Malone Plays

Hei, Toukokuun viimeinen blogaus jatkaa Famicomin parissa. Vuorossa on jokunen viikko sitten katsastetun Konamin Ganbare Goemonin jatko-osa, Ganbare goemon 2 vuodelta 1989. Ishikawa Goemonista infoa halajavat voivat käväistä lukemassa pienen historiikkipätkän ekan pelin blogauksesta. Goemon kakkonen muistuttaa hyvin pitkälle ensimmäistä peliä, kyseessä on siis aika paljon Zelda ykköstä muistuttava ylävinkkelistä kuvattu toimintaseikkailu. Goemonissa tosin painopiste on toiminnassa ja toisin kuin Zeldassa, kartat on jaettu kenttiin. Goemon kakkosessa on uutuutena vertikaalisesti scrollaavia tasoloikkaosuuksia, joissa esim. kiivetään linnan torniin, vuoren rinnettä tai pitkiä portaita. Nämä tuovat tervetullutta vaihtelua aiempaan. Ekan persoonan labyrinttiosuudet ovat niinikään edelleen mukana. Esineet, powerupit ja sen sellaiset ovat surrimmaksi osin samat, mutta pari uuttakin löytyy. Näistä tärkeimpänä ehkä uusi ase, ilotulitteet, joka on maassa rullaaava, vihollisiin (vaih...

Moi,  Tämänkertaisessa blogissa on aiheena tuttu pelisarja, mutta melko yllättävällä twistillä: Technos Japanin vuonna 1991 ilmestynyt Downtown Special: Kunio-kun no Jidaigeki da yo Zenin Shūgō! Eli kutakuinkin "Downtown Special: Kunio's Historical Drama - All Together Now!" Tämä on Downtown Nekketsu Monogatarin, eli täällä päin River City Ransomin spinoff jatko-osa ja tällä kertaa Kunio-kun kumppaneineen esiintyy historiallisessa draamassa, johon jidaigeki erityisesti viittaa. Tämän tyyliset historialliset TV-draamat olivat erittäin suosittuja Japanissa 60-70 luvuilla. Toki niitä ilmaantuu vieläkin jonkin verran, mutta kulta-ajat ovat takanapäin, kuten kävi myös westerneille. Pelin tarina on lyhykäisyydessään tämä: Kunion sensei Bunzo on sairaana ja hommana on etsiä parannuskeino. Käytännössä tämä meinaa, sarjalle uskolliseen tyyliin, että kaikkia vastaantulijoita mätkitään kuonoon mitä mielikuvituksellisimmmilla tavoilla. Pelaaminen ja hahmot siis muistu...

Morjens, blogia taas! Tällä kertaa siirrymme takaisin tuttuun ja turvalliseen Famicomiin PS3-scifiseikkailun jälkeen. Vuorossa on Bandain 1986 julkaisema Gegege no Kitaro Yokai Daimakyo.  Peli julkaistiin myös Pohjois-Amerikassa nimellä “Ninja Kid” ja tuttuun tapaan pyritty lokalisoimaan vesitetyksi ja geneeriseksi versioksi, josta liiat kulttuurisidonnaiset viittaukset oli yritetty karsia. Sinänsä huvittavaa, sillä tässä ei oikein juuri muuta kun kulttuurisidonnaisuutta olekaan. Gegege no Kitaro on 1960-luvulta peräisin oleva manga- ja animesarja jossa, käsittääkseni, Kitaro, eriskummallisen haamuheimonsa viimeinen jäsen seikkailee ja taistelee muita eriskummallisia henkimaailman olentoja ja hirviöitä vastaan. Tuttuun tapaan, koska kyseessä on Aasialaiset henkiolennot, niin mukana on melko kummallista matskua. Sarja on yhä voimissaan ja saanut vuosien varrella useita animaatiosarjoja, joista viimeisin muuten alkoi juuri viime kuussa. Jos asia kiinnostaa, niin tuoretta...

Toukokuun ensimmäisessä blogissa vilkaistaan vaihteeksi hieman uudempaa peliä, vuoden 2011 PS3:lle julkaistua Bandai Namcon mechatappelua Mobile Suit Gundam Extreme vs . Tämä on konsolikäännös samannimisestä kolikkopelistä. Tässä vaiheessa shoutoutsit Juholle , joka luopui pelistään hyvin kohtuulliseen hintaan. Kyseessä on Japaniversio, mutta kai tästä tuli joku julkaisu lokalisoitunakin. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on Gundam-tappelupeli, joita on ainakin minun käsittääkseni julkaistu vuosikymmenien varrella vaikka millä mitalla. Minulle tämä on, ei aivan ensimmäinen, muistan pelailleeni vähän jotain Super Nintendon Gundamtappelua, mutta ainakin ensimmäinen, jonka omistan. Mobile Suit Gundam on muutenkin jännä tapaus: Tiedän, ettei se ole enää nykyään ainakaan länsimaissa mikään kovin iso juttu, mutta sarja on kuitenkin vuonna 1979 aloittanut mecha-animen kanta-isä, josta lähes kaikki Japanilaisia jättirobotteja käyttävät animaatiosarjat ja pelit ovat kopioineet ain...