Skip to main content

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi,

Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista. 

Otomo The Complete Works on Japanissa julkaistu sarja kirjoja, joissa keskitytään Katsuhiro Otomon, mangataitelijan, joka on tunnetaan parhaiten Akiran tekijänä teoksiin. Nämä eivät välttämättä sisällä itse sarjaa, vaan voivat olla myös tuotantoprosessia syventäviä tai siihen keskittyviä, kuten esimerkiksi tämän kertainen teos. Sarjassa on julkaistu aiemmin Akiran storyboardit, eli kuvakäsikirjoitus (osat 21 & 22) ja kaksi aiempaa kokoelmaa Key Frameja ja Layouteja (osat 23 & 24). 

Avataan hiema termiä “key frame” eli avainkehys. Sillä tarkoitetaan animaatiossa käytettäviä kuvia, jotka ovat liikkeen alkuja ja loppuja, yleensä yksityiskohtaisemmin harkittuja kuin “in-between” framet, jotka tulevat key framejen väliin. Framet tarkoittavat esitettyjä kuvia sekunnissa, eli montako kuvaa piirretään sekunnin aikana, jotta saadaan illuusio liikkeestä kun ne esitetään peräkkäin. Kohtauksessa kuvia voi olla esimerkiksi 24 tai 15 sekunnissa. Key Animator piirtää yleensä key framet ja in-between animaattorit piirtävät väliin tulevat kuvat parhaansa mukaan, tulkiten key framejen perusteella, miltä liike mahdollisesti näyttää. Tässä tapauksessa Katsuhiro Otomo toimi itse sekä kuvakäsikirjoittajana sekä key animaattorina, joten piirrokset ovat hänen omiaan. Tässä kirjassa on kopioita Otomon omista kokelmista sekä välissä konkreettisia animaatiokalvoja, jotka ovat valmiita animaatiossa käytettyjä kuvia kalvoille tulostettuina. Näistä näkee erittäin hyvin Otomon kuvitustyyliä ja tapaa ajatella hahmoja, paikkoja ja tapahtumia, ilman mitään editointia tai esimerkiksi avustajien viimeistelyä. Voisi sanoa, että näissä kirjoissa on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä kopioita piirroksista, jotka muuten olisivat näytillä vain kuratoiduissa näyttelyissä. Se, että tällaista materiaalia on ylipäänsä saatavilla tavallisille kuluttajille, vieläpä tuhansia sivuja on harvinaista. 


Kirjan ulkoasu on tyylikäs. Se ei ole kovakantinen, vaan nidottu, mutta päällä on muoviset irtokannet, jotka tuntuvat todella hyvältä ja tuovat laadun tuntua. Pehmeäkantisuus on tässä tapauksessa eduksi, sillä kirjaa on tarkoitus selata vaakatasossa, sekä molemmista suunnista aloittaen, koska kuvat on koottu kohtausten järjestyksessä eri osioihin. Tulostuksen taso ja tarkkuus on hyvää ja etenkin mukaan laitetut animaatiokalvot ovat todella laadukkaan tuntuisia ja näköisiä. Koska paperi on enemmän tai vähemmän kellertävää ja kalvot läpinäkyviä ja valoa heijastavia, on tästä vaikea saada edustavia kuvia omin keinoin. Valokuvat eivät tee oikeutta tälle kirjalle oikein millään tavalla, mutta toivottavasti niistä kuitenkin välittyy, minkälaista materiaalia se sisältää.


Tässä kolmannessa osassa on reilut 700 sivua ja eniten animaatiokalvoja verrattuna kahteen edelliseen. En laskenut tarkkaan, mutta kymmenissä liikutaan ja mukana on todellisia klassikkoja, kuten Kaneda punaisen moottoripyöränsä kanssa, tai mutatoituva Tetsuo. Mietin niitä katsellessani, että vuosia sitten olisin ollut valmis maksamaan rahaa omistaakseni edes yhden näistä. Nyt niitä on liitetty useita yksiin kansiin muiden piirrosten ohella. 



Siinä hieman erilainen blogipostaus, toivottavasti aihe kiinnosti edes jonkin verran. Ensi kerralla luvassa on perinteisempää sisältöä. 


Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Anonymous said…
Ai että, en hirveästi ole syventynyt animaatioiden taidekirjoihin niin en tiedä kuinka yleistä niissä on kalvojen käyttö tähän tapaan, mutta itselleni tuli uutena ja nerokkaana vetona.

Mangakartta tuossa mainitsi blogisi, ja kivalta näyttää! Täytyy laittaa käväisylistalle :D
Malone said…
Moi ja tervetuloa! Joo, nämä Otomo Complete Works -sarjan kirjat ovat kyllä aivan poikkeuksellisen laadukkaita ja hienosti totetutettuja. Itsekään en ole juuri muissa eepoksissa törmännyt kalvoihin nidottuna kirjan mukaan.
Mukavaa, että löysit ja pidit blogista! Kaikki kävijät ja kommentit ovat oikein tervetulleita ja vastaan kaikiin kommentteihin ja kysymyksiin mielelläni. :D

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...