Skip to main content

Marvel vs Capcom kokoelma, osa 2

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa Capcomin Marvel-mätkintäkokoelman toinen peli, vuoden 1995 Marvel Super Heroes. 

Tällä kertaa mukana on muitakin kuin X-Men hahmoja, mutta valikoima säilyy saman kokoisena. Tämä meinaa sitä, että joitain tunnettuja sarjan vakiovieraita on jätetty pois valikoimasta, mutta Capcom on tuttuun tapaansa onnistunut tekemään rosteriin mielenkiintoisia valintoja. Näistä ehkä yllättävin on toisen ulottuvuuden olento, lonkerohirviö Shuma Gorath. Uskallan väittää, että tämä hahmo nähtiin vilaukselta Dr Strange-leffassa vain siksi, että se on tuttu Capcomin ansiosta. Marvel ei olisi antanut hahmoa käyttöön lainkaan, koska Shuma Gorath ei ollut lisenssin omistajan mielestä riittävän tunnettu ja myyvä lisenssipeliin. Capcomin väki kuitenkin vaati, että saisi käyttää hahmoa,sillä he perustelivat tarpeen sillä, että pelissä olisi hyvä olla joku erikoisempi valinta, sillä kaikki hahmot tuppaavat olemaan ihmisiä, joilla on neljä raajaa. Omituinen lonkerohirviö avaa mahdollisuuksia animaattoreille ja pelisuunnittelijoille monipuolistaa peliä. Marvelin taipumus kampittaa omia tuotteitaan ihmeellisillä valinnoilla ja vaatimuksilla on jatkunut näihin päiviin saakka, kuten tunnettu X-Men hahmojen puute kaikista tuotteista ennen Fox-kauppoja, tai vaatimus siitä, että viimeisimmän Marvel vs Capcom pelin hahmokaarti ja tarina tulee olla erittäin elokuvien kaltainen. Tässä tapauksessa Marvel kuitenkin luovutti ja Shuma Gorath päätyi peliin. Toinen vähemmän ilmiselvä valinta on demoni Blackheart. 

Pelin tarina mukailee pelin ilmestymisen aikaan tuoretta ja myös leffoista tunnettua (tähän väliin on pakko sanoa, että MCU Infinity Gauntlet on sama tarina lähinnä nimensä puolesta) Infinity Gauntlet-crossoveria, johon osallistui suurin osa Marvelin hahmoista. Merkittävässä osassa ollut Silver Surfer ja Fantastic Four-hahmot tosin puuttuvat, ellei Dr. Doomia sellaiseksi lasketa. Pahiksena on siis Thanos ja Infinity Gemit ovat power up -esineitä, joista saa tappeluun tilapäisiä bonusta. Muuten pelimekaniikka on hyvin lähelle edeltäjäänsä ja ensimmäisestä pelistä palaavat hahmot, kuten Wolverine tuntuu ja näyttää täsmälleen samalta hahmolta.


Marvel Super Heroes tuntuu monella tapaa X-Men 1.5:lta, mikä pitänee paikkansa. Se, mikä tässä pelissä on merkittävintä, on se, että mukaan saatiin valmiit spritet ja animaatiot uusille Marvel-hahmoille, joita käytetään myöhemmissä peleissä. Marvel Super Heroes on tästä huolimatta edeltäjänsä tapaan kuitenkin erinomainen 2D-mätkintä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...