Moi,
Tällä kertaa vaihdetaan retropelit hetkeksi moderniin, kun vilkaistaan, miltä vaikuttivat pari vuotta sitten julkaistun, erinomaisen Warhammer 40K-rpg:n Rogue Traderin dlc-laajennukset, Void Shadows ja Lex Imperialis. Molemmissa luvattiin noin 15-20 tunnin verran tarinaa ja uusi hahmo Kapteenin miehistöön, joista toinen on jopa romanttisen suhteen vaihtoehtona.
Void Shadows keskittyy Rogue Traderin aluksella meneillään olevaan salaliittojen vyyhtiin, jossa kapteenin epäiltyä salamurhan yritystä tutkiessa matkataan ympäri valtavaa, enemmän feodaaliaikaista valtakuntaa kuin avaruusalusta kulttuuriltaan muistuttavan aluksen komentosillan ja upseerien joukosta aina alimpien kansien kurjissa oloissa elävien työntekijöiden slummeihin. Asiaan on sekaantunut myös kuolemaa palvova kultti, joka ei itseasiassa ole edes läheskään karmein tai vaarallisin salaisuus, mitä Rogue Traderin alus kätkee sisäänsä.
Lex Imerialis puolestaan tutustuttaa pelaajan Warhammer 40K:n maailman lainsäädäntöön, asiaan kuuluvan rautaisella otteella sitä valvoviin viranomaisiin, sekä niinkin mielenkiintoisiin seikkoihin kuin verotukseen ja oikeusjärjestelmään. Koko touhu on tosin niin absurdia, että moisesta, paperilla tylsästä numeroiden pyörittelystä tulee itseasiassa todella mielenkiintoista.
Molempien tarinoiden pituus oli viitisentoista tuntia ja ne pitivät mainiosti otteessaan alusta loppuun. Sanoisinn, että ne olivat tarinoitaan ja tasoltaan aivan pääpelin parhaiden seikkailujen luokkaa. Pelaajan ryhmään lyöttäytyvät hahmot ovat niin ikään mielenkiintoisia ja molemmat avaavat myös uudet hahmoluokat, joita voi käyttää myös oman hahmon luonnissa, joten laajennukset ovatvä enemmän kuin glorifioituja dlc-rahastuksia. Tämän tyylisestä ladattavasta sisällöstä maksaa ihan mielellään.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
.jpg)
.jpg)


Comments