Skip to main content

Punainen Paroni

Hei, 
Tällä kertaa siirrymme ilmailun pariin. Vuorossa on Namcon vuoden 1986 Famicomille julkaisema Sky Kid. Tämä on konsoliversion samannimisestä kolikkopelistä, kuten moni muukin. 




Sky Kid on sivullepäin scrollaava ammuskelu, jossa pienet kaksitakoneet lentelevät ampuen ja pommittaen vihulaiskoneita, panssarivaunuja, laivoja ja niinpoispäin. Jännästi peli muuten etenee oikealta vasemmalle, eli päinvastoin kun lähes kaikki muut pelityypin edustajat. 

Peli on selvästi 1. Maailmansodan teemainen, tosin hyvin piirrossarjamaisesti. Kaksi kaksitasopilottia Tikka Red Baron ja eh, “Sininen Lintu”, Blue Max lähtevät kentältä tehtävälle, jossa saadaan pisteitä ampumalla ja pommittamalla, lopuksi laskeudutaan (toivon mukaan turvallisesti maahan). Red Baron on luonnollisesti viittaus oikeaan Punaiseen Paroniin eli Manfred von Richthofeniin. Blue Maxista tuli mieleen muinainen muisto jostain 30 vuoden takaa, kuusnepan Blue Max, joten otin selvää, onko näillä tekemistä toistensa kanssa: On siinä mielessä, että “Blue Max” viittaa 1700-luvulta 1900-luvun alkuun Preussilaiseen kunniamerkkiin, Pour le Mériteen, jonka lempinimi oli Blue Max. Lempinimi tulee todennäköisesti ensimmäisestä saksalaislentäjästä, jolle tämä myönnettiin, Max Immelmannista. Richthofenilla muuten oli kanssa “Blue Max”. 


Pelissä on 21 tehtävää, mutta turha luulla, että ainakaan ensimmäisillä pelikerroilla näkee mitään muuta kuin ehkä 3-4 ensimmäistä, ei nimittäin ole helppo peli. Onneksi pelistä löytyy jemmattu continue, joka kerrotaan Famicomin manuskassa: “game over” -ruudussa 2. Peliohaimen vasempaan alaviistoon ja 1. ohjaimesta starttia. Kannattaa muuten olla tarkkana suunnan kanssa, NES/Famicom-ristiohjain ei ole kaikkein täsmällisin tunnistamaan viistoja. A-nappi ampuu, B-nappi toimii väistöliikkeenä, joka muistuttaa justiinsa “Immelmannin” käännöstä, eli sellaista looppia. Kentästä voi poimia pommin maakohteiden pommitusta varten, josta saa paljon pointseja, mutta pommin kantaminen eliminoi väistöliikkeen. Vihulaisia on runsaasti: lentokoneita ainakin muutamaa eri sorttia, panssarivaunuja, ilmatorjuntaa, rekkoja, laivoja ja myös joitain erikoisempia härveleitä. Kaikki ampuvat aggressiivisesti, joten pelaajalla on koko ajan melko kuumat paikat kuteja vältellessä. Kuitenkin, poikkeuksellisesti osuma ei tuhoa pelaajan konetta, vaan lähettää sen syöksykierteeseen ja vasta osuminen maahan tai muuhun objektiin posauttaa koneen palasiksi. Syöksykierteestä voi toipua rämpyttämällä nappia, tämä tosin käy vaikeammaksi joka osuman jälkeen ja usein myös syöksykierre johtaa toiseen osumaan, josta puolestaan ei enää ehdi pelastautua. Mekaniikka on kuitenkin hauska, ja tuo peliin omanlaisensa humoristisen tunnelman verrattuna muihin arcade-räiskintöihin. 
Bonuksena kaksinpeli on samanaikainen, mikä on varsin mukava yllätys. Pääsin testaamaan sitä pikaisesti kaverin kanssa perjantaina ja se tuntui toimivan hyvin.



Kentät ovat vaihtelevia ja myöhemmin mukaan tulee myös maastoesteitä: Vuoria, tulivuoria, pyramideja ja sen sellaista erikoisempaa teemaa. Mukana on myös japanilaiseen tyyliin hauskoja easter eggejä, kuten laskuvarjolla leijuvia kilpikonnia, salamoita ampuva Susano-o, Sfinksi ja ties mitä. Kentien läheisyydessä on aina myös rivistö cheerleadereitä, joita ampumalla ne muuttuvat Inari-shrine tyylisiksi ketuiksi. 

Grafiikat ovat aika simppelit ja koneet ovat pieniä pörriäisiä, mikä on oikeastaan hyvä juttu, koska tässä pelissä jos jossain arvostaa tilaa väistellä projektiileja. Taustat ja maasto on kuitenkin värikästä ja vaihelevaa, joten sanoisin että peli näyttää vuoden ‘86 Famicomiksi varsin hyvältä. Myös taustamusiikkina toimiva tunnari on mukavan menevä ja tunnelmaan sopiva.



Sky Kid oli entuudestaan tuttu Gamecenter CX:n ansiosta ja se näytti silloin hyvältä. Ensivaikutelma ei pettänyt, vaan peli on varsin mainio cute ‘em up, joka on haastava, mutta continuea käyttämällä meno ei tyssää kenelläkään alkuunsa. Loppupään tehtävät ovat jo todella hankalia, joten läpäisy ei onnistu tuosta vain, vaan siihen vaaditaan kenttien täydellisesti ulkoa opettelua. 

Siinä kaikki tältä erää, kiiotksia kaikille ja palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...