Skip to main content

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi,

Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista. 

Otomo The Complete Works on Japanissa julkaistu sarja kirjoja, joissa keskitytään Katsuhiro Otomon, mangataitelijan, joka on tunnetaan parhaiten Akiran tekijänä teoksiin. Nämä eivät välttämättä sisällä itse sarjaa, vaan voivat olla myös tuotantoprosessia syventäviä tai siihen keskittyviä, kuten esimerkiksi tämän kertainen teos. Sarjassa on julkaistu aiemmin Akiran storyboardit, eli kuvakäsikirjoitus (osat 21 & 22) ja kaksi aiempaa kokoelmaa Key Frameja ja Layouteja (osat 23 & 24). 

Avataan hiema termiä “key frame” eli avainkehys. Sillä tarkoitetaan animaatiossa käytettäviä kuvia, jotka ovat liikkeen alkuja ja loppuja, yleensä yksityiskohtaisemmin harkittuja kuin “in-between” framet, jotka tulevat key framejen väliin. Framet tarkoittavat esitettyjä kuvia sekunnissa, eli montako kuvaa piirretään sekunnin aikana, jotta saadaan illuusio liikkeestä kun ne esitetään peräkkäin. Kohtauksessa kuvia voi olla esimerkiksi 24 tai 15 sekunnissa. Key Animator piirtää yleensä key framet ja in-between animaattorit piirtävät väliin tulevat kuvat parhaansa mukaan, tulkiten key framejen perusteella, miltä liike mahdollisesti näyttää. Tässä tapauksessa Katsuhiro Otomo toimi itse sekä kuvakäsikirjoittajana sekä key animaattorina, joten piirrokset ovat hänen omiaan. Tässä kirjassa on kopioita Otomon omista kokelmista sekä välissä konkreettisia animaatiokalvoja, jotka ovat valmiita animaatiossa käytettyjä kuvia kalvoille tulostettuina. Näistä näkee erittäin hyvin Otomon kuvitustyyliä ja tapaa ajatella hahmoja, paikkoja ja tapahtumia, ilman mitään editointia tai esimerkiksi avustajien viimeistelyä. Voisi sanoa, että näissä kirjoissa on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä kopioita piirroksista, jotka muuten olisivat näytillä vain kuratoiduissa näyttelyissä. Se, että tällaista materiaalia on ylipäänsä saatavilla tavallisille kuluttajille, vieläpä tuhansia sivuja on harvinaista. 


Kirjan ulkoasu on tyylikäs. Se ei ole kovakantinen, vaan nidottu, mutta päällä on muoviset irtokannet, jotka tuntuvat todella hyvältä ja tuovat laadun tuntua. Pehmeäkantisuus on tässä tapauksessa eduksi, sillä kirjaa on tarkoitus selata vaakatasossa, sekä molemmista suunnista aloittaen, koska kuvat on koottu kohtausten järjestyksessä eri osioihin. Tulostuksen taso ja tarkkuus on hyvää ja etenkin mukaan laitetut animaatiokalvot ovat todella laadukkaan tuntuisia ja näköisiä. Koska paperi on enemmän tai vähemmän kellertävää ja kalvot läpinäkyviä ja valoa heijastavia, on tästä vaikea saada edustavia kuvia omin keinoin. Valokuvat eivät tee oikeutta tälle kirjalle oikein millään tavalla, mutta toivottavasti niistä kuitenkin välittyy, minkälaista materiaalia se sisältää.


Tässä kolmannessa osassa on reilut 700 sivua ja eniten animaatiokalvoja verrattuna kahteen edelliseen. En laskenut tarkkaan, mutta kymmenissä liikutaan ja mukana on todellisia klassikkoja, kuten Kaneda punaisen moottoripyöränsä kanssa, tai mutatoituva Tetsuo. Mietin niitä katsellessani, että vuosia sitten olisin ollut valmis maksamaan rahaa omistaakseni edes yhden näistä. Nyt niitä on liitetty useita yksiin kansiin muiden piirrosten ohella. 



Siinä hieman erilainen blogipostaus, toivottavasti aihe kiinnosti edes jonkin verran. Ensi kerralla luvassa on perinteisempää sisältöä. 


Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Anonymous said…
Ai että, en hirveästi ole syventynyt animaatioiden taidekirjoihin niin en tiedä kuinka yleistä niissä on kalvojen käyttö tähän tapaan, mutta itselleni tuli uutena ja nerokkaana vetona.

Mangakartta tuossa mainitsi blogisi, ja kivalta näyttää! Täytyy laittaa käväisylistalle :D
Malone said…
Moi ja tervetuloa! Joo, nämä Otomo Complete Works -sarjan kirjat ovat kyllä aivan poikkeuksellisen laadukkaita ja hienosti totetutettuja. Itsekään en ole juuri muissa eepoksissa törmännyt kalvoihin nidottuna kirjan mukaan.
Mukavaa, että löysit ja pidit blogista! Kaikki kävijät ja kommentit ovat oikein tervetulleita ja vastaan kaikiin kommentteihin ja kysymyksiin mielelläni. :D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...