Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa PS2:n peli. Tapani mukaan en ole liian ajankohtainen, joten mitään Halloween-teemaista ei ole luvassa, mutta ehkä aavistus jänskätyselementtejä kuitenkin. Katsotaan, miltä näyttää Capcomin Onimusha 2: Samurai’s Destiny vuodelta 2002. Onimusha oli vuosituhannen vaihteessa yksi Capcomin “isoja” sarjoja, Resident Evilin ja Devil May Cryn ohella. Joku voisi luonnehtia Onimushaa vähän niinkuin Resident Evil Jaappanissa. Peleissä on kuitenkin eroja, siinä missä RE oli hidasta tankkimenoa, Onimushassa ei tarvinnut kääntyä kuin panssarivaunu ja liikkeetkin ovat livakammat. Sanoisin, että Onimusha on RE:n ja Devil May Cryn välissä. Vertailu sopii muutenkin, sillä kaikissa on kiinteät kuvakulmat ja hahmo liikkuu joko kokonaan tai osittain esirenderöidyissä taustoissa. Onimushaa ei ole näkynyt vuosiin, joten vain kaksi kolmesta on selvinnyt modernin pelibisneksen puristuksessa. Asian saattaa vaikuttaa juuri se, että Onimusha oli juuri siinä jänskäty

  Hei, Tällä viikolla on taas vuorossa Famicomin pelejä, pienen modernin sivuraiteen jälkeen. Tällä kertaa on vuorossa Tecmon klassikko Mighty Bomb Jack vuodelta 1986. Monelle tutuin versio Pommijaakosta lienee jokin lukuisista kotitietokoneiden käännöksistä. Katsotaan siis, kuinka mahtava peli todella on kyseessä. Alkuperäinen Bomb Jack oli simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa ida oli tyhjentää ruutu pommeista ja samalla vältellä vihollisia. Tämän jälkeen avautuu ovi, josta pääsee seuraavaan kenttään. Mighty Bomb Jack puolestaan on enemmänkin toimintaseikkailu, jossa Bomb Jack joutuu vielä pukemaan supersankarin trikoot etsiäkseen kuningas Pameran ja kukistaakseen demoni Belzebulin.  Kenttiä on kahdenlaisia: Alkuperäisen pelin yhden ruudun haasteita sekä scrollaavia kenttiä, joissa ideana on enemmänkin päästä maaliin, pommien keräämisen jälkeen tietysti. Samalla on etsittävä bonusesineitä kirstuista ja tietenkin välteltävä vihulaisia. Maaliin pääsemine ei tosin ole yksiselitteinen

Moi, Tällä viikolla on vuorossa aiemmin lupaamani mysteeri-import. Reilu viikko sitten kusti toi pelin, jonka aiempi osa nähtiin vilaukselta aivan tämän blogin alkuaikoina. Samalla on luvassa eräänlaista juhlahumun tuntua, tämä on nimittäin myös ensimmäinen Nintendo Switchin peli! Katsotaan siis, miltä Taiton kehittämä ja Square Enixin julkaisema Densha de Go! Hashiro Yamanote Sen vaikuttaa. Densha de Go on ysärin puolivälistä saakka julkaistu junasimu, joka on saanut uusia iteraatioita tasaisin väliajoin. Tykästyin pelisarjaan PS1:n sarjan toisen osan myötä ja olin melko innoissani kun huomasin, että tänä vuonna ilmestyi uusi osa Switchille ja PS4:lle. Tämä konsoliversio perustuu kolikkopeliin, kuten aiemmatkin. Tähän konsoliversioon on tosin lisätty materiaalia, joka on tervetullut uudistus verrattuna alkuaikojen suoriin käännöksiin. Halusin pelin nimenomaan Switchille, koska tämä on parasta rentoutumispelailua koskaan ja soveltuu erittäin hyvin lyhyeen pelihetkeen sohvalla röhnöttäe

 Moi, Edellisestä figuuri-unboksauksesta on jo jonkin aikaa, joskin pari pienoismallia on tullut kasattua tässä välillä. Aihe säilyy tuttuna, eli Gundamin hahmoja on taas luvassa. Tämänkertainen on kuitenkin tähänastisista ehkä erikoisin, nimittäin Bandai Tamashii Nationsin Robot Spirits MSM-03C Hy-Gogg animaatiosta Mobile Suit Gundam 0080: War in the Pocket.  Zeonin leivissä pysytään, mutta nyt ei olla avaamassa mitään Zakun varianttia tai edes Gelgoogia, vaan Zimmad korporaation suunnittelema Hygogg, joka on alkuperäisen Gundamin aikaan kehittynein vedenalaiseen taisteluun soveltuva mobile Suit. Samaan hommaan löytyi muitakin vempeleitä, kuten sympaattisen pullea Acguy ja tämän edeltäjä, niin ikään pitkäkätinen Gogg. Niissä molemmissa oli kuitenkin ongelmia mm. maalla tapahtuvan taistelun kanssa, joten ideaa mietittiin uudelleen ja tuloksena oli tämä masiina. Hygogg näki toimintaa etenkin Arktisilla alueilla, jonne se sopi mainiosti sen ansiosta, että se on samalla sukellusvene, jol

 Moi, Tällä viikolla luodaan katsaus taistelulajien maailmaan. Vuorossa on Hiryu no Ken Special: Fighting Wars vuodelta 1991. Pelin on julkaissut ja kehittänyt Culture Brain.  Kun katsoo pelin kansikuvaa ja hahmoja, niin voisi luulla, että kyseessä on anime tai mangalisenssi, vaan yllätykseni oli suuri, kun paljastui, että eipä olekaan, vaan koko porukka on ihan omia keksintöjä. Hiryu no Ken -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1985 ja tässä on kyseessä ilmeisesti Famicomin kolmas julkaisu. Sarjan julkaisutahti ja ilmestymiset ovat, sanoisinko hieman “rönsyileviä”, eikä tietoa ole tarjolla runsain mitoin. Tämän pelin julkaisua valmisteltiin myös Jenkki-NESille, mutta jäi lopulta Famicomin yksinoikeudeksi. Kuten nimestä voi päätellä, niin jonkin sortin taistoja on luvassa. Tällä kertaa tyyli on perinteinen aivulta kuvattu 1 vs 1 mätkintä, joskin melko uniikilla tyylillä, varsinkin aikaansa nähden, sillä peli on ikään kuin “taistelulaji simulaattori” pienellä urheiluanime vivahteella

 Moi, Tällä kertaa luomme katsauksen pelisarjaan, josta olen kirjoittanut jo aiemmin, mutta vain modernista näkökulmasta. Nyt katsotaan, miltä Nobunaga’s Ambition näyttää Famicomilla. Pelin on julkaissut Koei vuonna 1986 ja tämä sai myös kunnollisen länsijulkaisun Pohjois-Amerikassa. Famicomin versio ei kuitenkaan ole lähellekään ensimmäinen sarjan peli, nimittäin ensiesiintyminen tapahtui kotitietokoneilla jo niinkin varhain kuin 1983. Nobunaga’s ambition on yksi pitkäikäisimmistä edelleen jatkuvista pelisarjoista ja sillä vaikuttaa olevan vankkumaton suosio strategia- ja historianörttien keskuudessa. Siinä ohessa se sattui luomaan Koein nokkamiehelle Kou Shibusawalle uran pelinkehittäjänä ja jenejä sen verran, että hemmo on yksi Japanin rikkaimpia miehiä. Aihe on varmasti useimmille tuttu: Sengoku-ajan Japani pitäisi valloittaa vuoropohjaisessa strategiapelissä, keinoina politiikka, talous, sekä tietysti sotiminen. Hahmot ja tapahtumapaikat ovat olleet aitoja jo ensimmäisestä pelistä