Skip to main content

8-bittistä ninjailua

Hei,

Jatkamme tällä viikolla Famicomin parissa, vuorossa Taiton 1986 julkaisema The Legend of Kage, joka on kotikonsolikäännös samannimisestä vuoden 1985 kolikkopelistä. 



Peli on toimintatasoloikka, jossa ninja “Kage” pelastaa prinsessaa jälleen kerran pahan sotaherran kynsistä. Olin kansigrafiikan ja ensivaikutelman perusteella varma, että kyseessä on manga- tai animelisenssi, vaan eipä ilmeisesti olekaan. Legend of Kage nimittäin vaan muistuttaa lähes täydellisesti 80-luvun lopun ja 90-luvun alkupuolen ninja-animeja, joissa meno on vauhdikasta, tuulennopeat ninjat suihkivat puiden oksilla ja latvustoissa ja heittävät shrurikeneja kovemalla tahdilla kun konekiväärit. Jos on nähnyt Ninja Scrollin alkukohtauksen, niin se voisi olla tämä peli. Ilmeisesti Kage oli ensimmäinen Famicom-peli, jossa ninjahahmo oli ikäänkuin “realistisen näköinen”, eikä pallopäinen chibi ja tästä syystä peli oli aikoinaan ikäänkuin semikuuluisa. 




Itse pelaaminen on simppeliä, kuten arvata saattaa. Ninja juoksentelee ja loikkii vauhdikkaasti ympäriinsä ristiohjaimella, A-nappi lyö miekalla, joka on myös vihollisten projektiilien torjuntaa varten oikealla ajoituksella, B-nappi heittää heittotähtiä. Vihollisilta putoaa toisinaan power up -pallero, jonka voi poimia kaksi kertaa. Molemmilla ninjan nutun väri muuttuu, joka osoittaa että kestää ylimääräisen osuman, muuten se on aina kerrasta poikki. Myös heittotähtien koko kasvaa poweupin myötä. Kage on vanhan ajan kolikkopelille tyypillisesti lyhyt, mutta looppaa loputtomiin. Ainoana erona uudella pelikerralla taustojen vuodenaika vaihtuu. 



Kenttiä on neljä, plus lopputaistelu: Ensimmäisessä suihkitaan ympäri metsää, nuijien vihollisninjoja ja tulta puhaltavia munkkeja. Tavoitteena voittaa päämunkki, joka ilmaantuu kun tarpeeksi vihollisia on kellistetty. Toisessa kentässä teilataan ennaltamäärätty määrä vihulaisia pahiksen linnan vallihaudalla. Kolmannessa kiivetään linnan muuria ylös ja viimeisessä etsitään prinsessa linnan sisältä. Tämän jälkeen on pomotaistelun aika.  




Legend of Kage on varsin vauhdikas peli, hahmo hyppää yhdellä loikalla kymmeniä metrejä ja vihulaista pukkaa kovalla tahdilla. Tämä yhdistettynä “laaki ja vainaa” ilman power uppia -sääntöön tekee pelistä yllättävän haastavan. Tarjolla on kolme elämää, ei continueja. En päässyt kertaakaan kahta looppia loppuun saakka. 



En voi sanoa, että Legend of Kage olisi millään tavalla Famicomin parhaimmistoa, mutta yhden asian peli tekee hyvin, nimittäin vauhdikkaan anime-actionin tuntuisen toiminnan. Se ei ole mitenkään tyypillistä tällaiselle alkupään 8-bittiselle pelille. Vauhdikkuus tosin kääntyy jo jollain tapaa itseään vastaan, koska henki lähtee herkästi ja aikaa reagoida uhkiin on todella vähän. Suosittelen testaamaan, peli on omiaan lyhyissä annoksissa, mikä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon kolikkopelitaustan. Konsoliversio ei poikkea alkuperäisestä kun ulkoasun puolesta.



Siinä kaikki tällä kertaa, palataan asiaan taas ensi viikolla. Kiitokset kaikille lukijoille!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...