Malone Plays

Moi, Jatketaan Famicomilla tälläkin viikolla. Luvassa on karusta vaikeusasteestaan tunnetun Capcomin tasoloikkasarjan ensimmäinen osa konsoleilla vuodelta 1986, Makaimura , eli meikäläisittäin Ghosts’n Goblins.   Moni varmasti tietää tämän ainakin nimeltä, joten mikään eksoottinen erikoisuus ei ole kyseessä. Homma alkaa siitä että ritari Arthur on piknikillä prinsessan kanssa jonka pirulainen kidnappaa ja Arthurin hommaksi jää tasoloikkia kuuden kentän verran pelastushommiin. Arthur hengaa muuten jostain syystä prinsessan kanssa pelkät kalsongit jalassa. Tämä on myös pelin keskeinen mekaniikka: Hahmo kestää kaksi osumaa, ensimmäinen tuhoaa haarniskan ja jättää sankarin kalsareisilleen, toinen nappaa nirrin pois. Haarniskan voi saada takaisin kentistä. Muuten mennään peruskaavalla A-nappi hyppää, B-nappi heittää aseella. Aseistusta löytää randomien ja vähemmän randomien droppien muodossa vihollisilta, mutta sanotaanko, että millään muulla kuin tikarilla et halua tätä...

Hei, Vuorossa on taas Famicomia, mutta tällä kertaa pelinä on lisenssipeli erikoisemmasta päästä: Vuoden 1986 Sonyn julkaisema Seikima 2 , tai “tsu”. Voin kuvitella että kansikuva herättää useammankin kuin yhden kysymyksen.  Kyllä vain, ensimmäisenä mieleen tuleva “Japanin KISS” pitää yllättävän lähelle paikkansa. Tämä peli pohjautuu 1982 perustettuun hevibändiin, Seikima 2:een. Kuten jäbien habituksesta voi päätellä, ollaan lähellä KISS/WASP-osastoa Visual Kei-mausteella. Wikipelia tietää seuraavaa:  “According to the band, Seikima-II is a group of Akuma (悪魔, "demons") from the futuristic hyper-evolved dimension Makai (魔界, "demon world") that preach a religion called Akumakyō (悪魔教) in order to propagate Satan through the use of heavy metal music. Each member is a demon of a different hierarchical class, with His Excellency Demon Kakka being leader of the Akuma and His Majesty Damian Hamada being the "Crown Prince of Hell". In accordance to t...

Moi, Tällä kertaa on vuorossa taas uudempi peli, joka tosin liittyy perinteikkääseen sarjaan, jota on käsitelty täälläkin useaan otteeseen: River City Girls (PS4). Jep, tämä on jatko-osa/spinoff vuonna 1986 alkaneelle Kunio-kun Nekketsu-sarjalle (Täällä yleensä River City). Kehityksestä vastaavat Arc System Works sekä Wayforward, joilla on molemmilla runsaasti kokemusta tämän sortin projekteista. Tällä kertaa homma menee niin, että sarjan pitkäaikaiset protagonistit Kunio ja Riki kaapataan ja vetovastuu siirtyy Kyokolle ja Misakolle, jotka karkaavat suoraan jälki-istunnosta pelastushommiin. Juoni on aika pitkälle siinä ja muutenkin melko merkityksetön ja koostuu lähinnä satunnaisista dialoginpätkistä vastaan tulevien hahmojen kanssa. Nämä ovat suuremmilta osin vitsikavalkadeja yhdistettynä jokuseen animoituna sarjakuvana kerrottuun tapahtumaan. Riittävä tekosyy vanhan ajan beat ‘em up-mätkeelle kuitenkin.  Kyllä vain, tämä on käytännössä modernisoitu versio Ri...

Moi, Uusi vuosi, vanhat kujeet. Tässä onkin ollut jo taukoa edellisestä , joten vuorossa on taas kalssista Famicomia. Paljon klassisemmaksi ei enää päästä, vuorossa on Nintendon vuoden 1981 kolikkopelin Famicom-versio vuodelta 1983, Donkey Kong.  Kyllä vain, pelasin Billy Mitchellin mulletin vanavedessä Donkey Kongia ja samalla tuumin, että onko eräs kaikkien aikojen klassikoista todella kestänyt aikaa. Peli itsessään ei varmasti paljon esittelyjä kaipaa: Gorilla Kong nappaa Daisyn ja hinaa sen rakennustyömaan tellinkien päälle, Mario (Tuolloin tosin vasta “Jumpman”) lähtee perään, suorittaa esteitä vilisevän temppuradan ja kiipeää huipulle, jolloin Kong nappaa taas tytön kainaloon ja kiipeää seuraavaan kenttään. Toistetaan muutaman kerran, Kong pudotetaan tatamiin ja kaikki on hyvin. Kunnes peli looppaa. Näin vaatimattomista lähtökohdista muodostui kaksi Nintendon lippulaiva-franchisea. Kontrollien puolesta ei paljon simppelimmäksi pääse: ristiohjaimella neljä s...