Malone Plays

 Moi, Vuosi lähestyy loppuaan ja on taas aika valita vuoden parhaat pelit, sarjikset, figut ja mitä nyt tulee mieleen. Tapani mukaan tähän loppuvuoden pläjäykseen liittyy mielivaltaisia kategorioita ja hyvin vähän mitään, mistä voi lukea valtavirran "gaaloista" ja isojen nettisivujen otsikoista, niiden aiheiden toistelu papukaijana on tämmöiselle pikkublogille yhtä tyhjän kanssa. Mennään sitten itse asiaan.  Vuoden parhaat uudet videopelit Turtles Shredder's Revenge  Tämä 90-luvun arcadepelien hengenheimolainen näytti, että huolella ja innolla toteutettu Turtles-nostalgiamätkintä on edelleen hauska pelata. Ulkoasu, animaatiot ja äänet ovat niin huolella hoonattuja, ettei ylipäänsä jollain tasolla Turtleseista tykkäävä voi olla innostumatta. Myös pelimekaniikat ovat varsin toimivat ja etenkin vauhdikkaat. Todella hyvä "pick up and play" -peli.  Super Robot Wars 30 Vihdoin tätä mecha sarjojen megacrossoveria on alettu julkaista täälläkin. Laaja ja kattava srpg, jo

 Moi, Tällä kertaa blogissa on ensimmäinen Japanin tuliaisista retropelien osalta ja samalla palataan pitkästä aikaa Famicomin pariin. Katsotaan, mistä on kyse, kun testasin vuoden 2017 Doujin-julkaisua 8-bit Music Power Final. Julkaisun takana ovat samat tyypit kuin aiemmin blogissa esiintyneessä Kira Kira Star Nightissa, eli Riki ja Columbus Circle.  8-bit Music Power Final on “deluxe” -versio hieman aiemmin ilmestyneestä perus 8-bit Music Powerista. Tämä ei ole niinkään peli, vaan pikemminkin musiikkialbumi, joka nyt sattuu vaan olevan Famicomilla sävelletty ja julkaisu tapahtuu pelikasetilla. Mukana on 18 chiptune-biisiä useammalta artistilta ja tässä ei ole oikeastaan peliä, ellei sellaiseksi lasketa pientä virtuaalista miksauspöytää, jolla voi hieman käpistellä kappaleen raitoja. 99%:sti pääpaino on kuitenkin vain kappaleilla.  Jokaisen kappaleen yhteydessä on myös grafiikkaelementti, jossa pelin maskottihahmo tanssii erilaisten taustojen edessä. Se on ihan hauskaa seurattavaa, m

 Moi, Blogi palaa tauolta parhaalla mahdollisella tavalla, eli tällä kertaa katsauksessa on heti tuoreeltaan River City Girls 2, kaikkien aikojen menestyksekkäimmän blogipostini jatko-osa. Peli julkaistaan kaiketi tänä viikonloppuna diginä, mutta minulla oli tuuria, koska Japanissa tämä ilmestyi kauppoihin fyysisenä julkaisuna jo 1. Joulukuuta, joten minulla oli tilaisuus napata peli mukaan ennen useimpia muita. Mukavana bonuksena fyysinen versio sisältää myös River City Girls ykkösen ja yllärinä kaupan kassa sujautti mukaan myös ilmeisesti aikaisen linnun bonuksen, A4-kokoisen arkin tarroja. Tässä vaiheessa on pakko kiinnittää huomio siihen, että kaikki muut hahmot on näissä tarroissa piirretty aika humoristisesti, mutta jostain syystä Riki on kuin joku deittisimun super-ikemen.  Meno ei ole muuttunut merkittävästi ykkösestä, mikä on ainoastaan hyvä asia, jos sattui tykkäämään ensimmäisestä osasta, ja miksipä ei tykkäisi, sillä se on yksi parhaista moderneista mätkintäpeleistä, joka o

 Moi, Palasin tällä viikolla Suomeen, joten blogi palaa tauolta ensi Sunnuntaina! Tulevilla viikoilla luvassa on mielenkiintoisia pelejä ja ehkä vähän lomakatsausta. Vuodenvaihteessa sitten tietysti perinteinen "vuoden parhaat" -gaala, joka tänä vuonna täynnä kuin Turusen pyssy kaikissa kuviteltavissa olevissa kategorioissa.  Ensi viikkoon! -Jarmo

  Moi, Ilmoittelen täten, että blogi jää noin kuukauden tauolle, kuitenkin tällä kertaa positiivisesta syystä, nimittäin: Akiba’s Trip, osa 2 toteutuu viimein, eli meikäläinen lähtee Japaniin! Tuliaisena pitäisi tulla ainakin reippaasti uusia blogien aiheita, joten samalla hoituu sekä lomailu, että tutkimusmatka.  Kiitoksia lukijoille, palaan blogien pariin taas Joulukuussa! -jarmo

 Moi, Tuumasin, että on taas aika tehdä pieni lootan avaus. Nimittäin, tiesittekö että He-Man ja Masters of the Universe täytti tänä vuonna 40v? Minä tiesin, sillä Mattel on pitänyt huolen siitä, ettei asia ole päässyt unohtumaan. Olen maininnut tämän asian useammankin kerran, mutta sanotaan nyt vielä, että Masters of the Universe oli 80-luvulla ehdoton ykkönen ja isoäidin (kiitos sinne pilven reunalle) lähimarketista ostama Skeletor aiheutti lähes manian, joka jatkui useamman vuoden ja johti lopulta siihen, että meikäläisellä taisi olla suurin osa hahmoista sekä tietysti Grayskull-linna. Asiaa auttoi se, että jostain syystä etenkin äitini ja tätini huomasivat, miten tärkeä juttu se oli minulle, eivätkä ollenkaan vastustelleet ajatusta ostaa näitä outoja kummajaisia juhlapäiviksi. Arvelen vielä tänäkin päivänä, että he taisivat myös pitää lihaksikkaasta He-Manista, ainakin jollain lailla. Voin myös jäljittää tähän päivään saakka kestäneen innostukseni action figuureihin ja niiden keräi

 Moi, Ajankohtaan sopivasti olen viime viikolla etsinyt jotain jänskätyspeliä pelattavaksi. Ongelma vaan on siinä, että en ole modernin tyylisten kauhupelien ystävä ja niitä on tarjonta pullollaan, jokusen visual novellin tai seikkailun lisäksi. Suurin osa PC:lle suositelluista ja kehutuista menee justiinsa tähän uuden ajan kategoriaan “kävelysimulaattorit, joissa on jump scare-efektejä ja paperilappuja pöydillä” jotka ovat sen verran tylsää tavaraa, että tartun sellaiseen vain jos joskus tulevaisuudessa unettomuus iskee. Sitten tajusin, että on olemassa sellainen peli kuin Doom, johon löytyy loputon määrä lisätilpehööriä joita en ole koskaan edes kokeillut. Ryhdyin siis selaamaan sivustoja, joista saisi ladattua sopivat lisäosat ja miten ne kannattaa asentaa. Päädyin yhdistelmään Final Doom/Brutal Doom vahvistettuna joillakin lisäpyssyköillä, ynnä parilla muulla pikku jutulla. Heti asennuksista tuli nostalgisesti mieleen vanhat ajat, jolloin piti oikeasti tietää, mitä ja mihin niistä

 Moi, Tällä viikolla blogissa on vuorossa pitkästä aikaa PS2:n peli, edellinen oli nimittäin tasan vuosi sitten. Nyt katsotaan, miltä tuntuu Atarin julkaisema Transformers vuodelta 2004. Olen joskus kirjoitellut tästä pelistä aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa nyt “virallisessa” blogissa. Kyseessä on PS2:n hieman myöhäisempää pelitarjontaa ja tämä perustuu Transformers Armada -animaatiosarjaan. PS2 sai toki Michael Bay Transformers -pelin vielä niinkin myöhään kun elokuvan ilmestymisen aikaan 2007. Transformers Armada oli ensimmäinen “uusista” Transformers animaatioista joka näkyi täälläkin, muistaakseni SubTV:llä. Sarjan meno on sama kuin ennenkin, mutta hahmojen ulkonäköä on muutettu hieman ja tällä kertaa mukana ovat Miniconit, jotka ovat ikäänkuin pieniä “lisälaitteita” Autobotien tai Decepticonien kroppiin ja varusteisiin. Idea ei ole sinänsä uusi, sillä samaa ideaa käytettiin jo Headmastereissa, Targetmastereissa ja Powermastereissa, joissa pienempi heppu muuttuu osaksi isompaa