Skip to main content

Hyppäämätön Hyppymies

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut jälleen Famicomin peli, nimittäin Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1985: Warpman. 

Namco on tunnettu siitä, että se julkaisi Famicomille lähestulkoon kaikki 80-luvun alun koikkopelinsä, heti Pac-Manista lähtien. Warpman jatkaa samalla linjalla, vaikka onkin paljon tuntemattomampi kuin Namcon lippulaiva hahmot. Kysessä on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa avaruusseikkailija Warpman ampuilee avaruushirviöitä parissa erityyppisessä kentässä. 

Ei kuulosta erityisen omaperäiseltä, mutta tässä pelissä on hieman enemmän kuin voisi luulla, ainakin vaikutteiden osalta. Jos pitäisi kuvailla Warpmanin pelityyppiä lyhyesti, niin sanoisin että Dig Dug meets Bomberman. Näillä tarkennuksilla alkaa varmasti kiinnostus heräämään jo toisella tavalla. Pelin taustana toimii avaruus, muutamalla asteroidilla esteenä höystettynä. Tavoitteena on hoidella 20 hirviötä joka kentässä, jotka ilmestyvät ruudun ylä- ja alakulmissa sijaitsevista kohdista. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. A ja B -nappi ampuu, ristiohjain liikuttaa ja sillä hyvä. Lisäukkoja saa 30,000 pisteen välein ja jotkut otukset kantavat kirjaimia, joista muodostuu sana “EXTRA”, toinen tapa ansaita lisäelämiä. 

Se, mikä tekee tästä erikoisemman kuin pelkän Dig Dug -kloonin on ruudun keskustassa oleva nebula, johon pääsee sisään poimimalla kenttään ilmestyvä esine. Nebulan sisällä on avaruusaluskenttä, jossa peli muuttuu amunnasta pommittamiseksi sokkelissa, aivan kuin Bombermanissa. Tavoite säilyy samana, eli 20 hirviötä ja sitten piilotettuun oveen. Koska kyseessä on kolikkopeli, mitään muita erikoisia kommervenkkejä ei pisteiden lisäksi ole tavoitteena. Kaksinpeli löytyy ja uskallan olettaa, että peli on hieman helpompi ja reilusti hauskempi kaksinpelinä. 

Vaikeustaso ei ole joillekin kolikkopeleille tyypilliseen tapaan hiuksianostattava, vaan melko maltillinen. Otukset eivät ole nopeita ja vaikka jotkut ampuvat, niin ne tekevät sen harvakseltaan ja Warpmanin omat kudit tuhoavat myös ammukset. Huomasin että avaruuskenttä on helpompi kuin pommituskenttä, ihan jo senkin takia, että ajastetulla pommilla pitää osua tarkemmin ja sillä voi räjäyttää itsensä. Pyssyllä sen kuin vaan näpyttää nappia. 

Ulkoasulla Warpman ei koreile, mutta ollakseen varhaisen kasarin peli, se ei ole ollenkaan hullumman näköinen. Hahmoissa on sympaattisuutta ja kentän keskellä oleva pyörre on oudon hypnoottinen. 

Warpman on melko häpeilemätön yhdistelmä Namcon omaa Dig Dugia ja Hudsonin Bombermania, mutta se lainaa molemmilta ihan onnistuneesti, eikä ole täysin vailla omaa viehätystä. En nyt kutsuisi tätä kadonneeksi kaikkien aikojen klassikoksi, mutta Warpmanin voi oikein hyvin laittaa sisään vaihtelun vuoksi jos kaipaa lyhyttä retropelihetkeä, mutta Pac-Man, Donkey kong, tai Dig Dug kyllästyttää. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...