Skip to main content

Hyppäämätön Hyppymies

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut jälleen Famicomin peli, nimittäin Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1985: Warpman. 

Namco on tunnettu siitä, että se julkaisi Famicomille lähestulkoon kaikki 80-luvun alun koikkopelinsä, heti Pac-Manista lähtien. Warpman jatkaa samalla linjalla, vaikka onkin paljon tuntemattomampi kuin Namcon lippulaiva hahmot. Kysessä on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa avaruusseikkailija Warpman ampuilee avaruushirviöitä parissa erityyppisessä kentässä. 

Ei kuulosta erityisen omaperäiseltä, mutta tässä pelissä on hieman enemmän kuin voisi luulla, ainakin vaikutteiden osalta. Jos pitäisi kuvailla Warpmanin pelityyppiä lyhyesti, niin sanoisin että Dig Dug meets Bomberman. Näillä tarkennuksilla alkaa varmasti kiinnostus heräämään jo toisella tavalla. Pelin taustana toimii avaruus, muutamalla asteroidilla esteenä höystettynä. Tavoitteena on hoidella 20 hirviötä joka kentässä, jotka ilmestyvät ruudun ylä- ja alakulmissa sijaitsevista kohdista. Sen jälkeen siirrytään seuraavaan kenttään. A ja B -nappi ampuu, ristiohjain liikuttaa ja sillä hyvä. Lisäukkoja saa 30,000 pisteen välein ja jotkut otukset kantavat kirjaimia, joista muodostuu sana “EXTRA”, toinen tapa ansaita lisäelämiä. 

Se, mikä tekee tästä erikoisemman kuin pelkän Dig Dug -kloonin on ruudun keskustassa oleva nebula, johon pääsee sisään poimimalla kenttään ilmestyvä esine. Nebulan sisällä on avaruusaluskenttä, jossa peli muuttuu amunnasta pommittamiseksi sokkelissa, aivan kuin Bombermanissa. Tavoite säilyy samana, eli 20 hirviötä ja sitten piilotettuun oveen. Koska kyseessä on kolikkopeli, mitään muita erikoisia kommervenkkejä ei pisteiden lisäksi ole tavoitteena. Kaksinpeli löytyy ja uskallan olettaa, että peli on hieman helpompi ja reilusti hauskempi kaksinpelinä. 

Vaikeustaso ei ole joillekin kolikkopeleille tyypilliseen tapaan hiuksianostattava, vaan melko maltillinen. Otukset eivät ole nopeita ja vaikka jotkut ampuvat, niin ne tekevät sen harvakseltaan ja Warpmanin omat kudit tuhoavat myös ammukset. Huomasin että avaruuskenttä on helpompi kuin pommituskenttä, ihan jo senkin takia, että ajastetulla pommilla pitää osua tarkemmin ja sillä voi räjäyttää itsensä. Pyssyllä sen kuin vaan näpyttää nappia. 

Ulkoasulla Warpman ei koreile, mutta ollakseen varhaisen kasarin peli, se ei ole ollenkaan hullumman näköinen. Hahmoissa on sympaattisuutta ja kentän keskellä oleva pyörre on oudon hypnoottinen. 

Warpman on melko häpeilemätön yhdistelmä Namcon omaa Dig Dugia ja Hudsonin Bombermania, mutta se lainaa molemmilta ihan onnistuneesti, eikä ole täysin vailla omaa viehätystä. En nyt kutsuisi tätä kadonneeksi kaikkien aikojen klassikoksi, mutta Warpmanin voi oikein hyvin laittaa sisään vaihtelun vuoksi jos kaipaa lyhyttä retropelihetkeä, mutta Pac-Man, Donkey kong, tai Dig Dug kyllästyttää. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...