Malone Plays

 Moi, Vuosi on lopuillaan, mutta vielä mahtui mukaan pikainen blogaus. Luvassa on jotain vähän erilaista, nimittäin tällä kertaa tutustumme figuurien kustomoinnin maailmaan. Kohteena on vanha, Dive-nimisen valmistajan Crows/Worst -mangojen hahmo, Bouya Harumichi vuodelta 2007. Tämä on toinen figuni samasta hahmosta ja ostettu itse asiassa samaan aikaan edellisen kanssa, jonka unboksaus löytyy vanhoista postauksista parin vuoden  takaa. Sieltä löytyy myös mangan yhteenveto ja lyhyt esittely, mutta tässä kerrottakoon, että Crows on ysärin lukio/jengi/tappelumanga, jossa pahamaiseen poikakouluun tulee uusi vaihto-oppilas, nimeltään Bouya Harumichi, eli siis tämä jäbä. Luvassa on Toimintaa, jengitappeluita, gangstereita, mutta myös paljon huumoria ja jopa aika syvällistä pohdintaa ystävyydestä ja mitä sitä tekisi, kun koko nuoruus on mennyt kaikkeen muuhun kuin opiskeluun/työpaikan etsimiseen ja elämä alkaa vaikuttaa umpikujalta. Tämä on simppeli monopose mangafiguuri 15 vuoden takaa, jonk

 Moi,  Joulun blogissa siirrytään merellisiin tunnelmiin. Vuorossa on Famicomin julkaisupeli Popeye vuodelta 1982. Tämä on käännös vuotta vanhemmasta kolikkopelistä. Kippari Kalle on varmasti suurimmalle osalle ainakin jossain määrin tuttu piirroshahmo, vaikka eipä niitä ole tainnut näkyä Suomessa ainakaan TV:ssa enää vuosikymmeniin. Idea oli simppeli, Kippari Kalle oli yleensä riiustelemassa Olgaa, mutta kilpakosija Brutus laittoi kapuloita rattaisiin. Homma meni poikkeuksetta tappeluksi, jossa karpaasi Brutus oli niskan päällä, kunnes Kippari Kalle löysi pinaattia, josta sai supervoimat. Ei siis mitään korkeakulttuuria, mutta muistetaan, että hahmo on kuitenkin alun perin vuodelta 1929. Fleischerin Animaatioissa oli kuitenkin loistavasti animoitua vanhan ajan meininkiä, joka näyttää hyvältä ja kekseliäältä vielä tänäkin päivänä. Katsotaan siis, miten Kippari Kalle toimii tuoreella, juuri julkaistulla Famicomilla. Peli on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, kuten ajankohdasta voi pääte

Hei, Tällä kertaa siirrymme taas kotoisan NESin peleistä eksoottisemman Famicomin pariin. Vuorossa on Namcon vuonna 1987 julkaisema näkemys Star Warsista.  Tämä on yllättäen tyystin eri peli, kuin 1991 NESille julkaistu JVC:n Star Wars, joka oli ainakin minulle tuttu vuokrapelinä. JVC:n Tähtien Sota oli ainakin silloin mukuloille aivan liian kryptinen ja vaikea, joten matka tyssäsi yleensä jo ensimmäisten kenttien aikana. Katsotaan, kuinka vain Japanissa julkaistu Namcon näkemys pärjää vertailussa. Alku on lupaava: Alussa ruudulle tärähtää tuttu logo ja kelvollinen 8-bittinen versio John Willimasin tunnarista, jota seuraa yllättävän näyttävä alkudemo, joka on suora kopio ekan leffan alusta, jossa pikku hiljaa ruutuun lipuva Star Destroyer tekee vaikutuksen jopa näin pelkistetyssä muodossa, sen jälkeen nähdään Prinsessan avunpyyntö ja yllättävän hyvältä näyttävät Luke ja R2. Siihen “historiallinen” tarkkuus aikalailla loppuukin. Jawat kaappaavat R2:n ja Luke lähtee tasoloikkimaan pelast

 Hei, Tällä viikolla on tarjolla pitkästä aikaa ihan kotoista NESiä, ilman mitään sen kummempia yllätyksiä. Katsotaan, miltä näyttää vuoden 1991 NES Open Tournament Golf. Pelin nimi oli Japanissa alun perin Mario Open Golf ja pelin länsiversioissa on pieniä muutoksia, mutta nyt pelataan nimenomaan ihan PAL NESillä. Tämä on muuten yksi alkuperäisistä peleistäni, joka on selvinnyt muinaisilta ajoilta tähän päivään saakka. Edellisestä pelikerrasta on kulunut pitkä aika, mutta päällimmäinen muistikuvani oli, että NES Open on helposti NESin parhaita urheilupelejä ja edelleen ihan pelattava Golfpeli. Katsotaan siis, onko aika kullannut muistoja.  Ensimmäinen ihmetys löytyy pelin alkuruudusta ja siitä, että pelin paristotallennus toimii edelleen, taulussa nimittäin näkyy pelaajan tallennuksen edistyminen. Vanha elektronikka se vain tehtiin kestämään. Peli itsessään on simppeli, valittavana on kolme rataa, USA, Japani ja Britannia, joissa kaikissa on 18 reikää. Vaihtoehtoina on joko tavallinen

 Hei, Tällä kertaa vuorossa on jälleen Switchin uudempi peli, vaikka tyyli on kyllä suoraan 16-bittiseltä aikakaudelta. Pelasin viime vuonna julkaistua “uusretroa” 2D tasolikkaräiskntää nimeltä Huntdown. Pelin on julkaissut Coffee Stain ja kehittänyt Easy Trigger, käsittääkseni Ruotsalaista alkuperää.  Tyylilaji on sivulle scrollaava pyssyttely, joista lähinnä muistuvat mieleen Contra tai Rolling Thunder. Pelin maailma on ehtaa 80-luvun cyberpunkkia ja pelaaja hyppää palkkionmetsästäjän saappaisiin, kohteenaan kaupunkia terrorisoivat jengit. Hahmot ovat välittömästi tunnistettavia: Blade Runnerin Deckard metallileualla, naispuolinen Snake Plissken ja Mortal Kombatin Sektoria muistuttava cyborgi. Hahmoissa on pieniä eroja, jokaisen perus pistooli ampuu eri tavalla, vaihdellen hitaasta mutta tehokkaammasta lyhyeen sarjaan. Kaikilla on myös heittoase, joka on jokaisella hieman erilainen. Muuten erot ovat kosmeettisia ja tietysti ääninäyttelyn repliikit ovat jokaisella omanlaisensa.   Pela