Skip to main content

Galaksi Laajentuu

 Moi, 

Tällä kertaa vaihdetaan retropelit hetkeksi moderniin, kun vilkaistaan, miltä vaikuttivat pari vuotta sitten julkaistun, erinomaisen Warhammer 40K-rpg:n Rogue Traderin dlc-laajennukset, Void Shadows ja Lex Imperialis. Molemmissa luvattiin noin 15-20 tunnin verran tarinaa ja uusi hahmo Kapteenin miehistöön, joista toinen on jopa romanttisen suhteen vaihtoehtona.

Void Shadows keskittyy Rogue Traderin aluksella meneillään olevaan salaliittojen vyyhtiin, jossa kapteenin epäiltyä salamurhan yritystä tutkiessa matkataan ympäri valtavaa, enemmän feodaaliaikaista valtakuntaa kuin avaruusalusta kulttuuriltaan muistuttavan aluksen komentosillan ja upseerien joukosta aina alimpien kansien kurjissa oloissa elävien työntekijöiden slummeihin. Asiaan on sekaantunut myös kuolemaa palvova kultti, joka ei itseasiassa ole edes läheskään karmein tai vaarallisin salaisuus, mitä Rogue Traderin alus kätkee sisäänsä. 

Lex Imerialis puolestaan tutustuttaa pelaajan Warhammer 40K:n maailman lainsäädäntöön, asiaan kuuluvan rautaisella otteella sitä valvoviin viranomaisiin, sekä niinkin mielenkiintoisiin seikkoihin kuin verotukseen ja oikeusjärjestelmään. Koko touhu on tosin niin absurdia, että moisesta, paperilla tylsästä numeroiden pyörittelystä tulee itseasiassa todella mielenkiintoista. 

Molempien tarinoiden pituus oli viitisentoista tuntia ja ne pitivät mainiosti otteessaan alusta loppuun. Sanoisinn, että ne olivat tarinoitaan ja tasoltaan aivan pääpelin parhaiden seikkailujen luokkaa. Pelaajan ryhmään lyöttäytyvät hahmot ovat niin ikään mielenkiintoisia ja molemmat avaavat myös uudet hahmoluokat, joita voi käyttää myös oman hahmon luonnissa, joten laajennukset ovatvä enemmän kuin glorifioituja dlc-rahastuksia. Tämän tyylisestä ladattavasta sisällöstä maksaa ihan mielellään. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...