Malone Plays

 Hei, Jatketaan vielä toinen viikonloppu uusien pelien parissa. Tällä kertaa aiheena on henkinen jatko-osa jo aiemmin käsitellylle klassikkopelisarjalle. Vuorossa on juuri julkaistu Star Wars Squadrons. Vanhempien PC-pelaajien lämmöllä muistelema X-Wing/TIE Fighter -sarja sai yllättäen henkisen jatko-osan EA:n toimesta, jonka track record Star Wars-pelien parissa ei todellakaan ole kovin mairitteleva jos vertaa Lucasartsin aikoihin. Siksi Star Wars Squadrons tulikin täysin puskista, kukaan ei odottanut että nykyajan mittapuulla ei todellakaan seksikäs avaruussimulaattori olisi kehitteillä.  Olen tainnut kertoa tämän useampaan otteeseen, mutta kerrataan nyt vielä: Minulle Star Warsissa siisteintä on ollut lapsesta saakka siistit alukset, otukset, haarniskat, planeetat ja pelit ja pensselit. Alkuperäisiä hahmoja lukuunottamatta (Luke, Vader, Obi-Wan, Yoda) Jedit eivät usein aiheuta sen kummempia sydämentykytyksiä, varsinkaan kun kylpytakeissa diskotikkuja villisti heiluttavia heeboja on

 Hei, Tällä kertaa kerron poikkeuksellisesti aivan uunituoreesta pelistä. Steamiin ilmaantui 17.10 eli eilen peli nimeltä Streets of Kamurocho, joka on osa Segan 60-vuotis juhlallisuuksia. Melkoisen pitkä pätkä videopelifirmalle, vaikka Nintendon ikiä ei olla lähelläkään. Segan tapauksessa ollaan kuitenkin aina oltu jonkin sortin pelihalliviihteen parissa, sillä firman ensimmäiset masiinat olivat perinteisiä yksikätisiä rosvoja ja varhaisia pachinkoja. Videopeleihin Sega laajenti 70-luvulla. Minulle Sega on aina ollut mukana peliharrastuksessa ainakin jossain muodossa, mutta ehkä vahvimmin 90-luvulla pelihallien ja Mega Drive/Saturn-yhdistelmän ansiosta. Sitten oli vähän hiljaisempaa 2000-luvulla, kunnes ilmestyi eräs pelisarja nimeltä Yakuza (Ryu Ga Gotoku).  Yakuzasta muodostui Metal Gearin tilalle se tärkein vielä jatkuva moderni pelisarja, joka vieläpä etenee reaaliajassa ja hahmojen annettiin vanheta tai siirtyä eläkkeelle uskottavan tuntuisesti. Mieleenpainuvat hahmot, hauskat si

 Moi, Tänä sunnuntaina vuorossa on peli, joka ei varmasti paljon esittelyjä kaipaa. Nyt katsastetaan nimittäin Tetris, tuo Neuvostoliiton ylivertaisen insinööritaidon näyte. Pelin kehitti alunperin Aleksei Pajitnov vuonna 1984 ja Nintendon pelikonsoleille Tetris löysi tiensä 1987.  Kuten alussa sanoin, Tetris ei paljon esittelyjä kaipaa. No, miksi sitten sitä tässä esittelen? Sen takia, että huomasin Famicomin Tetriksen olevan erilainen kun NESin, mikä johti melkoiseen järkytykseen, sekä sitä kautta tähän blogipostaukseen.  Meikäläisille tutuin Tetris taitaa olla kolmen pelin bundlekasetilla ollut versio, joka oli Nintendo World Cupin ja Marion seurassa. Tämä famicomin tetris muistuttaa NEsin versiota yllättävän vähän: Ensinnäkin jo alkuruutu ja väripaletti ovat tyystin erilaiset. Siinä missä hallitsevana teemana NESillä oli harmaata, Famicomilla on ruskeaa. Myös musiikki on hieman erilaista, vaikka molemmilta Venäläistä kansanrallia löytyykin. Pienellä tutkimuksella selvisi, että Fami

 Hei, Perjantain iloksi unboksausta. Tämän hetken ehkä puhutuimman sarjan vanavedessä katsotaan, miltä jo tutuksi tulleen Bandain Tamashii Nationsin S.H. Figuarts The Mandalorian Beskar Armor Version näyttää. Omasta puolestani voin sanoa, että Disney+ -sarja on juuri omaan makuuni sopivaa Tähtien Sotaa ja palautti jossain määrin uskoa sekä roppakaupalla mielenkiintoa Disneyn Warseja kohtaan. Vähemmän diskotikkuja ja kylpytakkeja, enemmän kummia otuksia, planeettoja ja avaruuscowboyta. Lone Wolf & Cub on ainakin luettu. Tässä sarjassa näyttääkin olevan Dave Filonilla näppinsä pelissä, eli sama hemmo joka on Star Wars -animaatiosarjojen takana, jotka ovat reippaasti uusia leffoja parempia. Tämä on siis toinen Figuartsin Mandalorialainen, tällä kertaa “virallisemmassa” lookissa. Ensimmäistä haarniskaa pidetään vain kahden jakson verran.  Ensimmäiseksi huomioin, miten tyylikäs ja elegantti loota on: Kuvista ei aivan välity, kuinka koko pahvi on pinnoitettu kiiltävällä, foliomaisella e

 Moi, Tällä kertaa päätin ottaa mukaan kotoisan klassikkopelin, joka on tuttu varmasti useimmille NES-ajat muistavalle kersalle. Capcomin kehittämä ja julkaisema Chip ‘n Dale Rescue Rangers vuodelta 1990 (PAL 1991) eli meikäläisittäin Tikun ja Takun Pelastuspartio, joka siis perustuu samannimiseen Disneyn piirrettyyn. Itsekin muistan tapittaneeni tätä noin kymmenvuotiaana. Pelissä Tiku ja Taku ratkaisevat konnien koukkuja possensa kanssa, johon kuuluu myös hiiret Gadget, Monterey Jack sekä Zipper-kärpänen. Kaikki hahmot nähdään myös pelissä. Sarjan ja pelin suurin konna on Fat Cat-niminen kissagangsteri. Perinteisellä tasoloikalla mennään, kuten arvata saattaa. A hyppää ja B poimii laatikoita ja muita esineitä, joita heittämällä hoidellaan sekä perusviholliset, että bossit. Päälle ei hypitä, oravat ovat kosketukselle allergisia. Kenttiä on tusinan verran ja suurimman osan lopussa odottaa pomotaistelu, joka hoidetaan kumista palloa heittelemällä. Paljon perinteisempää NES-meininkiä ei v