Malone Plays

Moi, Tänään on vuorossa peliblogin sadas postaus. Voi olla, että luku ei ole aivan tarkka, mutta näin nyt päätin ja niin ne asiat koetaan. Peliksi valikoitui klassikko, joka on itseasiassa niin itsestäänselvyys, ettei siitä ole tullut mieleen kirjoittaa mitään aiemmin. Eikä siitä varmasti ole enää mitään uutta sanottavaa, mitä ei olisi jo moneen kertaan jauhettu. Vuorossa siis Super Mario Bros 3 , vuodelta 1988. Keskityn tässä lähinnä muistelemaan fiiliksiä tuolta ajalta, enkä rupea analysoimaan peliä kovin tarkasti, sen ovat jo muut tehneet väsymykseen asti, koska kaikilla nykypäivän aikuisilla, jotka pelasivat videopelejä on muistoja Mariosta. Todellakin, 1988. Mutta “Hetkinen”, kuuluu takarivistä, “Eikös Mario 3 tullut 1990?” Tuli NESille, vaan ei Famicomille. Muutenkin länsimaiden Mariojulkaisut ovat kulkeneet omia polkujaan, mm. SMB2/Doki Doki Panic-keissi. Lisäksi Mario 3 julkistettiin Ameriikan ihmemaassa vieläpä parin tunnin mittaisen Hollywood- tuotesijoittelumainoksen nimeltä

Hei, Täältä tulee nyt se luvattu unboksaussarjan eka osa. Katsotaan, miltä vaikuttaa Bandai Tamashii Nationsin Metal Robot Spirits Akatsuki Gundam . Tämä on siis Bandain mechasarjaa, jonka vetonaulana toimii metallivalua oleva runko. Samaa sarjaa kun aiempi Destiny, siis. Tässä mennään vielä pykälää spesiaalimmaksi, koska Akatsuki oli Premium Bandai-nettikaupan yksinoikeus.  Nämä ovat hankalia saada käsiinsä, koska P-Bandain julkaisut myydään vain heidän oman nettikauppansa kautta Japanissa, Hong Kongissa ja Taiwanissa, muiden pitää koittaa haalia ne hyppysiinsä, miten parhaaksi näkevät. Kaikki valmistetaan vieläpä ennakkovarausten perusteella ja vain sen verran kun tilauksia tuli, rajoitettuna eränä. Yleensä tähän sarjaan valikoituu harvinaisempia sivuhahmoja ja kulttimaineessa olevia juttuja, joiden menekki perusjulkaisuna ei ole taattu, siksi ennakkotilausmenettely. Kaikki joutuvat siis hankkimaan nämä samalla tavalla kun normaalit kuluttajat, josta johtuen, esim jenkkien kaupoissa

Moi,  Kuten innokkaimmat ovat saattaneet huomata, on blogia ilmestynyt joka sunnuntai lähes kellon tarkkuudella jo reippaasti päälle kaksi vuotta ja sadas tälle alustalle ja nimelle tehty postaus lähestyy. Silti tuntuu, että paukkuja olisi enempäänkin, joten päätin, että tästä lähtien unboksaukset tulevat ominaan muiden, yleensä retropelien lisäksi! Täten, joku viikko saattaa ilmestyä kaksi blogausta yhden sijaan. Unboksauksille en aseta mitään säännöllistä aikataulua, johtuen siitä, että en nyt sentään viikottain ole figuuriostoksilla :D Tämä päätös johtuu siitä, että pelejä on blogin aiheeksi mielessä enemmän kuin tarpeeksi, enkä toisaalta halua venyttää unboksauksia kuukausilla tai jopa vuosilla eteenpäin.  Näin ollen, enter: Mecha maanantai & Pikku-ukko perjantai! Julkaisen figuuripostaukset siis koko maanantaisin tai perjantaisin, alkaen tänään! Toivon mukaan edes joku odottaa innolla. Kiitoksia ajastasi ja nähdään pian.  -malone

Keskikesän blogissa tutustumme Famicom-peliin, joka ei, kuten niin monet muutkin tässä blogissa esiintyneet, löytänyt tietään meidän kotoisalle NESille. Vuorossa on Namcon vuonna  1988 julkaistu The Quest of Ki. Tämä on kolmas peli ns. “Babylonian tower” -sarjassa ja prequel pelille nimeltä Tower of Druaga. Tässä pelissä papitar Ki yrittää löytää Ishtar-jumalattaren taikasauvan Druaga-demonin tornista. Luvassa on 60 kerrosta kiivettävää. Quest of Ki on omaperäinen tasoloikka, paremman termin puutteessa, jossa tornin jokaisesta kerroksesta pitää löytää avain, joka avaa oven seuraavaan kerrokseen aikarajan puitteissa. Se, mikä tekee tästä mielenkiintoisen on hyvin omaperäinen tapa ohjata hahmoa: Ki leijuu ylöspäin niin pitkään kuin pelaaja pitää ohjaimen A-nappia pohjassa. Kun päästää irti, alkaa hahmo vajota hitaasti alaspäin. B-nappi on juoksu/kiihdytys, kuten Mariossa. Tässä pelissä on siis ikäänkuin kuun painovoima, tai itseasiassa varmaan vielä heikompi, sillä nousta voi vaikka latt

Moi, Tällä kertaa vuorossa on perinteikkään Konamin pelisarjan hengenheimolainen, joka tuli mahdolliseksi vieläpä ikään kuin sattumalta. Inti Createsin vuoden 2018 tasoloikka Castlev.. äh, eikun Bloodstained: Curse of the Moon. Kyseessä on Castlevaniaveteraanin Koji Igarashin kickstarterprojektin oheistuote, tämä ei nimittäin ollut edes se varsinainen Kickstarter, vaan pelkkä stretch-goal, jos rahat sattuvat riittämään. Varsinainen peli, Bloodstained: Ritual of the Night on PS1:n Symphony of the Nightin hengellinen jatko-osa, eli siis kansankielellä Igavania. Tämä Curse of the Moon on NESin Castlevanioiden tyylinen lineaarisempi tasoloikka, joka toimii samalla prequel-tarinana.  Tarinassa kirottu demoneja metsästävä miekkamies Zangetsu loikkii ja sivaltaa läpi kohdeksan kentän, tavaten matkan varrella liittolaisia, joilla on kaikilla ominaiset erikoiskykynsä. Toisin kuin NESillä, hahmoa voi ja pitää tässä vaihtaa lennosta ja kaikilla on oma elämäpalkkinsa. - Miriam, jolla on aseena ruo

Moi,  Tällä kertaa vuorossa on perinteikäs, mutta täällä tuntematon suuruus. Kaipasin pitkästä aikaa pelattavaa Vitalle ja onneksi silmään osui peli, jota olen halunnut testata jo pidemmän aikaa, ei vaan ole tullut sopivaa tilaisuutta. Bandai Namcon vuonna 2016 julkaistu Super Robot Wars V. Ilmeisesti siis todellakin “v” eikä Roomalainen viisi, näitä on reippaasti enemmän alkaen jo ekalta Game Boylta, vaan virallista Englanninkielistä käännöstä ei ole näkynyt ennen kuin viime vuosina. Jep, jälleen yksi sarja, jota juuri kukaan länsimaissa ei ole pelannut, huolimatta sen melko suuresta suosiosta Aasiassa. Super robot Wars (Super Robot Taisen) on lyhyesti strategia-rpg, kuten esimerkiksi Final Fantasy Tactics, Fire Emblem ja mitä näitä nyt on. Pelissä on siis visual novel.tyylinen juonenkuljetus keskustelujen muodossa ja itse peliosuus hoituu vuoropohjaisella taktisella taistelulla, jossa ylävinkelistä kuvatut hahmot liikkuvat ruuduissa ta komennot annetaan valikoista. Tämän sarjan juju