Skip to main content

Hyppäämätön Hyppymies

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut jälleen Famicomin peli, nimittäin Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1985: Warpman. 

Namco on tunnettu siitä, että se julkaisi Famicomille lähestulkoon kaikki 80-luvun alun koikkopelinsä, heti Pac-Manista lähtien. Warpman jatkaa samalla linjalla, vaikka onkin paljon tuntemattomampi kuin Namcon lippulaiva hahmot. Kysessä on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa avaruusseikkailija Warpman ampuilee avaruushirviöitä parissa erityyppisessä kentässä. 

Ei kuulosta erityisen omaperäiseltä, mutta tässä pelissä on hieman enemmän kuin voisi luulla, ainakin vaikutteiden osalta. Jos pitäisi kuvailla Warpmanin pelityyppiä lyhyesti, niin sanoisin että Dig Dug meets Bomberman. Näillä tarkennuksilla alkaa varmasti kiinnostus heräämään jo toisella tavalla. Pelin taustana toimii avaruus, muutamalla asteroidilla esteenä höystettynä. Tavoitteena on hoidella 20 hirviötä joka kentässä, jotka ilmestyvät ruudun ylä- ja alakulmissa sijaitsevista kohdista. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. A ja B -nappi ampuu, ristiohjain liikuttaa ja sillä hyvä. Lisäukkoja saa 30,000 pisteen välein ja jotkut otukset kantavat kirjaimia, joista muodostuu sana “EXTRA”, toinen tapa ansaita lisäelämiä. 

Se, mikä tekee tästä erikoisemman kuin pelkän Dig Dug -kloonin on ruudun keskustassa oleva nebula, johon pääsee sisään poimimalla kenttään ilmestyvä esine. Nebulan sisällä on avaruusaluskenttä, jossa peli muuttuu amunnasta pommittamiseksi sokkelissa, aivan kuin Bombermanissa. Tavoite säilyy samana, eli 20 hirviötä ja sitten piilotettuun oveen. Koska kyseessä on kolikkopeli, mitään muita erikoisia kommervenkkejä ei pisteiden lisäksi ole tavoitteena. Kaksinpeli löytyy ja uskallan olettaa, että peli on hieman helpompi ja reilusti hauskempi kaksinpelinä. 

Vaikeustaso ei ole joillekin kolikkopeleille tyypilliseen tapaan hiuksianostattava, vaan melko maltillinen. Otukset eivät ole nopeita ja vaikka jotkut ampuvat, niin ne tekevät sen harvakseltaan ja Warpmanin omat kudit tuhoavat myös ammukset. Huomasin että avaruuskenttä on helpompi kuin pommituskenttä, ihan jo senkin takia, että ajastetulla pommilla pitää osua tarkemmin ja sillä voi räjäyttää itsensä. Pyssyllä sen kuin vaan näpyttää nappia. 

Ulkoasulla Warpman ei koreile, mutta ollakseen varhaisen kasarin peli, se ei ole ollenkaan hullumman näköinen. Hahmoissa on sympaattisuutta ja kentän keskellä oleva pyörre on oudon hypnoottinen. 

Warpman on melko häpeilemätön yhdistelmä Namcon omaa Dig Dugia ja Hudsonin Bombermania, mutta se lainaa molemmilta ihan onnistuneesti, eikä ole täysin vailla omaa viehätystä. En nyt kutsuisi tätä kadonneeksi kaikkien aikojen klassikoksi, mutta Warpmanin voi oikein hyvin laittaa sisään vaihtelun vuoksi jos kaipaa lyhyttä retropelihetkeä, mutta Pac-Man, Donkey kong, tai Dig Dug kyllästyttää. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...