Skip to main content

Ninja Kostaa Pitkästä Aikaa

 Moi, 

Tällä kertaa kokeillaan melko tuoretta Segan klassisen hahmon paluuta Switchillä. Shinobi: Art of Vengeance julkaistiin elokuun lopussa ja pelin on kehittänyt Lizard Cube, eli sama studio kuin mainion Streets of Rage 4:n taustalla. 

Shinobi on segan 16-bittisen aikakauden tunnetuimpia sarjoja, mutta tätä nykyä Joe Musashin seikkailut ovat vaipuneet unohduksiin innokkaimpia retropelaajia lukuunottamatta. Omissa kirjoissani Sega Mega Driven Shinobi 3 on ehkä koko konsolin paras peli, tai ainakin aivan terävintä kärkeä. Ensimmäisten kuvien ja trailerin perusteella kaikki näytti oikein lupaavalta ja vaikka nykyään tämän tyylisiä perinteisen sarjojen uudelleen lämmittelyjä tulee paljon, niin tämä kyseinen projekti tuntui erityisen lupaavalta. Lunastiko peli melko korkeat odotukset? Otetaan selvää. 


Kuten olettaa saattaa, peli on sivulle scrollaava toimintaseikkailu, joka on toteutettu tyylitellyllä 2.5D grafiikalla. Mukana on hieman tasoloikkaa ja kenttien tutkimista, mutta en nyt kutsuisi Shinobia ihan Metroidvaniaksi. 


Ulkoasun lisäksi myös toimintaa on uudistettu. Tällä kertaa tuplahyppy on helppo toteuttaa, siinä missä ennen se piti ajoittaa tarkasti, mikä oli vanhan Shinobin suurin ja ehkä ainoa turhautumisen aihe. Liikkeitä ja hyökkäyksiä on huomattavasti enemmän ja mukana ovat nykyään trendikkäät väistökierähdykset ja ilmassa syöksyt. Erikoisliikkeitä on kahta sorttia, toinen mittari täyttyy hyökkäämällä ja toinen ottamalla osumia itse. Liikkeitä avataan lisää kauppiaalta ja/tai tutkimalla paikkoja. 

Ulkoasu on tyylikäs ja etenkin animaatiot tekevät vaikutuksen liikkeessä. Hahmojen suunnittelu on retrolla tavalla tyylikästä, mutta samalla modernia ja kenttien teemat ja taustat vaihtelevat perinteisestä ninjakylästä moderniin cyberpunk-kaupunkiin. Myös kenttien ulkoasu on tyylikäs ja paikka paikoin tekee oikein vaikutuksen. Tämä ja Huntdown ovat jääneet mieleen vaikuttavimpina 2D futuristinen kaupunkien kuvauksina. 


Vaikeustaso on tiukka, mutta ei turhauttavan vaikea. Peliä voi myös helpottaa valitsemalla maltillisempi vaikeustaso, joten missään vaiheessa seinä ei nouse tyystin pystyyn. Henkilökohtaisesti Shinobin haaste on viime vuosien parhaimmin sopivia, eli koko ajan piti yrittää, mutta kertaakaan en jumittunut pomotaisteluun tai tasoloikkaan muutamaa yritystä pidempään. Minulla ei ole enää aikaa tai kärsivällisyyttä hakata päätä seinään videopelissä viikkokaupalla etenemättä mihinkään, joten Soulsit ynnä muut sadismit jäävät nykyään hyllyyn tai odottamaan aikaa, milloin ei ole oikeasti mitään muuta tekemistä kuin pelaaminen. 


Shinobi: Art of Vengeance on oikein mainio uusi näkemys perinteisestä pelistä ja menee Streets of Rage 4:n kanssa samoille kärkisijoille. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...