Skip to main content

Kovikset Näytelmäkerhossa

Moi, 

Tämänkertaisessa blogissa on aiheena tuttu pelisarja, mutta melko yllättävällä twistillä: Technos Japanin vuonna 1991 ilmestynyt Downtown Special: Kunio-kun no Jidaigeki da yo Zenin Shūgō! Eli kutakuinkin "Downtown Special: Kunio's Historical Drama - All Together Now!" Tämä on Downtown Nekketsu Monogatarin, eli täällä päin River City Ransomin spinoff jatko-osa ja tällä kertaa Kunio-kun kumppaneineen esiintyy historiallisessa draamassa, johon jidaigeki erityisesti viittaa. Tämän tyyliset historialliset TV-draamat olivat erittäin suosittuja Japanissa 60-70 luvuilla. Toki niitä ilmaantuu vieläkin jonkin verran, mutta kulta-ajat ovat takanapäin, kuten kävi myös westerneille.



Pelin tarina on lyhykäisyydessään tämä: Kunion sensei Bunzo on sairaana ja hommana on etsiä parannuskeino. Käytännössä tämä meinaa, sarjalle uskolliseen tyyliin, että kaikkia vastaantulijoita mätkitään kuonoon mitä mielikuvituksellisimmmilla tavoilla. Pelaaminen ja hahmot siis muistuttavat hyvin paljon Technosin trademark-tyyliä. Yhden illan peleillä en päässyt läpi asti, sen verra pitkästä seikkailusta on kyse, mutta pelissä on paristotallennus joka meikäläisen vanhassa kasetissa vielä jollain ihmeen kaupalla toimii. Joko patteri on vaihdettu jossain välissä tai sitten vain vanha elektroniikka näytti jälleen mallia nykyajan härveleille.




Eroja aiempaan löytyy toki muitakin kuin vain asetelma: Kartta on ensimmäistä peliä reippaasti laajempi ja mukailee aitoa Edo-kauden Japania sen ajan lääneineen, joista kaikki vastaavat noin 1-3 pelin ruutua. Mukana on paikkoja aivan etelästä Kyushun saarelta pohjoiseen Ezon eteläkärkeen (nykyään Hokkaido) saakka. Peli on yllättävän laaja ja lisäksi paikasta toiseen liikkuminen aiheuttaa varmasti aluksi hämmennystä, koska tiet haarautuvat useassa kohtaa ja näennäisesti samaan suuntaan kulkevat kaksi polkua saattavat johtaa tyysti eri paikkoihin. Muitakin eroja löytyy, mm erikoisliikkeitä on runsaammin ja mukana on myös päälle laitettavia varusteita. Kokemussysteemi löytyy edelleen, nyt voi jopa itse jakaa, mihin osa-alueisiin haluaa painottaa kokemuspisteensä, vai jakaako kaikki tasan. Muutenkin optionsseja ja säädettävää on paljon, joten jonkin sortin Japanin taito on tässä ehkä välttämätöntä, tai ainakin suositeltavaa, että pelistä voisi oikeasti nauttia hämmästelyn sijaan. Tuttuun tapaan löytyy myös kaksinpeli, johon voi hypätä kätevästi mukaan missä vaiheessa peliä vaan. Kontrollit toimivat samaan simppeliin tapaan kun Ekassakin Kuniossa: A-nappi on lyönti, B on potku ja A+B hyppy. Näitä nappeja ja ristiohjainta yhdistelemällä eri tilanteisin ja erikoisliikkeisiin, joissa saattaa olla pientä variaatiota kontrollien suhteen saadaan aikaiseksi melko monipuolinen ja hauska liikevalikoima. Koko ajan tapahtuu jotain ja runsaasta mäiskinnästä huolimatta pelissä on koko ajan kepeä ja humoristinen ote.




Kuten ensimmäisessäkin peilssä tapaan mätkityiltä vihollisilta tippuu rahaa, jolla voi ostaa kaupungeissa ja kylissä parannusesineitä, varusteita ja erikoisliikkeitä. Uhkapelejäkin voi harrastaa, mutta valitettavasti en löytänyt kylpylää. Liikkeitä oppii myös voittamalla pomotaisteluja: Pelissä on kymmenkunta erivärisiin tamineisiin sonnustautuneita klaaneja, jotka ilmeisesti pitää kaikki voittaa, jotta pelin voi läpäistä. Nämä poppoot näkyvät karttanäytöllä, joten aivan sokkona porukkaa ei tarvitse jahdata.
Peruskaava on hyvin samanlainen kuin River Cityssa, mutta peliä on laajennettu lähes joka osa-alueella. Nämä laajennukset eivät kuitenkaan tule ilman hintaa, sillä pelissä esiintyy hidastelua ja spriten vilkumista melko usein. Se on hintana Famicom/NES mittapuulla erittäin hyvistä taustagraffikoista ja kookkaista, tuttuun tapaan humoristisista ja ilmeikkäistä hahmoista.




Downtown Special: Kunio Kun Jidaigeki on kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvä mätkinnän ja seikkailupelin yhdistelmä, joka on hidastelua lukuunottamatta kaikin puolin edeltäjäänsä parempi. Tätä pelaa mielellään ja etenkin kaverin kanssa samalla sohvalla peli nuosee varmasti aivan parhaiden bro-op pelien sarjaan. Pelistä on tarjolla fanikäännös Japania taitamattomille ja emulaattoreita sietäville pelaajille, jota suosittelen ainakin kokeilemaan, jos NES-pelit kiinnostavat tai River City Ransom maistui aikoinaan.

Sellainen oli Kunion Edo-kauden seikkailu, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitokset lukijoille ja palaa taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...