Skip to main content

Hyppäämätön Hyppymies

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut jälleen Famicomin peli, nimittäin Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1985: Warpman. 

Namco on tunnettu siitä, että se julkaisi Famicomille lähestulkoon kaikki 80-luvun alun koikkopelinsä, heti Pac-Manista lähtien. Warpman jatkaa samalla linjalla, vaikka onkin paljon tuntemattomampi kuin Namcon lippulaiva hahmot. Kysessä on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa avaruusseikkailija Warpman ampuilee avaruushirviöitä parissa erityyppisessä kentässä. 

Ei kuulosta erityisen omaperäiseltä, mutta tässä pelissä on hieman enemmän kuin voisi luulla, ainakin vaikutteiden osalta. Jos pitäisi kuvailla Warpmanin pelityyppiä lyhyesti, niin sanoisin että Dig Dug meets Bomberman. Näillä tarkennuksilla alkaa varmasti kiinnostus heräämään jo toisella tavalla. Pelin taustana toimii avaruus, muutamalla asteroidilla esteenä höystettynä. Tavoitteena on hoidella 20 hirviötä joka kentässä, jotka ilmestyvät ruudun ylä- ja alakulmissa sijaitsevista kohdista. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. A ja B -nappi ampuu, ristiohjain liikuttaa ja sillä hyvä. Lisäukkoja saa 30,000 pisteen välein ja jotkut otukset kantavat kirjaimia, joista muodostuu sana “EXTRA”, toinen tapa ansaita lisäelämiä. 

Se, mikä tekee tästä erikoisemman kuin pelkän Dig Dug -kloonin on ruudun keskustassa oleva nebula, johon pääsee sisään poimimalla kenttään ilmestyvä esine. Nebulan sisällä on avaruusaluskenttä, jossa peli muuttuu amunnasta pommittamiseksi sokkelissa, aivan kuin Bombermanissa. Tavoite säilyy samana, eli 20 hirviötä ja sitten piilotettuun oveen. Koska kyseessä on kolikkopeli, mitään muita erikoisia kommervenkkejä ei pisteiden lisäksi ole tavoitteena. Kaksinpeli löytyy ja uskallan olettaa, että peli on hieman helpompi ja reilusti hauskempi kaksinpelinä. 

Vaikeustaso ei ole joillekin kolikkopeleille tyypilliseen tapaan hiuksianostattava, vaan melko maltillinen. Otukset eivät ole nopeita ja vaikka jotkut ampuvat, niin ne tekevät sen harvakseltaan ja Warpmanin omat kudit tuhoavat myös ammukset. Huomasin että avaruuskenttä on helpompi kuin pommituskenttä, ihan jo senkin takia, että ajastetulla pommilla pitää osua tarkemmin ja sillä voi räjäyttää itsensä. Pyssyllä sen kuin vaan näpyttää nappia. 

Ulkoasulla Warpman ei koreile, mutta ollakseen varhaisen kasarin peli, se ei ole ollenkaan hullumman näköinen. Hahmoissa on sympaattisuutta ja kentän keskellä oleva pyörre on oudon hypnoottinen. 

Warpman on melko häpeilemätön yhdistelmä Namcon omaa Dig Dugia ja Hudsonin Bombermania, mutta se lainaa molemmilta ihan onnistuneesti, eikä ole täysin vailla omaa viehätystä. En nyt kutsuisi tätä kadonneeksi kaikkien aikojen klassikoksi, mutta Warpmanin voi oikein hyvin laittaa sisään vaihtelun vuoksi jos kaipaa lyhyttä retropelihetkeä, mutta Pac-Man, Donkey kong, tai Dig Dug kyllästyttää. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...