Skip to main content

Paluu Perusasioihin

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on kevyt “paletin puhdistaja”, joka on pelinä niin perinteinen, kuin videopeli voi ylipäänsä olla, nimittäin Nintendon vuoden 1983 Famicomin julkaisupeli: Tennis. 

Tennis on videopelinä yllättävän toimiva, sillä pelin ajatus toimii kaikessa yksinkeraisuudessaan hyvin primitiiveselläkin pelikoneella. Tämän todistaa parhaiten Pong lukuisine kotiversioineen jo 70-luvulla. Yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain pallo ja kaksi mailaa, mutta Nintendon Tennis vie tämän idea jo hieman Pongia tai Atarin yksivärisiä tikku-ukkoja pidemmälle. Mainio yksityiskohta on, että pallon spriten koko kasvaa sen mukaan, miten korkealla ja lähellä "kameraa" se on. Tämä tuo sekä realismin tuntua, että auttaa arvioimaan pallon lentorataa. 

NESillä/Famicomilla on lukuisa joukko erilaisia tennispelejä, mutta tässä tapauksessa mukana ei ole mitään erikoisuutta tai pelaajan nimeä lisenssinä, joten mukana ei ole Björn Borgia, vaan porukka saman näköisiä ukkoja, joko kaksin tai nelinpelissä. Vaikeustasoja on viisi ja tuomarina toimii tietysti Mario. Pelin suunnittelusta vastasi kukapa muukaan kuin itse Shigeru Miyamoto. 

Pelattavuudessa on omanlaisensa tuntuma verrattuna muihin vanhoihin tennispeleishin. Tässä on mukana ajoitusta, joten miten sattuu napin hakkausta ei sovi yrittää. Lyöntejä on kaksi, A-napilla normaali, matala lyönti ja B-napilla korkea roikku. Jos pallo on osuman aikaan suoraan pelaajan yläpuolella, on tuloksena iskulyönti. Lyönnin suuntaa voi ohjata ristiohjaimella mailan heilahduksen aikana ja myös pelaajan asema suhteessa palloon ja lyönnin ajoitus vaikuttavat siihen, mihin suuntaan pallo lentää, joten mukana on yllättävän paljon nyansseja.  

Vaikeustaso on vaihteleva. Helpoimmalla tasolla pallo liikkuu hitaasti ja tietokonevastustaja tekee paljon virheitä, siinä missä vaikeimmalla meno on todella hektistä ja ohjainta saa takoa tosissaan, että voitto irtoaa. Hyvä esimerkki pelistä, joka sopii kaikille. 

Ulkoasu on ymmärrettävästi simppeli, niinkuin Famicomin julkaisupeleissä tuppaa olemaan. Tästä huolimatta mukana on Nintendon peleille tyypillistä charmia, jota on vaikea selittää. Mukana on tietysti roima annos henkilökohtaista nostalgiaa, mutta kaikki NESin parissa kasvaneet varmasti tietävät mitä tarkoitan. Se on yhdistelmä graafista tyyliä, hahmosuunnittelua, ääniä ja väripalettia, joka on välittömästi tunnistettavissa Nintendon peliksi.

Tennis on todella simppeli Nintendon varhainen peli, jossa ei ole pilvin pimein vaihtelua ja pelimuotoja, mutta se on siitä huolimatta puoleensavetävä ja charmikas tapaus, jonka kanssa viettää mielellään vartin verran aikaa. Peli on myös niin halpa ja helppo hankkia, ettei tätä ole montaakaan syytä olla kokeilematta, jos omistaa Famicomin tai NESin. Pohjimmiltaan kyseessä on eteenpäin kehitetty Pong, mutta sama pätee lähes jokaiseen Tennispeliin koskaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more