Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla tehdään paluu Famicomin pariin. Vuorossa on Konamin tasoloikka vuodelta 1990 nimeltään Kid Dracula (Akumajo Special: Boku Dracula-kun). Alkuperäisestä nimestä voi päätellä, että tämä on osa Castlevania-sarjaa, tosin ei ihan virallinen jatko-osa, vaan spinoff. Tarina menee kutakuinkin niin, että Dracula herää unestaan vain huomatakseen, että demoni Galamoth on ottanut haltuunsa Transylvanian. On siis aika kaivaa viitta kaapista ja tasoloikkia tilukset takaisin. Pelissä on vahva shonen-animen fiilis ja humoristinen tunnelma, siinä missä perus Castlevaniat ovat huomattavasti vakavampaa tyyliä. Pelityyppi on tietysti tasoloikka ja kontrollit ovat simppelit: hyppy ja ammunta. Lataamalla nappi pohjassa voi ampua isomman tulipallon, tai käyttää erikoiskykyä, joka valitaan selectillä. Kenttiä on kymmenkunta ja jokaisen lopussa on tietysti bossi. Pomotaistelun jälkeen Draculalle avautuu lisää kykyjä, joihin kuuluu hakeutuvat tulipallot, lepakoksi muttuminen ja katossa kävel

 Moi, Tällä viikolla on vuorossa ensimmäinen PC-Enginen pelikatsaus, niinkuin tuli viime viikolla luvattua. Pelinä on Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1987, Wonder Momo. Wonder momo on sivulta kuvattu mätkintä, eli samaa tyyliä kuin Double Dragonit, Turtlesit, ynnä muut. Erona on kuitenkin se, Wonder Momon että asetelma on omaperäinen: Kyseessä ei ole oikea hengenvaarallinen taisto, vaan näyttämöllä tapahtuva improvisoitu kahakka. Ideo on siis pelata usein Japanilaisissa huvipuistoissa ja ostoskeskuksissa esitettäviä pieniä näytelmiä, jotka on suunniteltu lapsia viihdyttämään. Aiheena on usein Supersankareita, kuten Power Rangers/Super Sentai-hahmoja tai Ultramanin tyylisiä Kaijumähinöitä. Wonder Momo on siis juuri tämänkaltainen Super Sentai-sankari, joka taistelee konnia vastaan lavalla.   Pelin tapahtumat toimivat siten, että lavalle ilmestyy konnia tasaisena virtana, joita Momo mukiloi pääosin erilaisilla potkuilla. Nappeja on kaksi, hyppy ja potku. Vihollisia on kolmea tyyppiä:

 Moi, Tällä viikolla on luvassa vähän erilaista blogia, nimittäin vuorossa on uuden konsolin ihmettelyä. Japanista tarttui tuliaiseksi sellainen idän ihme, kuin PC Engine. Tai tarkemmin PC Engine Core Grafx 2, joka on vähän uudempi malli peruskonsolista. Voi olla, että monelle PC Engine ei sano mitään, joten lienee aika pienelle historiikkituokiolle.  Vuonna 1987 Telekommunikaatiofirma NEC ja Hudson Soft (joka on nykyään panttivankina Konamilla) liittyivät kuumaan kasarin konsolipelibisnekseen omalla laitteellaan, nimeltä PC Engine (P-Amerikassa Turbografx-16). Sisuksista löytyi NESin prosessoria muistuttava piiri viriteltynä versiona ja lisänä 16-bittinen grafiikkaprossu, joten PC Engine on jännästi yhtäaikaa 8 ja 16-bittinen konsoli. Tehoiltaan masiina lienee jossain Mega Driven ja SNESin tienoolla. Pelit toimitettiin aikaansa edellä olevalla ratkaisulla, nimittäin muistikortilla, joka on noin pankkikortin kokoinen ja vähän paksumpi. PC Engine oli myös ensimmäinen pelikonsoli, johon

 Moi, Tällä viikolla on tarjolla jo toinen Turtles-peli melko lyhyen ajan sisään. Viime kesänä ilmestyi kokonaan uusi Turtle-mätkintä shredders Revenge, joka osoittautui varsin mainioksi uusretro-tyyliseksi Turtles in Timen hengenheimolaiseksi. Tällä kertaa katsotaan Digital Eclipsen Konamille tekemää kokoelmaa nimeltä Cowabunga Collection. Peli julkaistiin tänä syksynä ja itse nappasin tämän alesta pari viikkoa sitten. Cowabunga collection on kokoelma, joka sisältää 8 ja 16-bittiset Turtles-pelit NESille, SNESille, Mega Drivelle ja Game Boylle. Tämä meinaa seuraavia pelejä: - TMNT (Arcade versio) - TMNT: Turtles in Time (Arcade versio) - TMNT (NES versio) - TMNT II: The Arcade Game (NES versio) - TMNT III: The Manhattan Project (NES versio) - TMNT: Tournament Fighters (NES versio) - TMNT IV: Turtles in Time (Super Nintendo versio) - TMNT: Tournament Fighters (Super Nintendo versio) - TMNT: The Hyperstone Heist (Sega Genesis versio) - TMNT: Tournament Fighters (Sega Genesis versio) - T

 Moi, Vuoden ensimmäinen lootan avaus on Japanin tuliaisia. Edellisestä blogista voi lukea, miten loota päätyi käsiini, joten mennään heti asiaan. Katsotaan, millainen ilmestys on Bandain Soul of Chogokin GX-02R Great Mazinger.  Mazinger on mangapiirtäjä Go Nagain luomus 70-luvulta ja varmaankin Devilmanin ohella hänen tunnetuin hahmonsa. Molemmissa on samankaltaisia teemoja ja tarinankerrontaa ja siinä missä Devilman keskittyi vahvasti uskontoon niin Mazinger käsitteli teknologian suhdetta ihmiskuntaan. Molemmat hahmot on nähty useissa crossovereissa toistensa kanssa. Toinen yhteinen tekijä sarjoille ja ylipäänsä Go Nagaille on, miten hän venytti shonen-mangojen sääntöjä ja mitä niissä ylipäänsä voidaan esittää.  Niin, Mazinger. Se on käytännössä ensimmäinen mecha, jota ohjataan kyydissä olevan ihmispilotin toimesta. Vanhemmat, kuten Tetsujin-28 olivat vaan ihan omineen liikkuvia tai kauko-ohjattavia. Tämä, Great Mazinger on alkuperäisen, Mazinger Z:n jatko-osa. Sittemmin Mazingerista

 Moi, Minua blogissa ynnä muissa edesottamuksissa seuraavat jo tietävät, että kävin viimein pitkään suunnittelemallani ja viivästyneellä Japanin matkalla Marras-Joulukuussa. Samalla lupasin laittaa tänne kuulumisia ja ajatuksia reissulta, joten nyt on sen aika. Keskityn lähinnä peli- ja keräilyjuttuihin, ynnä muuhun popkulttuuriin. Tavallista matka- ja ruokajuttua ei liene luvassa ihan jo senkin vuoksi, että jutusta tulisi liian laaja ja niitä tekevät muutkin jo yllin kyllin. Jos jokin jää askarruttamaan mieltä, niin vastaan kyllä kysymyksiin ja kommentteihin niin tässä alla kuin someissakin. Sitten itse asiaan. Pelihommat: Kohteena oli vähintään yksi uusi retrokonsoli minulle ja yksi tilattuna kaverille sekä kourallinen pelejä mukaan hinnan ja fiiliksen mukaan. Ne tavoitteet täyttyivät ja minun hankinnastani on luvassa lisää alkuvuodesta, mutta mainitsen nyt tässä että “usual suspects” -paikat olivat ennallaan vuoteen 2018 verrattuna. Akihabaran tunnetut liikkeet porskuttivat ja tarjo