Malone Plays

Moi, Figublogin jälkeen palaamme taas Famicomin pariin. Tällä kertaa vuorossa on SNK: n vuoden 1986 kolikkopelistä Ikari Warriors 2: Victory Road 1988 julkaistu kotikonsoliversio. Käännöksestä vastaa (valitettavasti) sama pulju kuin ykkösenkin osalta, Micronics. Moni lukija saattaa muistaa Ikari Warriors ykkösen, tuon aivan järkyttävän vaikean ylöspäin scrollaavan sotilasammuskelun, jossa kaksi Rambon näköistä tyyppiä etenee ampuen vihollisia viidakkomaisemissa. Tai yrittää edetä, kuolema korjaa usein parin minuutin sisällä ja ainoa keino päästä mihinkään oli spämmätä huijaiskoodia “ABBA”. No, kakkonen jatkuu käytännössä välittömästi ykkösen jälkeen, jossa lähes naurettavan hitaasti scrollaavan tekstin edetessä joku armeija kapiainen kaulailee hemmojen kanssa hyvin suoritetun tehtävän jälkeen. Paluumatkalla Ralphin ja Clarkin (Jep, niillä on nimetkin. Kaikki King of Fighterseja pelanneet tietävät)  koneen kaappaa kuitenkin joku muukalaisbossi, joka pakottaa kaverukset taa

Moi, Tehdäään taas vaihteeksi unboksaus. Tämänkertainen aihe on hieman tavallisuudesta poikkeava, koska luvassa ei ole minkään sortin robotteja. Vuorossa on Figman Table Museum sarjan figuuri nimeltään “Otani Oniji III as Yakko Edobei”. Että mikä? Tämä on siis figu, joka on tehty 1700-luvulla vaikuttaneen taiteilijanimeä “Sharaku” käyttäneen ukio-e puupiirrospiirtäjän teoksesta. Jep, ei ihan tavanomaisin aihe.  Figman Table Museum on sarja, jossa tehdään figuuri jostain kuuluisasta teoksesta. Sieltä löytyy Daavidia, Da Vincin se ihmispiirros ja sen semmoista kuuluisaa patsasta tai maalausta. Tämä on siis Sharakun piirros, joka ei esitä varsinaisesti samuraita, kuten voisi luulla, vaan se esittää kabuki-näyttelijä Otani Oniji III:a, joka esittää samuraipalvelijaa nimeltä Edobei. Tämä on siis tuon ajan poptaidetta, hyvin samanlaista kuin vaikka Andy Warholin hommat aika paljon myöhemmin. “Yakko” meinaa tietyntyyppistä samuraipalvelijaa, joilla oli usein varsin huono ma

Hei,  Tällä kertaa siirrymme ilmailun pariin. Vuorossa on Namcon vuoden 1986 Famicomille julkaisema Sky Kid . Tämä on konsoliversion samannimisestä kolikkopelistä, kuten moni muukin.  Sky Kid on sivullepäin scrollaava ammuskelu, jossa pienet kaksitakoneet lentelevät ampuen ja pommittaen vihulaiskoneita, panssarivaunuja, laivoja ja niinpoispäin. Jännästi peli muuten etenee oikealta vasemmalle, eli päinvastoin kun lähes kaikki muut pelityypin edustajat.  Peli on selvästi 1. Maailmansodan teemainen, tosin hyvin piirrossarjamaisesti. Kaksi kaksitasopilottia Tikka Red Baron ja eh, “Sininen Lintu”, Blue Max lähtevät kentältä tehtävälle, jossa saadaan pisteitä ampumalla ja pommittamalla, lopuksi laskeudutaan (toivon mukaan turvallisesti maahan). Red Baron on luonnollisesti viittaus oikeaan Punaiseen Paroniin eli Manfred von Richthofeniin. Blue Maxista tuli mieleen muinainen muisto jostain 30 vuoden takaa, kuusnepan Blue Max, joten otin selvää, onko näillä tekemistä toist

Hei, Jatkamme tällä viikolla Famicomin parissa, vuorossa Taiton 1986 julkaisema The Legend of Kage, joka on kotikonsolikäännös samannimisestä vuoden 1985 kolikkopelistä.  Peli on toimintatasoloikka, jossa ninja “Kage” pelastaa prinsessaa jälleen kerran pahan sotaherran kynsistä. Olin kansigrafiikan ja ensivaikutelman perusteella varma, että kyseessä on manga- tai animelisenssi, vaan eipä ilmeisesti olekaan. Legend of Kage nimittäin vaan muistuttaa lähes täydellisesti 80-luvun lopun ja 90-luvun alkupuolen ninja-animeja, joissa meno on vauhdikasta, tuulennopeat ninjat suihkivat puiden oksilla ja latvustoissa ja heittävät shrurikeneja kovemalla tahdilla kun konekiväärit. Jos on nähnyt Ninja Scrollin alkukohtauksen, niin se voisi olla tämä peli. Ilmeisesti Kage oli ensimmäinen Famicom-peli, jossa ninjahahmo oli ikäänkuin “realistisen näköinen”, eikä pallopäinen chibi ja tästä syystä peli oli aikoinaan ikäänkuin semikuuluisa.  Itse pelaaminen on simppeliä, kuten