Kivimies Kuusi

 Moi,

Tällä kertaa blogin aiheena on viimeinen Famicomille julkaistu Rockman, eli tuttavallisemmin Mega Man. Tätä Capcomin vuonna 1993 julkaistua osaa ei saatu koskaan PAL-alueelle, mutta jenkkiversio löytyy, varsin kovaan hintaan. Hinta johtunee siitä, että painos jäi pieneksi, eikä vuonna 1993 perus NESille julkaistu kuudes osa varmaankaan sykähdyttänyt samalla tavalla kun uusi ja mahtava SNES oli jo tarjolla.

Tällä kertaa pahiksena on salaperäinen MR X (spoilers: Wily se on), joka uudelleenohjelmoi “maailman vahvin robotti” skaban osallistujat omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi maailman valloittajiksi. Kukaan muu kuin Mega Man ei tietenkään voi tätä estää, joten uusi keikka on edessä. 

Pomoja on jälleen tutut kahdeksan kappaletta, joiden teemat ovat vähintäänkin vaihtelevat. Kolme erisorttista soturia, kukkamies ja jopa kentauri löytyy rosterista. Tässä vaiheessa sarjaa ollaan pisteessä, jossa haavoittuvuuksia on mahdoton päätellä minkään logiikan kautta. Nelosesta saakka mukana ollut perusaseen lataus ja tietysti liuku ovat mukana, mutta koirakaveri Rush on saanut uuden funktion: Tällä kertaa se on adapteri, jolla perus Mega Man saa “voimamoodin” eli isot hartiat ja nyrkkeilyhanskat, joilla voi rikkoa esteitä, jotka avaavat kenttiin uusia reittejä ja salaisuuksia. Toinen moodi on “jetpack” jolla voi lentää hetken aikaa. Tätä käytetään myös vaihtoehtoisiin reitteihin ylettämiseen. 

Pelaaminen tuntuu käytännössä samalta kuin vitosessa ja grafiikat ovat niin ikään hyvin samasta puusta veistettyjä, eli Famicomin parhammistoa. Muutamassa kentässä on Capcomille tuttuun tapaan erinomaiset musiikinrenkutukset, jotka jäävät mieleen moneksi päiväksi pelaamisen jälkeenkin. Haarautuvat kentät ovat ihan mielenkiintoinen ajatus ja se takaa, että useimpiin tulee palattua toiseen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla missaa varmasti jotain, tai sitten ei vaan ole vielä saanut sopivaa esinettä reitin tai salaisuuden saavuttamiseksi. Jännästi muuten harmittomimman oloinen pomo, Plant Man aiheutti eniten hankaluuksia. Plant manin kentässä on raivostuttava jousien päällä hyppely äkkikuolemilla sekä itse pomokin on kovemmasta päästä. Muutenkin kutonen vaikutti vaikeammalta kuin vitonen, mikä voi tietysti johtua myös siitä, että tämä on kaikista alkuperäisen sarjan peleistä se, joka on vähiten tuttu.

Toisaalta juuri edellämainitusta syystä Rockman 6 tuntui yllättävän tuoreelta. Kentät olivat ihan outoja eikä pomojen haavoitttuvuuksista ollut mitään muistikuvaa. Tämä aiheutti sen, että toisinaan tuntui kuin olisi pelannut ihan uutta peliä, mikä on tietysti hyvä juttu. 

Kaiken kaikkiaan Rockman 6 on mainio toimintatasoloikka ja käytännössä samalla tasolla edeltäjänsä kanssa. Ymmärrän kyllä, jos tämä ei aikoinaan aiheuttanut suuria riemunkiljahduksia, koska käytännössä sama peli oli julkaistu jo neljä kertaa aiemmin. Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, pelin ollessa harvinaisuus, tämä tuntuu vallan mainiolta peliltä, joka on helposti pelaamisen arvoinen, joskin suosittelen Famicomin versiota, sillä PAL-version hinnalla saa jo Famicomin ja Rockman kutosen plus pari hyvää peliä kaupan päälle. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo