Skip to main content

Punainen Paroni

Hei, 
Tällä kertaa siirrymme ilmailun pariin. Vuorossa on Namcon vuoden 1986 Famicomille julkaisema Sky Kid. Tämä on konsoliversion samannimisestä kolikkopelistä, kuten moni muukin. 




Sky Kid on sivullepäin scrollaava ammuskelu, jossa pienet kaksitakoneet lentelevät ampuen ja pommittaen vihulaiskoneita, panssarivaunuja, laivoja ja niinpoispäin. Jännästi peli muuten etenee oikealta vasemmalle, eli päinvastoin kun lähes kaikki muut pelityypin edustajat. 

Peli on selvästi 1. Maailmansodan teemainen, tosin hyvin piirrossarjamaisesti. Kaksi kaksitasopilottia Tikka Red Baron ja eh, “Sininen Lintu”, Blue Max lähtevät kentältä tehtävälle, jossa saadaan pisteitä ampumalla ja pommittamalla, lopuksi laskeudutaan (toivon mukaan turvallisesti maahan). Red Baron on luonnollisesti viittaus oikeaan Punaiseen Paroniin eli Manfred von Richthofeniin. Blue Maxista tuli mieleen muinainen muisto jostain 30 vuoden takaa, kuusnepan Blue Max, joten otin selvää, onko näillä tekemistä toistensa kanssa: On siinä mielessä, että “Blue Max” viittaa 1700-luvulta 1900-luvun alkuun Preussilaiseen kunniamerkkiin, Pour le Mériteen, jonka lempinimi oli Blue Max. Lempinimi tulee todennäköisesti ensimmäisestä saksalaislentäjästä, jolle tämä myönnettiin, Max Immelmannista. Richthofenilla muuten oli kanssa “Blue Max”. 


Pelissä on 21 tehtävää, mutta turha luulla, että ainakaan ensimmäisillä pelikerroilla näkee mitään muuta kuin ehkä 3-4 ensimmäistä, ei nimittäin ole helppo peli. Onneksi pelistä löytyy jemmattu continue, joka kerrotaan Famicomin manuskassa: “game over” -ruudussa 2. Peliohaimen vasempaan alaviistoon ja 1. ohjaimesta starttia. Kannattaa muuten olla tarkkana suunnan kanssa, NES/Famicom-ristiohjain ei ole kaikkein täsmällisin tunnistamaan viistoja. A-nappi ampuu, B-nappi toimii väistöliikkeenä, joka muistuttaa justiinsa “Immelmannin” käännöstä, eli sellaista looppia. Kentästä voi poimia pommin maakohteiden pommitusta varten, josta saa paljon pointseja, mutta pommin kantaminen eliminoi väistöliikkeen. Vihulaisia on runsaasti: lentokoneita ainakin muutamaa eri sorttia, panssarivaunuja, ilmatorjuntaa, rekkoja, laivoja ja myös joitain erikoisempia härveleitä. Kaikki ampuvat aggressiivisesti, joten pelaajalla on koko ajan melko kuumat paikat kuteja vältellessä. Kuitenkin, poikkeuksellisesti osuma ei tuhoa pelaajan konetta, vaan lähettää sen syöksykierteeseen ja vasta osuminen maahan tai muuhun objektiin posauttaa koneen palasiksi. Syöksykierteestä voi toipua rämpyttämällä nappia, tämä tosin käy vaikeammaksi joka osuman jälkeen ja usein myös syöksykierre johtaa toiseen osumaan, josta puolestaan ei enää ehdi pelastautua. Mekaniikka on kuitenkin hauska, ja tuo peliin omanlaisensa humoristisen tunnelman verrattuna muihin arcade-räiskintöihin. 
Bonuksena kaksinpeli on samanaikainen, mikä on varsin mukava yllätys. Pääsin testaamaan sitä pikaisesti kaverin kanssa perjantaina ja se tuntui toimivan hyvin.



Kentät ovat vaihtelevia ja myöhemmin mukaan tulee myös maastoesteitä: Vuoria, tulivuoria, pyramideja ja sen sellaista erikoisempaa teemaa. Mukana on myös japanilaiseen tyyliin hauskoja easter eggejä, kuten laskuvarjolla leijuvia kilpikonnia, salamoita ampuva Susano-o, Sfinksi ja ties mitä. Kentien läheisyydessä on aina myös rivistö cheerleadereitä, joita ampumalla ne muuttuvat Inari-shrine tyylisiksi ketuiksi. 

Grafiikat ovat aika simppelit ja koneet ovat pieniä pörriäisiä, mikä on oikeastaan hyvä juttu, koska tässä pelissä jos jossain arvostaa tilaa väistellä projektiileja. Taustat ja maasto on kuitenkin värikästä ja vaihelevaa, joten sanoisin että peli näyttää vuoden ‘86 Famicomiksi varsin hyvältä. Myös taustamusiikkina toimiva tunnari on mukavan menevä ja tunnelmaan sopiva.



Sky Kid oli entuudestaan tuttu Gamecenter CX:n ansiosta ja se näytti silloin hyvältä. Ensivaikutelma ei pettänyt, vaan peli on varsin mainio cute ‘em up, joka on haastava, mutta continuea käyttämällä meno ei tyssää kenelläkään alkuunsa. Loppupään tehtävät ovat jo todella hankalia, joten läpäisy ei onnistu tuosta vain, vaan siihen vaaditaan kenttien täydellisesti ulkoa opettelua. 

Siinä kaikki tältä erää, kiiotksia kaikille ja palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...