Skip to main content

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi,

Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista. 

Otomo The Complete Works on Japanissa julkaistu sarja kirjoja, joissa keskitytään Katsuhiro Otomon, mangataitelijan, joka on tunnetaan parhaiten Akiran tekijänä teoksiin. Nämä eivät välttämättä sisällä itse sarjaa, vaan voivat olla myös tuotantoprosessia syventäviä tai siihen keskittyviä, kuten esimerkiksi tämän kertainen teos. Sarjassa on julkaistu aiemmin Akiran storyboardit, eli kuvakäsikirjoitus (osat 21 & 22) ja kaksi aiempaa kokoelmaa Key Frameja ja Layouteja (osat 23 & 24). 

Avataan hiema termiä “key frame” eli avainkehys. Sillä tarkoitetaan animaatiossa käytettäviä kuvia, jotka ovat liikkeen alkuja ja loppuja, yleensä yksityiskohtaisemmin harkittuja kuin “in-between” framet, jotka tulevat key framejen väliin. Framet tarkoittavat esitettyjä kuvia sekunnissa, eli montako kuvaa piirretään sekunnin aikana, jotta saadaan illuusio liikkeestä kun ne esitetään peräkkäin. Kohtauksessa kuvia voi olla esimerkiksi 24 tai 15 sekunnissa. Key Animator piirtää yleensä key framet ja in-between animaattorit piirtävät väliin tulevat kuvat parhaansa mukaan, tulkiten key framejen perusteella, miltä liike mahdollisesti näyttää. Tässä tapauksessa Katsuhiro Otomo toimi itse sekä kuvakäsikirjoittajana sekä key animaattorina, joten piirrokset ovat hänen omiaan. Tässä kirjassa on kopioita Otomon omista kokelmista sekä välissä konkreettisia animaatiokalvoja, jotka ovat valmiita animaatiossa käytettyjä kuvia kalvoille tulostettuina. Näistä näkee erittäin hyvin Otomon kuvitustyyliä ja tapaa ajatella hahmoja, paikkoja ja tapahtumia, ilman mitään editointia tai esimerkiksi avustajien viimeistelyä. Voisi sanoa, että näissä kirjoissa on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä kopioita piirroksista, jotka muuten olisivat näytillä vain kuratoiduissa näyttelyissä. Se, että tällaista materiaalia on ylipäänsä saatavilla tavallisille kuluttajille, vieläpä tuhansia sivuja on harvinaista. 


Kirjan ulkoasu on tyylikäs. Se ei ole kovakantinen, vaan nidottu, mutta päällä on muoviset irtokannet, jotka tuntuvat todella hyvältä ja tuovat laadun tuntua. Pehmeäkantisuus on tässä tapauksessa eduksi, sillä kirjaa on tarkoitus selata vaakatasossa, sekä molemmista suunnista aloittaen, koska kuvat on koottu kohtausten järjestyksessä eri osioihin. Tulostuksen taso ja tarkkuus on hyvää ja etenkin mukaan laitetut animaatiokalvot ovat todella laadukkaan tuntuisia ja näköisiä. Koska paperi on enemmän tai vähemmän kellertävää ja kalvot läpinäkyviä ja valoa heijastavia, on tästä vaikea saada edustavia kuvia omin keinoin. Valokuvat eivät tee oikeutta tälle kirjalle oikein millään tavalla, mutta toivottavasti niistä kuitenkin välittyy, minkälaista materiaalia se sisältää.


Tässä kolmannessa osassa on reilut 700 sivua ja eniten animaatiokalvoja verrattuna kahteen edelliseen. En laskenut tarkkaan, mutta kymmenissä liikutaan ja mukana on todellisia klassikkoja, kuten Kaneda punaisen moottoripyöränsä kanssa, tai mutatoituva Tetsuo. Mietin niitä katsellessani, että vuosia sitten olisin ollut valmis maksamaan rahaa omistaakseni edes yhden näistä. Nyt niitä on liitetty useita yksiin kansiin muiden piirrosten ohella. 



Siinä hieman erilainen blogipostaus, toivottavasti aihe kiinnosti edes jonkin verran. Ensi kerralla luvassa on perinteisempää sisältöä. 


Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä...