Skip to main content

Vanha lohikäärme, uusia temppuja

Moi, 

Tällä kertaa on vuorossa Switchin uusretroa jrpg-tarjontaa, eikä yhtään sen vaatimattomampaa kuin Dragon Quest 3 HD-2D remake, joka julkaistiin viime vuonna. Samalla tämä on ensimmäinen Dragon Quest, jota olen pelannut pientä testiä lukuunottamatta. 

Dragon Quest 3 oli hyvä tilaisuus aloittaa tutustuminen perinteiseen pelisarjaan, sillä se tapahtuu tarinansa osalta ennen osia 1 & 2. Kolmosessa kerrotaan, miten sarjan ensimmäisissä osissa mainitusta suuresta sankarista tuli suuri sankari. DQ 3 julkaistiin alun perin vuonna 1989 ja on nimenomaan se osa, josta lähti liikkeelle Japania seuraavien retropelaajien tuntema tarina, missä sarjan suosio oli aikoinaan niin suurta, että Japanin hallitus pyysi Enixiä julkaisemaan Dragon Questit joko juhlapyhinä tai viikonloppuna, koska niin moni lintsasi koulusta tai töistä jonottaakseen peliä julkaisupäivänä. Tarinassa on ilmeisesti sen verran perää, että Enix tosiaan siirti peliensä julkaisupäiviä, mutta pyyntö poliitikkojen osalta oli ilmeisesti vain epävirallinen yhteydenotto. 


Oliko sitten joitain muita syitä valita Dragon Quest 3 ja vasta nyt? No, olen viime aikoina haalinut Switchille kokoelman kiinnostavia jrpg:tä ja tämä peli näytti ulkonäkönsä puolesta miellyttävältä modernisoinnista. Octopath Travellerin esittelemä pseudo 3D/2D yhdistelmä on juuri minulle sopiva tapa tehdä näyttävä, mutta perinteitä kunnioittava peli. 


Seikkailu on hyvin suoraviivainen. Sankari lähetetään 16v syntymäpäivänään kuninkaan linnaan ja hän saa kuulla, että on suuren sankarin poika. Harmi vaan, että isäukko on kadonnut, joten maailmaa uhkaavan arkkipirulaisen kukistaminen jää pojan harteille. Muutamaa minuuttia myöhemmin ryhdytään tuumasta toimeen tavernasta kerätyn seikkailijaporukan kanssa. DQ 3:n uusi idea oli ammatit, eli hahmoluokat joita voi vaihtaa kesken pelin. Muuten pelimekaniikka on erittäin perinteistä vuoropohjaista taistelua random encountereilla ja perinteisillä kylillä ja kaupungeilla, joissa jutellaan, levätään ja ostetaan varusteita. 

Perinteistä on myös muu pelisuunnittelu, eli tasoja sekä rahaa on syytä grindata ja kunnolla, sillä muuten tie nousee pystyyn hyvin pian. Elämää helpottamaan on tullut moderni kartta, joka näyttää seikkailun seuraavan tavoitteen paikat, sekä automaattinen sekä pikatallennus. Nämä, etenkin kartta on enemmän kuin tervetullut ja estää peliä muuttumasta “NES-haahuiluksi” jossa aika kuluu epäselvien suuntimien ihmettelyyn. 

Pelissä suurin yllätys tuli tarinan osalta, joka on yllättävän kekseliäs ja huumoripitoinen. Odotin vanhojen Final Fantasyjen pohjalta paljon vakavampaa meininkiä, mutta ilokseni totesin, että peli ei ota itseään liian vakavasti. Ulkoasusta mainitsin jo, mutta sanotaan nyt vielä toiseen kertaan, että se miellyttää silmää ja on erittäin toimiva pelin tunnelmaaan ja maailmaan. Alun perin Akira Toriyaman piirtämät hahmot tukevat pelin fiilistä mainiosti. 

Dragon Quest 3 remake on rakenteeltaan erittäin suoraviivainen, perinteinen ja grindikäs, mutta ehkä juuri tuntui jopa tuoreelta. On mukavaa kun joka pelikerta on ennakoitavissa ja edistystä tapahtuu, kunhan vaan jaksaa pelata. Sopii oikein hyvin rpg-valinnaksi niille joilla on rajallinen määrä aikaa pelata viikon aikana, mutta haluaa silti saavuttaa jotain ja läpäistä aloittamansa pelin. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...