Malone Plays

Morjens, Nyt on taas aika vuoden odotetuimmalle taphatumalle, nimittäin vuoden 2019 yhteenveto-blogaukselle! Meikäläisen kirjoitelmia pidempään seuranneet tietävät jo välittömästi mistä on kyse, uudemmille kerrottakoon, että tämä on virallinen “vuoden parhaat” popkulttuurigaala, jossa jaetaan palkintoja mielivaltaisesti missä sattuu kategorioissa mille sattuu hengentuotteille. Wallu Valpion sanoin: “Kavereiden tekeleet kehutaan ja muut haukutaan” -tyyppinen tilaisuus, siis.  Käydäänpä sitten pidemmittä puheitta asiaan! Vuoden paras moderni peli: Samurai Shodown (PS4) Jep, 2d-samuraimiekkailu vei voiton tällä kertaa. Erittäin silmää miellyttävä ulkoasu, tämmöiselle käpäpukolle sopiva tempo ja pelimekaniikka sekä ennen kaikkea valtavirrasta poikkeavan pelisarjan onnistunut paluu tekivät vaikutuksen. Tämä oilsi voinut epäonnistua niin monella tapaa, mutta SNK onnistui modernisoimaan perinteikkään tappelupelinsä nykyaikaan paremmin kuin mikään muu pitkään tauolla ollut

Hei, Vuoden toiseksi viimeisessä blogauksessa on vuorossa jälleen yksi erikoisuudeksi luokiteltava tapaus, eli taas yksi Japani-importti, jota ei täällä ole nähty eikä kuultu nimittäin Jourdanin (pakko olla läppä) vuonna 1998 julkaisema 1 on 1 PS1:lle. Aika paljon kertoo se, että googlen kuvahaulla ei meinannut löytyä oikein minkään sortin matskua käytettäväksi. Että mikä? No, 1 on 1 on erikoinen yhdistelmä 1 vs 1 katukorista ja 3D-tappelupeliä. Kyllä vain, koko konsepti kuulostaa aika erikoiselta ja sitä se kieltämättä onkin. Ainoa vastaava, joka tulee mieleen on Kunio-kun koripallo Famicomilla, mutta se oli 2 vs 2 ja kenttä oli paljon isompi, siinä missä tässä jauhetaan yhteen koriin. Ensimmäisenä kuitenkin pistää silmään yksi juttu, nimittäin kannen hahmodesign: Pelin hahmot on suunnitellut kuuluisa mangapiirtäjä Takehiko Inoue, joka on sattumoisin piirtänyt kaikkien aikojen suosituimman urheilumangan Slam Dunkin. Slam Dunk on siis korismanga, joka nuosee aika korkealle m

Moi, Tällä kertaa on vuorossa vaihteeksi moderni peli, mikä on melko harvinaista, vaan ei enää ainutlaatuista. Tuumasin kuitenkin, että tämä peli on saanut liian vähän huomiota ja kun se on ikäänkuin perinteikkään sarjan moderni uusi aloitus, niin tapaus on syytä ottaa katsastukseen. Vuorossa SNK :n Samurai Shodown (Samurai Spirits Japanissa) PS4:lle. Samurai Shodown on Neo Geon ensimmäisen kerran vuonna 1993 julkaistu tappelupelisarja, jossa muista SNK:n tappelusarjoista poiketen (Last Blade tuli myöhemmin) taistellaan historiallisessa asetelmassa miekoin sun muine terävine esineineen perus Fatal Furyn tai King of Fightersin katukoviksista poiketen. Realistinen tämä ei silti ole, vaan pysytään edelleen vahvasti animevaikutteisessa 2d-mätkinnässä. Sarjan pelejä on julkaistu vuosien varrella useita, mutta ilmeisesti Neo Geolla alkaneen sarjan viimeiseksi peliksi mielletään Samurai Shodown Sen, vuodelta 2008. Siis, ennen tätä vuotta. Ps4:n Samurai Shodown reboottaa sarjan

Moi, Tällä kertaa on vuorossa kahden merkkipäivän tarkastelu. Viime viikolla nimittäin muuan Playstation1 saavutti 25:n vuoden iän. Samoin teki ehkä kaikkien aikojen suosikkistudioni, Akihabarassa majaileva Acquire . Päätin siis yhdistää juhlallisuudet ja otin hyllystä Tenchu 2 :n. Olen jo blogannut ekasta Tenchusta, mutta onneksi kakkonen oli vielä jäljellä. Tämäkin on siis Acquiren kehittämä peli, vaikka kannessa pönöttääkin Activisionin logo, joka siis vastaa vain lokalisaatiosta ja länsijulkaisusta. IGN:n paska artikkelikin sönköttää “Activisionin pelistä” joka siis on täyttä tuubaa. Okei, Tenchu 2 vuodelta 2000 on Tenchu 1:n prequel, jossa nuoret Azuma-klaanin ninjat Rikimaru ja Ayame joutuvat pelastamaan lordi Gohdan ensin kilpailija Lordi Todan ja myöhemmin vallankaappausta suunnittelevan shinobiryhmä Burning Dawnin kynsistä. Burning Dawn on porukka outoja tyyppejä, joita johtaa isotissinen, kummaa “boob armoria” pitävä Lady Kagami, porukassaan mm. Azuma-klaanin pettänyt

Hei, Otetaan taas yksi unboksaus. Viime aikoina on tullut unboksattua figuja melko tiheällä tahdilla, vaan ei vielä tarpeeksi. Vuorossa on itse itselleni hankkima aikainen joululahja, joka saapui Postilakosta huolimatta noin viikko sitten  ja nyt vaikuttaa siltä, että figuurihankinnat on tältä vuodelta tehty. Olen tänä vuonna hehkuttanut Bandain Tamashii Nationsin Meisho Manga/Movie Realization-sarjaa useampaakin otteeseen ja tänä syksynä on ilmaantunut jokunen uutuus, joten: Vuorossa on Manga Realization - sarjan Muhomono Wolverine. Jo vain, Ryhmä-X:n Wolverine Sengoku-ajan soturina. Tuo “Muhomono”-etuliite meinaa kutakuinkin “lainsuojatonta”. Wolverine sopii samuraiteemaan aikalailla kuin adamantiumkynsi vatsaan koska hahmo on jo 80-luvulta alkaen yhdistetty vahvasti Japaniin. Frank Miller teki 1982 minisarjan, jossa Wolverine päätyy Japaniin, rakastuu ja menee lopulta naimisiin vaikutusvaltaisen aatelissuvun perijättären, Mariko Yashidan kanssa. Homma ei tietysti ole ihan

Hei, Tällä kertaa katsauksessa on peli, joka on yllättävän vähän tunnettu, vaikka edellytykset olisi ollut suurempaankin menestykseen. Vuorossa on Konamin vuonna 1987 Famicomille julkaisema Getsu Fuuma Den . Tämä pelisarja on vilahtanut aiemmassa blogissa, nimittäin Fūma pyörähti Wai Wai World Team-up pelissä. Jos peliä pitäisi kuvailla lyhyesti, niin lähimpänä on varmaan “Castlevania Japanin mytologialla”. Päähahmo ottaa inspiraatiota ilmeisesti tunnetusta semihistoriallisesta ninjasta Kotaro Fuumasta. Tulkinta on tosin hyvin, sanotaanko että vapaa. Kyllä vain, tässä on perus pelattavuuden puolesta paljon yhtäläisyyksiä saman ajankohdan muihin Konamin peleihin: Grafiikka, äänimaailma ja tuntuma on ikäänkuin yhdistelmä Castlevaniaa ja Turtles ykköstä. Erojakin löytyy, pelissä on nimittäin paljon Zelda kakkosta muistuttava kartta, jossa itse kenttiin kuljetaan. Kartalta löytyy myös mökkejä, joissa on mm. Kauppoja sekä vinkkejä antavan noidan mökkejä. Tavoitteena on ker