Skip to main content

Vanha lohikäärme, uusia temppuja

Moi, 

Tällä kertaa on vuorossa Switchin uusretroa jrpg-tarjontaa, eikä yhtään sen vaatimattomampaa kuin Dragon Quest 3 HD-2D remake, joka julkaistiin viime vuonna. Samalla tämä on ensimmäinen Dragon Quest, jota olen pelannut pientä testiä lukuunottamatta. 

Dragon Quest 3 oli hyvä tilaisuus aloittaa tutustuminen perinteiseen pelisarjaan, sillä se tapahtuu tarinansa osalta ennen osia 1 & 2. Kolmosessa kerrotaan, miten sarjan ensimmäisissä osissa mainitusta suuresta sankarista tuli suuri sankari. DQ 3 julkaistiin alun perin vuonna 1989 ja on nimenomaan se osa, josta lähti liikkeelle Japania seuraavien retropelaajien tuntema tarina, missä sarjan suosio oli aikoinaan niin suurta, että Japanin hallitus pyysi Enixiä julkaisemaan Dragon Questit joko juhlapyhinä tai viikonloppuna, koska niin moni lintsasi koulusta tai töistä jonottaakseen peliä julkaisupäivänä. Tarinassa on ilmeisesti sen verran perää, että Enix tosiaan siirti peliensä julkaisupäiviä, mutta pyyntö poliitikkojen osalta oli ilmeisesti vain epävirallinen yhteydenotto. 


Oliko sitten joitain muita syitä valita Dragon Quest 3 ja vasta nyt? No, olen viime aikoina haalinut Switchille kokoelman kiinnostavia jrpg:tä ja tämä peli näytti ulkonäkönsä puolesta miellyttävältä modernisoinnista. Octopath Travellerin esittelemä pseudo 3D/2D yhdistelmä on juuri minulle sopiva tapa tehdä näyttävä, mutta perinteitä kunnioittava peli. 


Seikkailu on hyvin suoraviivainen. Sankari lähetetään 16v syntymäpäivänään kuninkaan linnaan ja hän saa kuulla, että on suuren sankarin poika. Harmi vaan, että isäukko on kadonnut, joten maailmaa uhkaavan arkkipirulaisen kukistaminen jää pojan harteille. Muutamaa minuuttia myöhemmin ryhdytään tuumasta toimeen tavernasta kerätyn seikkailijaporukan kanssa. DQ 3:n uusi idea oli ammatit, eli hahmoluokat joita voi vaihtaa kesken pelin. Muuten pelimekaniikka on erittäin perinteistä vuoropohjaista taistelua random encountereilla ja perinteisillä kylillä ja kaupungeilla, joissa jutellaan, levätään ja ostetaan varusteita. 

Perinteistä on myös muu pelisuunnittelu, eli tasoja sekä rahaa on syytä grillata ja kunnolla, sillä muuten tie nousee pystyyn hyvin pian. Elämää helpottamaan on tullut moderni kartta, joka näyttää seikkailun seuraavan tavoitteen paikat, sekä automaattinen sekä pikatallennus. Nämä, etenkin kartta on enemmän kuin tervetullut ja estää peliä muuttumasta “NES-haahuiluksi” jossa aika kuluu epäselvien suuntimien ihmettelyyn. 

Pelissä suurin yllätys tuli tarinan osalta, joka on yllättävän kekseliäs ja huumoripitoinen. Odotin vanhojen Final Fantasyjen pohjalta paljon vakavampaa meininkiä, mutta ilokseni totesin, että peli ei ota itseään liian vakavasti. Ulkoasusta mainitsin jo, mutta sanotaan nyt vielä toiseen kertaan, että se miellyttää silmää ja on erittäin toimiva pelin tunnelmaaan ja maailmaan. Alun perin Akira Toriyaman piirtämät hahmot tukevat pelin fiilistä mainiosti. 

Dragon Quest 3 remake on rakenteeltaan erittäin suoraviivainen, perinteinen ja grindikäs, mutta ehkä juuri tuntui jopa tuoreelta. On mukavaa kun joka pelikerta on ennakoitavissa ja edistystä tapahtuu, kunhan vaan jaksaa pelata. Sopii oikein hyvin rpg-valinnaksi niille joilla on rajallinen määrä aikaa pelata viikon aikana, mutta haluaa silti saavuttaa jotain ja läpäistä aloittamansa pelin. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo




Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...