määrin, että sanoisin Sakunan olevan jopa korkealla suosikkipeleistäni kautta aikojen. Sakuna on Toimintatasoloikka/rpg sekä riisinviljelysimulaatio, joka kertoo Japanilaistyylisen kansantarun Prinsessasta, joka on sadonkorjuun jumalattaren ja soturiurho-kamin tytär. Pelissä on paljon huumoria ja sen sympaattiset hahmot ja maailma ovat valloittavia. Hyvin omaperäinen peli, joka onnistui pitkälti puskaradion ansiosta nousemaan yllättävään suosioon ja on myynyt yli miljoona kopiota kun kehittäjien toive ja tavoite oli 30,000 kappa

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mutta pientä jupi