Malone Plays

 Moi, Tällä viikolla pelinä on kevyt “paletin puhdistaja”, joka on pelinä niin perinteinen, kuin videopeli voi ylipäänsä olla, nimittäin Nintendon vuoden 1983 Famicomin julkaisupeli: Tennis.  Tennis on videopelinä yllättävän toimiva, sillä pelin ajatus toimii kaikessa yksinkeraisuudessaan hyvin primitiiveselläkin pelikoneella. Tämän todistaa parhaiten Pong lukuisine kotiversioineen jo 70-luvulla. Yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain pallo ja kaksi mailaa, mutta Nintendon Tennis vie tämän idea jo hieman Pongia tai Atarin yksivärisiä tikku-ukkoja pidemmälle. Mainio yksityiskohta on, että pallon spriten koko kasvaa sen mukaan, miten korkealla ja lähellä "kameraa" se on. Tämä tuo sekä realismin tuntua, että auttaa arvioimaan pallon lentorataa.  NESillä/Famicomilla on lukuisa joukko erilaisia tennispelejä, mutta tässä tapauksessa mukana ei ole mitään erikoisuutta tai pelaajan nimeä lisenssinä, joten mukana ei ole Björn Borgia, vaan porukka saman näköisiä ukkoja, joko kaksin tai ne

 Moi, Tällä viikolla on vuorossa peli, jonka luulisi esiintyneen blogissa jo aikoja sitten. Katsotaan, miltä näyttää Ninja Ryukenden 2, eli Ninja Gaiden 2 Famicomille. Pelin on julkaissut tietysti Tecmo vuonna 1990, Euroopassa totuttuun tapaan vasta pari vuotta myöhemmin. Ninja Gaiden eri muodoissaan on tuttu tapaus, mutta klassisen 8-bittisen trilogian toinen osa esiintyy blogissa vasta nyt, johtuen siitä, että en omistanut peliä ennen tätä kesää. Kyseessä on siis jälleen yksi Japanin tuliaisista, eikä näille taida olla loppua näkyvissä ainakaan tämän vuoden puolella. Ninja Gaiden ei sarjana juuri esittelyjä kaipaa, sen verran tunnettu peli on kyseessä. Pelisarjan maine lienee pääosin se, että luvassa on todella vaikeita toimintatasoloikkia. Pelin tarina tapahtuu vähän ensimmäisen jälkeen ja homma menee osapuilleen niin, että ykkösen pahis olikin vain oikean, vielä kovemman pahiksen kätyri ja Ryun pitää jälleen pelastaa maailma vetämällä ninjan trikoot niskaan. Ensimmäisen pelin tapaa

 Moi, Tällä kertaa pelailussa on ollut yhden kestosuosikkini uudistettu versio. Acquiren Akiba’s Trip 2 täytti nimittäin vähän aikaa sitten 10 vuotta ja sai juhlavuoden kunniaksi Director’s Cut  -version, jossa on lisäksi uusi tarinalinja pelin Suomalaiselle sisäkköhahmolle Kati Räikköselle. 😀 Peli on tuliaisia Japanista, mutta löytyy tällä hetkellä jo ihan kansainvälisenä julkaisunakin. Maalla  ei toisin ole paljon väliä, sillä pelissä on tekstitys englanniksi joka versiossa. Itse pelasin Switchillä.  Alkuperäinen Akiba’s Trip Undead and Undressed on yksi suosikeistani PS Vitan tarjonnasta. Pelasin peliä vähän niinkuin samaan putkeen mm Persona 4 Goldenin ja parin muun kanssa, mikä johti lopulta Japanipelien uudelleen löytämiseen ja sittemmin peräti paikan päälle pelin maisemiin matkailun merkeissä. Akiba’s Trip on edelleen yksi suosikeistani ja ultimaattinen “comfort” -peli, jota voi pelata aina, riippumatta jaksamisesta ja fiiliksestä. Peliin liittyy niin paljon muistoja ja hyvää m

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on ollut jälleen Famicomin peli, nimittäin Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1985: Warpman.  Namco on tunnettu siitä, että se julkaisi Famicomille lähestulkoon kaikki 80-luvun alun koikkopelinsä, heti Pac-Manista lähtien. Warpman jatkaa samalla linjalla, vaikka onkin paljon tuntemattomampi kuin Namcon lippulaiva hahmot. Kysessä on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa avaruusseikkailija Warpman ampuilee avaruushirviöitä parissa erityyppisessä kentässä.  Ei kuulosta erityisen omaperäiseltä, mutta tässä pelissä on hieman enemmän kuin voisi luulla, ainakin vaikutteiden osalta. Jos pitäisi kuvailla Warpmanin pelityyppiä lyhyesti, niin sanoisin että Dig Dug meets Bomberman. Näillä tarkennuksilla alkaa varmasti kiinnostus heräämään jo toisella tavalla. Pelin taustana toimii avaruus, muutamalla asteroidilla esteenä höystettynä. Tavoitteena on hoidella 20 hirviötä joka kentässä, jotka ilmestyvät ruudun ylä- ja alakulmissa sijaitsevista kohdista. Sen jälkeen