Moi,
Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990.
Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famicom-version riittävän edulliseen hintaan.
Versiosta täytyy muuten mainita vielä sen verran, että Famicom-peli ei ole identtinen NESin kanssa, vaan pari eroa löytyy: Jostain syystä pelin ensimmäisen ja toisen kentän musiikit ovat eri järjestyksessä, eli NEsin ykkönen on Famicomin kakkonen ja päinvastoin. Toinen, merkittävämpi ero on se, että Famicom-pelissä ei ole Jack Nicholsonin Jokeria, joka on ilmiselvästi mukana NES-versiossa. Oletan, että joko Sunsoftin Batman aloitti kehityksen jonain muuna pelinä ja muutettiin elokuvalisenssiin sopivammaksi jälkeenpäin, ja/tai tässä vaiheessa oli vielä epäselvää, saadaanko elokuvan lisenssiä. Tai, Jack Nicholsonilla on omat copyright-lausekkeensa ulkonäkönsä käyttämiseen oheistuotteissa (todennäköisin vaihtoehto) ja jenkkien lisensoima Jack ei päde Japanissa.
Itse peli on kuitenkin se, mitä pitääkin, eli sivulle scrollaava tasoloikka. Mukana on piirteitä esim. Contrasta tai Mega Manista siinä, että Batmanilla on useita eri aseita, joten pelkkään “Biff ja Pow” -lyöntiin ei tarvitse luottaa. Niissä on rajatut ammukset, joita putoaa konnilta ja jokaiselle löytyy käyttöä, etenkin pomotaisteluissa. Vaikeustasoa on reippaasti, mutta se nousee pikkuhiljaa, eikä ole kuitenkaan osastoa “mahdoton”. Peli ei ole kovin pitkä, joten on ihan hyvä, että se ei ole ohi yhdellä yrityksellä. Tärkein ja omalaatuisin pelimekaniikka on seinähyppy, jota tarvitaan useassa kohdassa ja joka tuntuu yhdeltä parhaista seinähypyistä edelleen.
.png)
Ulkonäkö on konsolin kirkkainta kärkeä, kuten on musiikkikin. Sunsoftin graafikoilla on tässä pelissä aivan omanlaisensa näkemys ja tyyli tehdä 8-bittistä pikseligrafiikkaa, nimittäin todella rohkea ja kekseliäs tapa esittää varjoja jättämällä alueita kokonaan mustaksi. Se on nerokasta, koska se säästää konsolin rajallista muistia ja kapasiteettia piirtää objekteja ruudulle, mutta samalla sopii tyyliltään täydellisesti kuvaamaan Gothamin synkkiä katuja ja rakennuksia. Samasta syystä Batman ei voi olla musta, vaikka Keatonin puku olikin, koska hahmo ei erottuisi taustasta, ellei se olisi violetin sävyinen. Kenttien välillä on jokunen, tyylikkään tunnelmallinen välivideo. Pelin vihollisista tunnistaa muutaman (mm. Firefly, eli ekan kentän pomo) mutta suurin osa on erilaisia yleiskonnia ja robotteja, mikä tukee teoriaa, että tämä ei välttämättä ollut alusta asti Batman-peli. Kaikki spritet ovat kuitenkin tyylikkään näköisiä. Myös musiikki on konsolin parhaimmistoa ja pistän Batmanin biisit samalle viivalle kuin Mega Manin tai Contran.
Batmanista on vaikea löytää varsinaisesti mitään heikkoa, jos sattuu pitämään retrotasoloikista, minkä kaikki alan harrastajat varmasti jo tietävätkin. Ei tätä tarvitse varsinaisesti kenellekään mainostaa, yksi konsolin parhaista peleistä. Pari viimeistä kenttää ovat oikeasti melko taitoa vaativia ja pomoihin, sekä muutamaan tiukempaan kentän kohtaan on syytä olla jemmassa riittävä määrä Batarangin ammuksia, sillä muuten homma muuttuu todella paljon hankalammaksi.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments