Malone Plays

 Moi, Avataan viikonlopun iloksi laatikollinen nostalgiaa. Edellisestä onkin jo aikaa useampi kuukausi, joten on korkea aika katsastaa Transformerseja. Vuorossa on Takara Tomyn Transformers Masterpiece MP-19 Smokescreen.  Smokescreenin homma on pitää huoli, etteivät Decepticonit pääse oikein koskaan jyvälle, mitä Autobotit touhuavat operaatioiden aikana. Siinä, missä serkkupoika Prowl hoitaa Optimus Primen kakkosmiehen hommia ja Isojen linjojen päätöksiä, Smokescreen miettii enemmän ruohonjuuritason taktiikkaa. Smokescreen on myös eräänlainen politrukki, jonka homma on olla mukava kaikkien kaveri, mutta sitten raportoida heikko moraali tai muut miehistön ongelmat Primelle. Hahmo oli muistikuvani mukaan aina ikään kuin B-listan Autoboteja, mutta pääsi parrasvaloihin parissa kakkoskauden jaksossa, etenkin Devastatoria vastaan. Smokescreen on kolmas ns. Nissan/Datsun -kolmikosta Prowlin ja Bluestreakin kanssa, jotka kaikki käyttävät runkona samaa Nissan Fairlady 280Z:a. Prowl ja Bluestrea

 Hei, Tällä viikolla on vahva “back to basics” -tunnelma. Pitkästä aikaa vuorossa on vanha kunnon 80-luvu alun kolikkopelikäännös, Konamin vuonna 1985 julkaisema Pooyan, joka oli alun perin Stern-nimisen kehittäjän kolikkopeli vuodelta 1982. Käännöksiä Pooyanista riittää muutenkin pilvin pimein, lähes jokaiselle aikansa kotitietokoneelle ja konsolille. Jos nimi kuulostaa tutulta jostain muusta yhteydestä, niin nimenomaan tähän peliin viittaavat Metal Gear Solid Peace Walkerin “Pooyan-tehtävät”.  Pooyanin idea on simppeli: Porsas suojelee poikasiaan susilta, jotka leijuvat ilmapalloilla ampumalla niiden pallot puhki jouskarilla, jolloin sudet mätkähtävät tartaaniin ja palkintona tulee pisteitä. Toisinaan sudet heittävät kiviä (tai palloja, en ole varma) takaisin, joten väistelläkin pitää pelkän tähtäämisen lisäksi. Joskus kenttään ilmestyy paisti, jonka poimimalla sen voi heittää kaarella susia kohti. Paisti pudottaa usean suden yhdellä heitolla.   Kenttiä on kahta sorttia: Ensin sudet

 Moi, Tänään on vuorossa Samurai Shodown Neo Geo -kokoelman katsauksen viimeinen osa. Tai oikeastaan osat, sillä Samurai Shodown vitosesta on kolme eri julkaisua. Pelit eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, että olisi järkevää lähteä ruotimaan jokaista erikseen, joten luon ensin pienen katsauksen pelin alkuperään ja sitten keskityn tämän kokoelman vetonaulaan, eli ennen julkaisemattomaan Samurai Shodown V Perfectiin. Konkurssin partaalta pelastettu SNK, tai tähän aikaan SNK Playmore julkaisi vielä vuonna 2003 pelin ikääntyneelle Neo Geo-kolikkopelille ja tämä peli oli siis Samurai Shodown V. Aikaa edellisestä sarjan pelistä oli kulunut seitsemän vuotta ja välissä oli ehtinyt tapahtua kaksi omistajanvaihdosta ja pelin kehittänyt tiimikin oli eri. Tässä projektissa siis oli kaikki katastrofin ainekset. Vaan, vastoin odotuksia SS V oli vallan mainio peli, joka ei varsinaisesti mullistanut sarjaa, mutta hioi pelin taas hieman aiempaa sujuvammaksi jättämättä käytännössä mitään pois. Pel

 Moi, On aika palata parin viikon jälkeen Famicomin pariin. Tällä kertaa vuorossa on jo ennestään tutun pelin hieman erikoisempi jatko-osa, Namcon Dragon Buster 2 vuodelta 1989.  Vuoden 1984 kolikkopelin käännös katsastettiin jo aikoja sitten, kyseessä oli ehkä ensimmäinen peli koskaan, jossa päähahmolla oli (kankea) tuplahyppy. Jatko-osaa odoteltiin viisi vuotta ja tämä on julkaistu yksinoikeudella vain Famicomille. Pelin tarina antaa ymmärtää, että se on esi-osa ensimmäiselle pelille: Tapahtumat sijoittuvat tuhansia vuosia ennen ykköstä ja pelin sankari Carl (aika tavanomainen nimi näin kunnianhimoiseen high-fantasyyn) etsii Totuuden Miekkaa, jolla tuhota paha Lohikäärme. Ykkösen sankarilla sitten kaiketi oli tämä Carlin löytämä miekka. Toisin kuin ensimmäinen Dragon Buster, tämä ei ole sidescoller, vaan Zelda 1:n tyylinen ylhäältä kuvattu toimintaseikkailu, joskin kartta on enemmän kuin Zelda kakkosesta. Kartalta valitaan luolasto, johon mennä ja sitten siirrytään ylävinkkelin toimi

 Moi, Tällä kertaa kyseessä ei ole viittaus kesän säähän, vaan luvassa on unboksausta. Katsotaan, miltä näyttää Bandain Tamahii Nationsin SH Monsterarts Godzilla mallia 2001.  Tämä on siis toinen Monsterarts Godzillani, ensimmäinen oli luonnollisesti 1954 alkuperäinen. 2001 malli on elokuvasta Godzilla, Mothra & King Ghidorah: Giant Monsters All Out Attack, tuttavalisemmin GMK, jossa Godzilla on pitkästä aikaa kunnon pahis, joka jotenkin imee itseensä Tyynellämerellä 2. Maailmansodassa kuolleiden sotilaiden henget, jotka haluavat kostaa ihmiskunnalle. Jep, aikamoinen konsepti. Tästä samasta figuurista julkaistiin aiemmin perusversio, mutta tämä on Premium Bandai-verkkokaupan yksinoikeusversio, joka on maalattu siten että Godzilla on ikään kuin juuri lataamassa atomihenkäystään, eli selkäevät ja suu on maalattu hohtamaan hopean- ja sinisen sävyisenä. Katsotaan sitten, mitä tuli ostettua. Lootasta paljastui vain Godzilla, mitään tilpehöörejä ei ole mukana. Tämä GMK-malin Godzilla on

 Hei, Tänään jatkuu Samurai Shodown Neo Geo Collectionin katsaus ja vuorossa on blogisarjan toiseksi viimeinen osa, Amakusa’s Revenge, eli pelisarjan neljäs osa, joka julkaistiin loppuvuodesta 1996.  Sarjan rankalla kädellä uudistetun ja ristiriitaisen vastaanoton saaneen kolmannen osan jälkeen SNK:lla oli edessään pienen korjausliikkeen paikka. Vuotta myöhemmin neljäs osa, jota siis käsitellään tässä, ilmaantui pelihalleihin ja vaikutti siltä, että Samurai Shodown oli palannut menestyksen tielle. Paluun tekivät myös kolmosesta puuttuneet sarjan kestosuosikit Yagyu Jubei, Charlotte ja Tam Tam. Kaikki edellisessä osassa mukana olleet hahmot löytyvät tästäkin ja uusina hahmoina mukaan liittyvät ninjaveljekset Sogetsu ja Kazuki Kazama. Slash ja Bust -valinta säilytettiin, mutta ilmassa torjunta sai lähteä. Nappien toimintaa muutettiin hieman ja uutena mukana on “target combo” -nappula (tappelupelaajat tietävät) sekä ensimmäistä kertaa Fatal Flash -liike, joka tekee todella suurta vahinkoa