Skip to main content

Kovikset Näytelmäkerhossa

Moi, 

Tämänkertaisessa blogissa on aiheena tuttu pelisarja, mutta melko yllättävällä twistillä: Technos Japanin vuonna 1991 ilmestynyt Downtown Special: Kunio-kun no Jidaigeki da yo Zenin Shūgō! Eli kutakuinkin "Downtown Special: Kunio's Historical Drama - All Together Now!" Tämä on Downtown Nekketsu Monogatarin, eli täällä päin River City Ransomin spinoff jatko-osa ja tällä kertaa Kunio-kun kumppaneineen esiintyy historiallisessa draamassa, johon jidaigeki erityisesti viittaa. Tämän tyyliset historialliset TV-draamat olivat erittäin suosittuja Japanissa 60-70 luvuilla. Toki niitä ilmaantuu vieläkin jonkin verran, mutta kulta-ajat ovat takanapäin, kuten kävi myös westerneille.



Pelin tarina on lyhykäisyydessään tämä: Kunion sensei Bunzo on sairaana ja hommana on etsiä parannuskeino. Käytännössä tämä meinaa, sarjalle uskolliseen tyyliin, että kaikkia vastaantulijoita mätkitään kuonoon mitä mielikuvituksellisimmmilla tavoilla. Pelaaminen ja hahmot siis muistuttavat hyvin paljon Technosin trademark-tyyliä. Yhden illan peleillä en päässyt läpi asti, sen verra pitkästä seikkailusta on kyse, mutta pelissä on paristotallennus joka meikäläisen vanhassa kasetissa vielä jollain ihmeen kaupalla toimii. Joko patteri on vaihdettu jossain välissä tai sitten vain vanha elektroniikka näytti jälleen mallia nykyajan härveleille.




Eroja aiempaan löytyy toki muitakin kuin vain asetelma: Kartta on ensimmäistä peliä reippaasti laajempi ja mukailee aitoa Edo-kauden Japania sen ajan lääneineen, joista kaikki vastaavat noin 1-3 pelin ruutua. Mukana on paikkoja aivan etelästä Kyushun saarelta pohjoiseen Ezon eteläkärkeen (nykyään Hokkaido) saakka. Peli on yllättävän laaja ja lisäksi paikasta toiseen liikkuminen aiheuttaa varmasti aluksi hämmennystä, koska tiet haarautuvat useassa kohtaa ja näennäisesti samaan suuntaan kulkevat kaksi polkua saattavat johtaa tyysti eri paikkoihin. Muitakin eroja löytyy, mm erikoisliikkeitä on runsaammin ja mukana on myös päälle laitettavia varusteita. Kokemussysteemi löytyy edelleen, nyt voi jopa itse jakaa, mihin osa-alueisiin haluaa painottaa kokemuspisteensä, vai jakaako kaikki tasan. Muutenkin optionsseja ja säädettävää on paljon, joten jonkin sortin Japanin taito on tässä ehkä välttämätöntä, tai ainakin suositeltavaa, että pelistä voisi oikeasti nauttia hämmästelyn sijaan. Tuttuun tapaan löytyy myös kaksinpeli, johon voi hypätä kätevästi mukaan missä vaiheessa peliä vaan. Kontrollit toimivat samaan simppeliin tapaan kun Ekassakin Kuniossa: A-nappi on lyönti, B on potku ja A+B hyppy. Näitä nappeja ja ristiohjainta yhdistelemällä eri tilanteisin ja erikoisliikkeisiin, joissa saattaa olla pientä variaatiota kontrollien suhteen saadaan aikaiseksi melko monipuolinen ja hauska liikevalikoima. Koko ajan tapahtuu jotain ja runsaasta mäiskinnästä huolimatta pelissä on koko ajan kepeä ja humoristinen ote.




Kuten ensimmäisessäkin peilssä tapaan mätkityiltä vihollisilta tippuu rahaa, jolla voi ostaa kaupungeissa ja kylissä parannusesineitä, varusteita ja erikoisliikkeitä. Uhkapelejäkin voi harrastaa, mutta valitettavasti en löytänyt kylpylää. Liikkeitä oppii myös voittamalla pomotaisteluja: Pelissä on kymmenkunta erivärisiin tamineisiin sonnustautuneita klaaneja, jotka ilmeisesti pitää kaikki voittaa, jotta pelin voi läpäistä. Nämä poppoot näkyvät karttanäytöllä, joten aivan sokkona porukkaa ei tarvitse jahdata.
Peruskaava on hyvin samanlainen kuin River Cityssa, mutta peliä on laajennettu lähes joka osa-alueella. Nämä laajennukset eivät kuitenkaan tule ilman hintaa, sillä pelissä esiintyy hidastelua ja spriten vilkumista melko usein. Se on hintana Famicom/NES mittapuulla erittäin hyvistä taustagraffikoista ja kookkaista, tuttuun tapaan humoristisista ja ilmeikkäistä hahmoista.




Downtown Special: Kunio Kun Jidaigeki on kuitenkin kokonaisuutena erittäin hyvä mätkinnän ja seikkailupelin yhdistelmä, joka on hidastelua lukuunottamatta kaikin puolin edeltäjäänsä parempi. Tätä pelaa mielellään ja etenkin kaverin kanssa samalla sohvalla peli nuosee varmasti aivan parhaiden bro-op pelien sarjaan. Pelistä on tarjolla fanikäännös Japania taitamattomille ja emulaattoreita sietäville pelaajille, jota suosittelen ainakin kokeilemaan, jos NES-pelit kiinnostavat tai River City Ransom maistui aikoinaan.

Sellainen oli Kunion Edo-kauden seikkailu, ensi kerralla taas jotain muuta. Kiitokset lukijoille ja palaa taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...