Skip to main content

Punainen Paroni

Hei, 
Tällä kertaa siirrymme ilmailun pariin. Vuorossa on Namcon vuoden 1986 Famicomille julkaisema Sky Kid. Tämä on konsoliversion samannimisestä kolikkopelistä, kuten moni muukin. 




Sky Kid on sivullepäin scrollaava ammuskelu, jossa pienet kaksitakoneet lentelevät ampuen ja pommittaen vihulaiskoneita, panssarivaunuja, laivoja ja niinpoispäin. Jännästi peli muuten etenee oikealta vasemmalle, eli päinvastoin kun lähes kaikki muut pelityypin edustajat. 

Peli on selvästi 1. Maailmansodan teemainen, tosin hyvin piirrossarjamaisesti. Kaksi kaksitasopilottia Tikka Red Baron ja eh, “Sininen Lintu”, Blue Max lähtevät kentältä tehtävälle, jossa saadaan pisteitä ampumalla ja pommittamalla, lopuksi laskeudutaan (toivon mukaan turvallisesti maahan). Red Baron on luonnollisesti viittaus oikeaan Punaiseen Paroniin eli Manfred von Richthofeniin. Blue Maxista tuli mieleen muinainen muisto jostain 30 vuoden takaa, kuusnepan Blue Max, joten otin selvää, onko näillä tekemistä toistensa kanssa: On siinä mielessä, että “Blue Max” viittaa 1700-luvulta 1900-luvun alkuun Preussilaiseen kunniamerkkiin, Pour le Mériteen, jonka lempinimi oli Blue Max. Lempinimi tulee todennäköisesti ensimmäisestä saksalaislentäjästä, jolle tämä myönnettiin, Max Immelmannista. Richthofenilla muuten oli kanssa “Blue Max”. 


Pelissä on 21 tehtävää, mutta turha luulla, että ainakaan ensimmäisillä pelikerroilla näkee mitään muuta kuin ehkä 3-4 ensimmäistä, ei nimittäin ole helppo peli. Onneksi pelistä löytyy jemmattu continue, joka kerrotaan Famicomin manuskassa: “game over” -ruudussa 2. Peliohaimen vasempaan alaviistoon ja 1. ohjaimesta starttia. Kannattaa muuten olla tarkkana suunnan kanssa, NES/Famicom-ristiohjain ei ole kaikkein täsmällisin tunnistamaan viistoja. A-nappi ampuu, B-nappi toimii väistöliikkeenä, joka muistuttaa justiinsa “Immelmannin” käännöstä, eli sellaista looppia. Kentästä voi poimia pommin maakohteiden pommitusta varten, josta saa paljon pointseja, mutta pommin kantaminen eliminoi väistöliikkeen. Vihulaisia on runsaasti: lentokoneita ainakin muutamaa eri sorttia, panssarivaunuja, ilmatorjuntaa, rekkoja, laivoja ja myös joitain erikoisempia härveleitä. Kaikki ampuvat aggressiivisesti, joten pelaajalla on koko ajan melko kuumat paikat kuteja vältellessä. Kuitenkin, poikkeuksellisesti osuma ei tuhoa pelaajan konetta, vaan lähettää sen syöksykierteeseen ja vasta osuminen maahan tai muuhun objektiin posauttaa koneen palasiksi. Syöksykierteestä voi toipua rämpyttämällä nappia, tämä tosin käy vaikeammaksi joka osuman jälkeen ja usein myös syöksykierre johtaa toiseen osumaan, josta puolestaan ei enää ehdi pelastautua. Mekaniikka on kuitenkin hauska, ja tuo peliin omanlaisensa humoristisen tunnelman verrattuna muihin arcade-räiskintöihin. 
Bonuksena kaksinpeli on samanaikainen, mikä on varsin mukava yllätys. Pääsin testaamaan sitä pikaisesti kaverin kanssa perjantaina ja se tuntui toimivan hyvin.



Kentät ovat vaihtelevia ja myöhemmin mukaan tulee myös maastoesteitä: Vuoria, tulivuoria, pyramideja ja sen sellaista erikoisempaa teemaa. Mukana on myös japanilaiseen tyyliin hauskoja easter eggejä, kuten laskuvarjolla leijuvia kilpikonnia, salamoita ampuva Susano-o, Sfinksi ja ties mitä. Kentien läheisyydessä on aina myös rivistö cheerleadereitä, joita ampumalla ne muuttuvat Inari-shrine tyylisiksi ketuiksi. 

Grafiikat ovat aika simppelit ja koneet ovat pieniä pörriäisiä, mikä on oikeastaan hyvä juttu, koska tässä pelissä jos jossain arvostaa tilaa väistellä projektiileja. Taustat ja maasto on kuitenkin värikästä ja vaihelevaa, joten sanoisin että peli näyttää vuoden ‘86 Famicomiksi varsin hyvältä. Myös taustamusiikkina toimiva tunnari on mukavan menevä ja tunnelmaan sopiva.



Sky Kid oli entuudestaan tuttu Gamecenter CX:n ansiosta ja se näytti silloin hyvältä. Ensivaikutelma ei pettänyt, vaan peli on varsin mainio cute ‘em up, joka on haastava, mutta continuea käyttämällä meno ei tyssää kenelläkään alkuunsa. Loppupään tehtävät ovat jo todella hankalia, joten läpäisy ei onnistu tuosta vain, vaan siihen vaaditaan kenttien täydellisesti ulkoa opettelua. 

Siinä kaikki tältä erää, kiiotksia kaikille ja palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...