Skip to main content

Kakkademoni seikkailee

Hei,
Vuorossa on taas Famicomia, mutta tällä kertaa pelinä on lisenssipeli erikoisemmasta päästä: Vuoden 1986 Sonyn julkaisema Seikima 2, tai “tsu”. Voin kuvitella että kansikuva herättää useammankin kuin yhden kysymyksen. 


Kyllä vain, ensimmäisenä mieleen tuleva “Japanin KISS” pitää yllättävän lähelle paikkansa. Tämä peli pohjautuu 1982 perustettuun hevibändiin, Seikima 2:een. Kuten jäbien habituksesta voi päätellä, ollaan lähellä KISS/WASP-osastoa Visual Kei-mausteella. Wikipelia tietää seuraavaa: 

“According to the band, Seikima-II is a group of Akuma (悪魔, "demons") from the futuristic hyper-evolved dimension Makai (魔界, "demon world") that preach a religion called Akumakyō (悪魔教) in order to propagate Satan through the use of heavy metal music. Each member is a demon of a different hierarchical class, with His Excellency Demon Kakka being leader of the Akuma and His Majesty Damian Hamada being the "Crown Prince of Hell". In accordance to the prophecy and after completing their world conquest, the band disbanded at the end of the century on December 31, 1999 at 23:59:59.”


“However, the band has had several limited reunions since their disbandment. One in 2005 to celebrate the 20th anniversary of their debut and another in 2010 celebrating their 25th anniversary, the latter including their first ever world tour. In 2011, an encore of their world tour was held and the band hosted two charity concerts that included several different artists in response to the Tōhoku earthquake and tsunami. They performed a two leg 30th anniversary tour from September 2015 into February 2016, and will perform a 35th anniversary tour in 2020.”


 Vaikka kyseessä on täällä pitkälti tuntematon suuruus, Seikima 2 on kotimaassaan legenda-statuksen porukka ja myytyjä levyjäkin päälle 10 miljoonaa. Mutta hetkinen! Demon Kakka? Jep, dändin laulajan ja pääjehun nimi on “Kakka” :’D


Miten hevibändistä tehdään peli Famicomille? No, tietenkin tekemällä toimintatasoloikka. Ideana on, että Kakka pelastaa bändikamunsa ja lopuksi päihittää Zeuksen. Kamuja on vangittuna yksi per maailma, jotka koostuvat kahdeksasta ruudusta, joista kaikkiin johtaa useampi ovi. Ovet aukeavat kun kaikki ruudun esineet on kerätty. A-nappi hyppää, B-nappi ampuu. Joka ruudussa on myös kauppa, josta voi ostaa rahalla parannuspulloja, tehokkaamman aseen tai kitaran tahi rummut. Soittimia tarvitaan pelin “good endingin” saavuttamiseen, sillä kamuille pitää viedä skebat ja rummut. Pelissä on myös koko ajan alaspäin laskeva elämämittari, jota palautetaan pulloilla, life on siis myös aika. Tämä meinaa sitä, että sokkelossa ei ole varaa tötöillä liikaa, eikä myöskään osumia vihollisista saisi ottaa kovin paljon. Peli kuitenkaan ole mitenkään tolkuttoman vaikea ja kun kartta on opeteltu, ei homma ole enää mikään hankala juttu. Erikoisin piirre on hyppt, jossa ristiohjaimen suunta määrää loikan lentoradan pelkän napinpainalluksen pituuden lisäksi. Jos ohjaat sivulle, on hyppy aina enemmän pituutta kun korkeutta ja ylös painamalla päinvastoin. Tämä vaatii hieman totuttelua, muuten mennään hyvin perinteisellä kaavalla. 


Grafiikka on tunnelmaan sopivaa ja Famicomin perustasoa. Taustoihin olisi ehkä kaivannut muutakin kuin mustaa screenia. Musaluuppi on menevä, mutta se on kirjaimellisesti luuppi, joka jauhaa taukoamatta alusta loppuun. Muutama biisi lisää olisi todella tervetullutta vaihtelua. Lisäksi se biisi ei kuulemma ole edes bändin musaa, mikä hemmetin järki siinä on?


Seikima 2 on hauka kuriositeetti ja perustason loikka Famicomille, joka jää mieleen nimenomaan lisenssin vuoksi. Parempia on tullut pelattua, mutta niin on huonompiakin. Jos ei muuta niin kyllä tämä herätti mielenkiinnon bändiin sen verran, että jokunen biisi meni youtube-soittolistalle kuunteluun.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja Hänen Korkeutensa Demoni Kakkan siunausta. Palaan taas pian asiaan.

-malone 

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...