Skip to main content

Kupla Puhkeaa

 Moi,

Viime viikon tauon jälkeen on taas aika aika palata pelien pariin. Tällä kertaa vuorossa on Taiton kolikkopelikäännös vuodelta 1985, Chack’n Pop. Tämä peli on luonnollisesti julkaistu Famicomin lisäksi myös kaikille kuviteltavissa oleville aikansa kotikoneille. 

Pelin idea on simppeli, keltainen hahmo, Chack selvittää sokkeloisia yhden ruudun kenttiä siten, että ensin pitää vapauttaa vangitut sydämet, jotka avaavat uloskäynnin ja sen jälkeen pitää paeta sokkelosta. Sama juttu jatkuu sitten seuraavassa kentässä. Se, mikä tekee tästä pelistä aavistuksen keskivertoa mielenkiintoisemman historiikin kannalta on se, että tämä peli on Bubble Bobblen edeltäjä. Pelihahmo no eri, mutta vastustajat ovat tutun näköisiä hirviöitä ja myös kenttien grafiikat muistuttavat Bubble Bobblea. Kentissä on myös aikaraja, valkopukuiset haamut vierittävät kiveä uloskäynnin päälle pikkuhiljaa ruudun yläreunassa. 

Pelimekaniikkoja löytyy kaksi, pommit ja “liimautuminen” pommit ovat simppeleitä, pudotetavia palloja, jotka vierivät ja posahtavat valkoisena pilvenä hetken päästä, kaikki vaikutusalueella kupsahtavat kertaheitolla, mukaan lukien pelaaja. A-napilla pallo pyörii oikealle, B-napilla vasemmalle, joten suunnalla on väliä. Liimautuminen on vaikeampi selittää. Hahmo ei niinkään hyppää, vaan sillä on venyvät jalat, joita voi käyttää liikkumiseen siten, että yläpuolella oleviin tasoihin voi venyttää ja sitten räpylät liimautuvat kattoon. Koivet eivät kuitenkaan veny mahdottomiin, joten on valittava sopiva kohta. Myös matalien maaesteiden yli voi kiivetä, mutta vain yhden “palikan” korkuisten. Viholliset aloittvat katossa roikkuvina munina, jolloin ne on helppo hoidella, mutta kuoriutuvat pian ja sitten homma onkin jo paljon hankalampaa.

Vaikeustaso on jopa kolikkopelien mittapuulla korkea heti kättelyssä. Tämä on “kolme ukkoa ja sitten alusta” -koulukuntaa. Kenttiä on kuulemma 14, mutta ennätykseni on tällä hetkellä 5. Vaikeus tulee siitä, että vihollisten liike ja pommin ajoitus on vaikea ennakoida siten, että se osuu kohdilleen. Suurimmaksi osaksi tilanne päättyy nirrin lähtöön, jos edes yrittää paeta tiukasta paikasta. Kaikki pitää ennakoida pitkään etukäteen ja tämä on selvästi enemmän puzzle kuin toimintaa.

Ulkoasu on sitä, mitä Bubble Bobblen edeltäjältä voi odottaa. Taiton ollessa kyseessä, hahmot ovat kuitenkin hauskan näköisiä ja hyvin suunniteltuja. Musiikin renkutus ei yllä BB:n klassikkostatuksen tasolle.  

Chack’n Pop on OK-osaston kolikkopeli, joka on ehkä aavistuksen liian vaikea ja jää selvästi seuraajansa, Bubble Bobblen varjoon. Kuitenkin, mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...