Skip to main content

Akiba's Trip, osa 3

 Hei,

Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten? 


Akihabara

Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki.

Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato oli edelleen se turisteja täynnä oleva paikka, parhaana vaihtoehtona löytöjä kaipaavalle lienee Trader. Trader on ketju, jolla on useita liikkeitä, pelejä löytyy yhdestä niistä kolmesta jotka sijaitsevat kaikki melko lähekkäin  Kaksi muuta keskittyvät enemmän figuureihin ynnä muuhun sen sellaiseen. Superpotaton rakennus alkaa muuten tosissaan olla remontin tarpeessa.

Animefiguureja myyviä liikkeitä oli pilvin pimein, äkkiseltään arvioituna selvästi enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Kadun varressa hinnat ovat melko korkealla, hieman syrjempää voi löytää aavistuksen edulisempia vaihtoehtoja samoista figuureista, mutta jonkun sortin kartelli näillä kaikilla on, eli eroa löytyy korkeintaan muutama sata jeniä. Parhaat ja edullisimmat vaihtoehdot meikäläisen mielenkiinnon kohteilla (robotit, supersankarit) tuntuivat olevan uusi Amiami Figure Tower ja Radio Kaikanin yläkerrassa sijaitseva Yellow Submarine. 

Mandaraken iso pytinki on laajentanut viereiseen kortteliin, jossa on nykyään osa valikoimasta, ilmeisesti siitä syystä, että kaikki ei mahdu siihen 7-kerroksiseen monoliittiin. Tarjonta oli tuttuun tapaan hyvä ja hinnat vaihtelevia. Mangaosastolta löytyi hyvin etenkin vanhempia sarjoja. Mangoista puheenollen, hyvä, pieni putiikki sellaisille uusille, hyvin otaku-mielenkiinnon kohteisiin osuville sarjoille on pääkadun kulmassa oleva Comic Zin. Se on sen verran pieni, että sieltä voi oikeasti selata läpi koko valikoiman ja tarjonta on kuratoitu selvästi tietynlaiselle yleisölle. Täältä tuli esimerkiksi aikoinaan löydettyä ensimmäistä kertaa Dai Dark.

Muuten meininki vaikutti eloisalta, joka viikonloppu oli jossain joku tapahtuma, kadunvarret edelleen iltaisin täynnä piikoja flaijerit kourassa ja niin poispäin. Turisteja on paljon, etenkin viikonloppuisin niin paljon, että hyvä kun sekaan mahtuu.   


Ikebukuro

Se uusi ja tredikäs, etenkin naisia enemmän viehättävä nörttipaikka. Täällä on toinen, paljon vähemmän turisteja vetävä ja hyvän valikoiman sisältävä Superpotato, älkää kertoko kellekään. Muuten Ikebukuro on enemmän juuri tytöille ja viikonloppuisin selvästi nuorille pariskunnille kuin keski-ikäisille miehille tarkoitettu paikka. Se on myös pinta-alaltaan iso, joten kävelyä tulee paljon. 


Nakano Broadway

Se oikea aarreaitta. Kolme kerrosta Mandaraken ynnä muiden putiikkeja eri kiinnostuksen kohteisiin, loistava valikoima vanhoja mangoja halvalla ja kaikki saman katon alla. Jos mikään vanha Japanilainen popkulttuuri kiinnostaa, niin tämä on se paikka. 


Odaiba 

Satamassa, hienoja maisemia sisältävän monorail-junarareissun päässä on saari, jossa on iso ostoskeskus. Ja Gundam Base Tokio. Varmin aika päästä sisään ilman kommervenkkeja on mennä ma-ke päivällä, jolloin ei ole tungosta. Viikonloppuisin paikka on täynnä Aasialasituristeja, jotka putsaavat kaikki vähänkään harvinaisemmat rakennussarjat. Paikka ja ostari ovat hienoja ja mukavia, mutta Gundam Basen valikoima selvästi kärsii Kiinalais/Taiwanilaistrokareista, vaikka tuotteilla on ostorajoitukset/per asiakas. 


Siinä nopea katsaus paikkohin, joissa tuli tehtyä ostoksia. Tokio on myös täynnä mangaan ja animeen liittyviä näyttelyitä, joissa tuli niin ikään käytyä, mutta ne ovat vähän eri juttuja, eikä tämän kertaisen blogin aiheita.  

Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...