Skip to main content

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi,
Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball Bu. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa.


Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä elämäpalkista. Vasta täysin tyrmätty vastustaja on pois pelistä. Hauskasti tyrmätyt tyypit leijuvat pikku enkeleinä ruudusta ulos. A syöttää ja B heittää, A+B hyppää ja tuplanäpäytys suuntaan juoksee. Puolustaessa A kyykistyy ja B yrittää napata kopin ilmasta ja nostaa pallon maasta. Kontrolit ovat siis samat kun useimmissa muissakin sarjan peleissä. 


Samoin kuin jalkapallossa ja jääkiekossa mukana on myös superheittoja, jotka tekevät paljon normaalia enemmän vauriota ja ne ovat vaikrampi ottaa kopiksi. Vain sisäkentän pääjehut heittävät supereita, ulkokentän jäbät joutuvat tyytymään perusheittoihin. Vastustajat vaihtelevat nopeista ja vikkelistä (Japani, Intia) isoihin mörssäreishin (Islanti, Neuvostoliitto) ja myös pelialusta vaikuttaa miten hahmot ja pallo käyttäytyy. Mikään hirveän syvällinen peli tämä ei ole, vaan pikemminkin pick up and play-tyyppinen. Pieniä stratseja ja nyansseja sekä ajoituksia kyllä löytyy.


Ulkoasu on taattua Technos Japania, samat ilmeikkäät ja humoristiset hahmot löytyvät tästäkin. Samoin musiikki on menevää, kuten on totuttu. Täytyy sanoa, että Punaisella Torilla polttopallon peluu Neuvostoliittoa vastaan Katjuskan soidessa oli omalla tavallaan tunnelmallista. :D Peli ei ole mitenkään erityisen vaikea, perustason tekoäly oli voitettu about tunnissa. Tosin, tiesin muutaman jipon jo aloittaessa.


Nekketsu Koukou Dodge Ball on simppeli, mutta hauska urheilupeli, sanoisin että ihan Nekketsu Hokille ei pärjätä, koska se on monipuolisempi vaihdettavine peliasuineen sun muineen, mutta se on ymmärrettävää, koska tämä on muutaman vuoden vanhempi ja sarjan ensimmäinen urheilupeli. Silti parhaasta päästä Famicomin urheilutarjontaa.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...