Sieluja ja Miekkoja

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa uusi lisäys yhteen suosikkipelityypeistäni, nimittäin vanhat tappelupelit, joita on nähty useita aiemminkin. Nyt tutustutaan kokonaan uuteen sarjaan ja katsotaan, miltä tuntui sarjan konsoleilla aloittanut Namcon Soul Edge PS1:lle vuodelta 1996 (länkkärijulkaisu 1997). Tämä on siis Soul Calibur -sarjan ensimmäinen osa ja tunnettiin myös nimellä Soul Blade, kun trademark-ongelmien välttämiseksi nimi muutettiin.

Soul Calibur oli etenkin 2000-luvun isoja ja suosituimpia taistelupelisarjoja ja erottui muista 3D-taisteluista siksi, että siinä jokaisella hahmolla oli kättä pidempää. Soul -sarja ammensi tyyliään ja tunnelmaansa muutenkin enemmän fantasiasta ja seikkailuelokuvista kuin martial arts leffoista muiden sarjojen tapaan. Tällä hetkellä Namco julkaisee enää Tekken-sarjaa, joten sarjassamme on jälleen yksi lähestulkoon unohdettu pelisarja, joka sai uuden osan viimeksi vuonna 2018. 

Pelin tarina tapahtuu manuaalin mukaan vuonna 1583 ja keskittyy nimensä mukaisesti “sankarin miekkaan” joka on tällä hetkellä pelätyn merirosvon Cervantes de Leonin hallussa. Kymmenen heerosta eri maista on miekan etsinnässä kukin omista syistään ja sitten tapellaan. 

Soul Edge toimi alun perin samalla piirisarjalla kuin Tekken 1 & 2 ja muistuttaa sisaruksiaan monella tapaa. Hahmoja oli tosiaan 10 kappaletta, mikä oli 3D-tappelulla vuonna 1996 ihan hyvä määrä. Itse muistan suosineeni pelihallissa ioslla miekalla varustettua saksalaista ritaria, Siegfriedia, joten valitsin saman hahmon ensimmäisellä pelikerralla myös nyt. Oli positiivista huomata, että muistin edelleen muutaman tarpeellisen liikkeen ja miten hahmon pelityyli toimi. Se, mitä en muistanut on, että tässä pelissähän oli “block” nappula erikseen, eikä niinkuin Tekkenissä, että torjunta tehdään taaksepäin suuntaa painamalla. Totuin torjuntanappulaan kuitenkin yllättävän nopeasti, varmasti ainakin osittain siitä syystä, että tämä peli on yllättävän sulava ollakseen varhainen PS1-tappelu. Soul Edge on selvästi sujuvampi ja vähemmän “kulmikas” kuin esim. Tekken 1. Ainoa sulavampi mätkintä samalta ajalta, mikä tulee mieleen on Virtua Fighter 2 Sega Saturnilla. Tämä sulavuus johtuu luultavasti siitä, että Sould Edge on internetin mukaan ensimmäinen videopeli, jossa käytettiin modernia motion capturea. 

Ulkoasu on niin ikään kunnossa. Hahmomallit ovat hyvän näköisiä ja liikkuvat sulavasti. Animaatioista oli jäänyt jo ysärillä mieleen etenkin Italialaisen BDSM-kummajaisen, Voldon erikoinen tapa liikkua. Musiikki on komeaa John Williams -tyylistä elokuvien eeppistä sinfoniaorkesterimeininkiä ja sopii 1500-luvun seikkailuun mainiosti.

Soul Edge oli miellyttävä muistin virkistys ajalta, kun kotikaupungissa oli vielä pelihalleja ja pelasin tätä kerran tai pari viikossa, koska tähän aikaan kotoa löytyi pelikoneista vain NES ja juuri kesätyörahoilla ostettu PC. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo