Skip to main content

Akiba's Trip, osa 3

 Hei,

Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten? 


Akihabara

Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki.

Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato oli edelleen se turisteja täynnä oleva paikka, parhaana vaihtoehtona löytöjä kaipaavalle lienee Trader. Trader on ketju, jolla on useita liikkeitä, pelejä löytyy yhdestä niistä kolmesta jotka sijaitsevat kaikki melko lähekkäin  Kaksi muuta keskittyvät enemmän figuureihin ynnä muuhun sen sellaiseen. Superpotaton rakennus alkaa muuten tosissaan olla remontin tarpeessa.

Animefiguureja myyviä liikkeitä oli pilvin pimein, äkkiseltään arvioituna selvästi enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Kadun varressa hinnat ovat melko korkealla, hieman syrjempää voi löytää aavistuksen edulisempia vaihtoehtoja samoista figuureista, mutta jonkun sortin kartelli näillä kaikilla on, eli eroa löytyy korkeintaan muutama sata jeniä. Parhaat ja edullisimmat vaihtoehdot meikäläisen mielenkiinnon kohteilla (robotit, supersankarit) tuntuivat olevan uusi Amiami Figure Tower ja Radio Kaikanin yläkerrassa sijaitseva Yellow Submarine. 

Mandaraken iso pytinki on laajentanut viereiseen kortteliin, jossa on nykyään osa valikoimasta, ilmeisesti siitä syystä, että kaikki ei mahdu siihen 7-kerroksiseen monoliittiin. Tarjonta oli tuttuun tapaan hyvä ja hinnat vaihtelevia. Mangaosastolta löytyi hyvin etenkin vanhempia sarjoja. Mangoista puheenollen, hyvä, pieni putiikki sellaisille uusille, hyvin otaku-mielenkiinnon kohteisiin osuville sarjoille on pääkadun kulmassa oleva Comic Zin. Se on sen verran pieni, että sieltä voi oikeasti selata läpi koko valikoiman ja tarjonta on kuratoitu selvästi tietynlaiselle yleisölle. Täältä tuli esimerkiksi aikoinaan löydettyä ensimmäistä kertaa Dai Dark.

Muuten meininki vaikutti eloisalta, joka viikonloppu oli jossain joku tapahtuma, kadunvarret edelleen iltaisin täynnä piikoja flaijerit kourassa ja niin poispäin. Turisteja on paljon, etenkin viikonloppuisin niin paljon, että hyvä kun sekaan mahtuu.   


Ikebukuro

Se uusi ja tredikäs, etenkin naisia enemmän viehättävä nörttipaikka. Täällä on toinen, paljon vähemmän turisteja vetävä ja hyvän valikoiman sisältävä Superpotato, älkää kertoko kellekään. Muuten Ikebukuro on enemmän juuri tytöille ja viikonloppuisin selvästi nuorille pariskunnille kuin keski-ikäisille miehille tarkoitettu paikka. Se on myös pinta-alaltaan iso, joten kävelyä tulee paljon. 


Nakano Broadway

Se oikea aarreaitta. Kolme kerrosta Mandaraken ynnä muiden putiikkeja eri kiinnostuksen kohteisiin, loistava valikoima vanhoja mangoja halvalla ja kaikki saman katon alla. Jos mikään vanha Japanilainen popkulttuuri kiinnostaa, niin tämä on se paikka. 


Odaiba 

Satamassa, hienoja maisemia sisältävän monorail-junarareissun päässä on saari, jossa on iso ostoskeskus. Ja Gundam Base Tokio. Varmin aika päästä sisään ilman kommervenkkeja on mennä ma-ke päivällä, jolloin ei ole tungosta. Viikonloppuisin paikka on täynnä Aasialasituristeja, jotka putsaavat kaikki vähänkään harvinaisemmat rakennussarjat. Paikka ja ostari ovat hienoja ja mukavia, mutta Gundam Basen valikoima selvästi kärsii Kiinalais/Taiwanilaistrokareista, vaikka tuotteilla on ostorajoitukset/per asiakas. 


Siinä nopea katsaus paikkohin, joissa tuli tehtyä ostoksia. Tokio on myös täynnä mangaan ja animeen liittyviä näyttelyitä, joissa tuli niin ikään käytyä, mutta ne ovat vähän eri juttuja, eikä tämän kertaisen blogin aiheita.  

Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...