Malone Plays

 Hei, Tällä viikolla pelasin pitkästä aikaa kolikkopeliä MAMElla. Törmäsin jokin aika sitten mielenkiintoiseen tapaukseen ja päätin että “tuota on kokeiltava”, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja asensin pienien kommervenkkien jälkeen Taiton vuonna 1986 julkaiseman pelin nimeltä Daikaiju no Gyakuhsu (Kutakuinkin Giant Monster Counter Attack). Jos nimi ei ole tuttu, niin en ihmettele, sillä kyseessä on varsinkin nykyään harvinainen ja vähän tunnettu kolikkopeli, jossa Godzillaa muistuttava iso lisko mellastaa menemään vaihtelevissa maisemissa, riesanaan lentokoneet, panssarivaunut ynnä muut armeijan härvelit. Pelityyppi on lähellä perinteistä ylöspäin scrollaavaa ammuskelua, mutta tässä on erona se, että ruutu ei vieri itsekseen ja hirviöllä voi liikkua vapaasti joka suuntaan.  Homma on siis hyvin suoraviivaista ja nappeja on vain kaksi, yksi ampuu lasersäteen ja toinen puhaltaa tulta. Tulen puhallusta on rajattu määrä ja se osuu vihollisten lisäksi myös ilmassa oleviin ammuksiin, joten h

 Moi, Tällä viikolla on luvassa blogin kestosuosikkeja, nimittäin Kunio-kun sarjan peli. Katsotaan, miltä vaikutti hiljattain Switchille julkaistu River City Girls Zero. River City Girls Zero on hämäävä nimi, sillä tämä on itseasiassa uudelleen julkaistu vuoden 1994 Super Famicomin yksinoikeuspeli Shin Nekketsu Kōha: Kunio-tachi no Banka. Nyt, kun River City Girls on saamassa jatkoa kesällä, niin Arc System works ja Wayforward päättivät julkaista Misakon ja Kyokon ensiesiintymisen uudelleen, ikäänkuin lämmittelynä kakkosta varten. Uutta on alkudemo, intromusiikki ja videoiden ääninäyttely. Itse peli on täysin sama kuin Super Famicomilla.  Juoni menee niin, että joku lavastaa Kunion ja Rikin yliajoon ja onnettomuuspaikalta pakenemiseen, jonka johdosta sankareille heilahtaa nuorisovankilan häkki. Juttu on kuitenkin ilmiselvä lavastus, joten kaksikon pitää suorittaa uskalias pako ja selvittää koko juoni maineensa puhdistamiseksi. Samaan aikaan Kunion ja Rikin poissaollessa sarjan muut kov

 Moi, Pienen tauon jälkeen vuorossa olisi taas paketin avausta. Tällä kertaa katsotaan, miltä näyttää uusin Bandain S.H. Monsterarts Godzilla, eli Godzilla Ultima animaatiosarjasta Godzilla Singular Point. Godzilla Singular Point löytyy Netflixistä ja on siinä mielessä erikoinen tapaus, että se on poikkeuksellisen tutkimukseen ja teoreettiseen matematiikkaan ja fysiikkaan pohjautuva tarina, eikä niinkään pelkkää monsterimeuhkausta, kuten viime vuosien elokuvat. Se on mysteeritarina, jonka keskiössä olevat ihmishahmot ovat itse asiassa mielenkiintoisia seurata, toisin kuin Legendaryn Jenkkizilloissa. Luvassa on kuitenkin paljon teknobabblea ja ekspositiota, joten aivan kaikille sarja ei sovi. Koko idea kuitenkin pohjautuu ihan todelliseen teoreettiseen fysiikkaan, mikä on yllättävän fiksu ajatus selittää, kuinka jättiläishirviöitä voi olla olemassa. Sarjassa on näyttävää 2d ja 3d -animaatioiden sekoitusta ja todella menevä soundtrack..Vahva suositus. Katsotaan sitten, miltä Singular Poi

 Moi, Tällä viikolla on luvassa Nintendon vanhempaa tuotantoa, kun jatkamme NESiltä tuttujen “Black Box” -pelien parissa. Katsotaan, millainen on vähemmän tunnettu Mach Rider vuodelta 1985. Mach Rider on aavistuksen mielenkiintoisempi taustojensa osalta kun voisi luulla, sillä tämä ei ole lähimainkaan ensimmäinen kerta kun Nintendo on valmistanut tuotteen nimeltä Mach Rider. Vuonna 1972 Nintendo valmisti kiihdytysautolelun, joka oli nimeltään Mach Rider. Se oli auto, eikä moottoripyörä niinkuin pelissä, mutta silti on mielenkiintoista ajatella, mikä sai pelin kehittäjät nimeämään pelinsä 15 vuotta vanhan lelun mukaan. Ehkä nostalgia, sillä vuonna 1985 iso osa Nintendon työntekijöistä oli vielä nuoria ja on hyvin todennäköistä että joillain oli tuo auto.  Sitten itse peli. Mach Riderissa pelastetaan 2100-luvun maailmaa ilmeisesti ulkoavaruuden valoittajilta (jotka ajavat jostain syystä rantakirppuja). Pelimuotoja on kolme: Tavallinen pelimuoto on nimetty Fighting Courseksi, jossa on tav

  Moi, Viime aikojen tapahtumien takia on ollut hieman hankalaa keskittyä videopeleihin, joten tällä viikolla on vuorossa kevyt blogi ja aiheena tuttu peli. Katsotaan, miten Capcomin Famicomille julkaisema Rockman 2 poikkeaa NESin Mega Man 2:sta, vai poikkeaako mitenkään.  Mega Man 2 tuskin esittelyjä kaipaa, joten mennään suoraan asiaan. Tämän Famicom-verion suurin ja käytännössä ainoa ero on se, että Famicomilla ei ole ollenkaan vaikeusasteen valintaa, vaan peli on sama kuin NESin “difficult”. Tämä oli siinä mielessä mielenkiintoinen kokeilla, sillä vaikka Mega Man 2 on tullut pelattua läpi monen monta kertaa, niin siitä huolimatta jostain syystä ei koskaan vaikealla vaikeusasteella. Keskityn siis alla kertomaan enemmänkin koettuja tunnelmia kuin esittelemään peliä. Voisin sanoa olevani pätevä Mega Man pelaaja, joskaan nyt en ihan mikään speedrun ekspertti, joten olin luottavainen siihen että myös Rockman hoituu, vaikka onkin vähän hankalampi. Kyllähän se hoitui, mutta jotkin jo opit