Skip to main content

Niskakarvat Pystyssä

 Moi,

Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990.

Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.  


Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi. Käytännössä sinisiä symboleja pitää välttää kuin ruttoa, sillä ihmismuoto on kaikin puolin heikompi. Warwolf menee siis niihin 8-bittisiin peleihin, joissa “vältellään paskoja bonuksia”. Samaan sarjaan kuuluu mm. Contra. Ihmissusi osaa joitakin käteviä kikkoja, kuten takaperin voltin, jolla välttää osumat ja käsien terillä voi tarttua sekä seiniin, että kattoon.


Vaikeustaso on armoton. Kentät on suunniteltu niin, että monin paikoin on kuolemaan johtavia monttuja ja piikkejä, eikä niitä aina voi ennustaa kenttien rakenteen vuoksi. Myös vihollisia on paljon ja niitä spawnaa lisää jatkuvalla syötöllä. Mukana on myös Castlevaniasta tuttu knockback aina kun hahmo ottaa osuman, eli monttuun pudotaan usein kesken hypyn tai tason reunalta osuman seurauksena. Jo 2. kenttä tarjoilee äkkikuolemia oikein urakalla. Tämä ei olisi niin ongelma, ellei pelissä olisi rajoitetut continuet, 5 kappaletta. Eipä tosin kenttiäkään ole kuin 5 kappaletta. Käytännössä peli pitää opetella ulkoa, jos meinaa selvitä loppuun saakka.


Ulkoasu on aika näyttävä. Etenkin ensimmäinen muuntautuminen ihmissudeksi tarjoillaan Ninja Gaidenin tyylisen välivideon kanssa ja se on oikeasti tyylikäs. Päähahmo on hyvin animoitu ja mukana on joitain tyylikkäitä vihollisspritejä. Pari pomoa muistuttaa todella paljon X-Men pahiksia. Musiikki on paikoitellen oikein hyvää. 



Warwolf on melko pätevä toiminta/tasoloikka, joka olisi huomattavasti parempi peli, jos se olisi hieman pidempi ja vaikeustasoa laskettaisiin reilusti. Nyt ilmeisesti ideana oli kompensoida lyhyttä kestoa turhauttavalla vaikeudella. Harmi, sillä tämä olisi pienillä muutoksilla erittäin hyvä peli, mutta nyt se karkottaa suurimman osan pelaajista ensimmäisen vartin aikana. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia Lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...