Skip to main content

Ninja Kostaa Pitkästä Aikaa

 Moi, 

Tällä kertaa kokeillaan melko tuoretta Segan klassisen hahmon paluuta Switchillä. Shinobi: Art of Vengeance julkaistiin elokuun lopussa ja pelin on kehittänyt Lizard Cube, eli sama studio kuin mainion Streets of Rage 4:n taustalla. 

Shinobi on segan 16-bittisen aikakauden tunnetuimpia sarjoja, mutta tätä nykyä Joe Musashin seikkailut ovat vaipuneet unohduksiin innokkaimpia retropelaajia lukuunottamatta. Omissa kirjoissani Sega Mega Driven Shinobi 3 on ehkä koko konsolin paras peli, tai ainakin aivan terävintä kärkeä. Ensimmäisten kuvien ja trailerin perusteella kaikki näytti oikein lupaavalta ja vaikka nykyään tämän tyylisiä perinteisen sarjojen uudelleen lämmittelyjä tulee paljon, niin tämä kyseinen projekti tuntui erityisen lupaavalta. Lunastiko peli melko korkeat odotukset? Otetaan selvää. 


Kuten olettaa saattaa, peli on sivulle scrollaava toimintaseikkailu, joka on toteutettu tyylitellyllä 2.5D grafiikalla. Mukana on hieman tasoloikkaa ja kenttien tutkimista, mutta en nyt kutsuisi Shinobia ihan Metroidvaniaksi. 


Ulkoasun lisäksi myös toimintaa on uudistettu. Tällä kertaa tuplahyppy on helppo toteuttaa, siinä missä ennen se piti ajoittaa tarkasti, mikä oli vanhan Shinobin suurin ja ehkä ainoa turhautumisen aihe. Liikkeitä ja hyökkäyksiä on huomattavasti enemmän ja mukana ovat nykyään trendikkäät väistökierähdykset ja ilmassa syöksyt. Erikoisliikkeitä on kahta sorttia, toinen mittari täyttyy hyökkäämällä ja toinen ottamalla osumia itse. Liikkeitä avataan lisää kauppiaalta ja/tai tutkimalla paikkoja. 

Ulkoasu on tyylikäs ja etenkin animaatiot tekevät vaikutuksen liikkeessä. Hahmojen suunnittelu on retrolla tavalla tyylikästä, mutta samalla modernia ja kenttien teemat ja taustat vaihtelevat perinteisestä ninjakylästä moderniin cyberpunk-kaupunkiin. Myös kenttien ulkoasu on tyylikäs ja paikka paikoin tekee oikein vaikutuksen. Tämä ja Huntdown ovat jääneet mieleen vaikuttavimpina 2D futuristinen kaupunkien kuvauksina. 


Vaikeustaso on tiukka, mutta ei turhauttavan vaikea. Peliä voi myös helpottaa valitsemalla maltillisempi vaikeustaso, joten missään vaiheessa seinä ei nouse tyystin pystyyn. Henkilökohtaisesti Shinobin haaste on viime vuosien parhaimmin sopivia, eli koko ajan piti yrittää, mutta kertaakaan en jumittunut pomotaisteluun tai tasoloikkaan muutamaa yritystä pidempään. Minulla ei ole enää aikaa tai kärsivällisyyttä hakata päätä seinään videopelissä viikkokaupalla etenemättä mihinkään, joten Soulsit ynnä muut sadismit jäävät nykyään hyllyyn tai odottamaan aikaa, milloin ei ole oikeasti mitään muuta tekemistä kuin pelaaminen. 


Shinobi: Art of Vengeance on oikein mainio uusi näkemys perinteisestä pelistä ja menee Streets of Rage 4:n kanssa samoille kärkisijoille. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...